Kurkistus Sibeliustalon kulisseihinkin – Ensikertalaiset pääsivät Lahden kaupunginorkesterin vieraiksi

Jaa kaverilleTilaa Seura
Marja-Leena Kuhanen ja Tapio Myllynen pääsivät kurkistamaan kulisseihin ennen konserttia. Sellisti Sanna Palas-Lassila lämmittelee.
Marja-Leena Kuhanen ja Tapio Myllynen pääsivät kurkistamaan kulisseihin ennen konserttia. Sellisti Sanna Palas-Lassila lämmittelee. © Lauri Rotko / Otavamedia
Kun Lahden kaupunginorkesteri kutsui ensikertalaisia konserttiin, Marja-Leena Kuhanen ja Tapio Myllynen pääsivät mukaan. Väliaikaan mennessä musiikki ei ollut vielä mennyt ihon alle, mutta sitten tapahtui.

Tätä iltaa Marja-Leena Kuhanen on odottanut. Tänään hän pääsee miesystävänsä Tapio Myllysen kanssa ensimmäistä kertaa sinfoniakonserttiin.

Lahden kaupunginorkesteri Sinfonia Lahti, on kutsunut joukon ensikertalaisia tämäniltaiseen konserttiin, jossa nuoret solistit esiintyvät yhdessä ammattilaisten kanssa.

”Monta kertaa olen ollut aikeissa mennä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Odotukset ovat korkealla. Ja jos meitä ensikertalaisia yleisön joukossa hiukan jännittää, niin varmasti jännittää myös niitä nuoria, jotka soittavat ensimmäistä kertaa ison orkesterin solisteina”, Marja-Leena toteaa h-hetken lähestyessä.

Marja-Leena on ottanut vapaapäivän keittäjän töistään. Päivällä hän on hoidellut asioita, mutta nyt on aika valmistautua illan konserttia varten. Tapiolla on kerrostalohuoneisto Lahden keskustassa, lähellä Sibeliustaloa, joten siellä on kätevä vaihtaa vaatteet.

”En kyllä tykkää tästä laittautumisesta yhtään”, Marja-Leena sanoo.

Hän on valinnut asukseen kauniin hillityn kukkamekon ja mustan samettijakun.

”Näillä samoilla menen joka paikkaan. En yleensä meikkaa, mutta kyllä nyt pitää hiukan ripsiväriä ja huulipunaa laittaa.”

Pikkukengät ja iltalaukku odottavat eteisessä valmiina.

"En tykkää laittautua, mutta kyllä nyt vähän ripsiväriä ja huulipunaa pitää olla", Marja-Leena toteaa.

”En tykkää laittautua, mutta kyllä nyt vähän ripsiväriä ja huulipunaa pitää olla”, Marja-Leena toteaa. © Lauri Rotko / Otavamedia

Aamu alkaa klassisella musiikilla

Sekä Marja-Leena että Tapio kuuntelevat mielellään musiikkia. He asuvat omakotitalossa Lusissa, Marja-Leenan lapsuudenkodissa, noin 40 kilometrin päästä Lahdesta.

”Tämä aamu on jo aloitettu klassisella musiikilla”, Tapio huomauttaa.

”Meillä soi Radio Classic. Rupesi niin tympimään ne Suomi-poppia sun muuta soittavat radiokanavat, joiden juontajat puhua pölpöttävät, eikä kuulija voi keskityttyä musiikkiin”, Marja-Leena lisää.

Hän on huomannut, että klassinen musiikki rauhoittaa.

”Joskus olen käynyt urkukonserteissa ja kuuntelemassa varusmiessoittokunnan esityksiä, mutta enimmäkseen kuuntelen musiikkia radiosta. Kyllä minä Vivaldin vuodenajat tunnistan. Griegin Solveigin laulu ja Järnefeltin Kehtolaulu ovat suosikkejani.”

Rokki ja poppikin menevät välillä, vaikkei Marja-Leenalla mitään lempibändiä olekaan. Hän mainitsee Lauri Tähkän, jonka musiikissa innostaa pohjalaisuus, ja Madonnan, jonka musiikki on voimaannuttavaa.

”Madonnaa laitan soimaan, jos on vähän alakuloinen olo. Niistä lauluista saa energiaa. Mutta aika harvoin olen allapäin. Olen enemmänkin positiivinen tyyppi”, Marja-Leena nauraa.

Hän muistaa, että lapsuudenkodissa radio oli aina päällä.

”Kotona kuunneltiin klassista musiikkia. Kerran äiti sanoi minulle, että ”kuuntele Marja-Leena, miten hienoa, ihan kuin konsertissa olisimme”. Minä vastasin: ”Ole sinä vain konsertissa, minä piirrän nyt!” Olin neljän tai viiden vanha.

Marja-Leena huomauttaa, että koulussa musiikin numero oli kuusi.

”Ehkä siihen piirtämiseen kannattikin keskittyä. Mutta saahan sitä silti musiikista nauttia, vaikkei itse osaisikaan laulaa tai soittaa mitään.”

Sibeliustalon akustiikka kerää kehuja niin musiikin ammattilaisilta kuin yleisöltäkin.

Sibeliustalon akustiikka kerää kehuja niin musiikin ammattilaisilta kuin yleisöltäkin. © Lauri Rotko / Otavamedia

Onni myötä radion Eka kerta konsertissa -tempauksessa

Marja-Leena kuuli Lahden kaupunginorkesterin Eka kertaa konserttiin -tempauksesta radiosta ja päätti lähettää hakemuksen. Ensimmäisellä kerralla ei tärpännyt, mutta toisella kyllä.

”Marja-Leena on innokas osallistumaan erilaisiin kilpailuihin. Kerran hän voitti viikonlopun kahdelle Turun saaristossa täyshoidolla. Tällaisia hauskoja yllätyksiä hän välillä järjestää”, Tapio kertoo.

Marja-Leena ja Tapio tapasivat Lusin hirvipeijaisissa 25 vuotta sitten.

”Siitä lähtien ollaan pidetty yhtä, vaikka naimissa ei ollakaan”, kertoo Tapio, jolla on edellisestä liitosta kolme lasta ja kuusi lastenlasta.

Musiikin lisäksi pari harrastaa metsästystä ja liikkuu muutenkin mielellään luonnossa. Myös Lions-toiminnassa he ovat aktiivisesti mukana. Lisäksi kotona omakotitalossa riittää puuhaa, kuten polttopuiden tekemistä.

Konserttitalon lasiseinäinen lämpiö, Metsähalli, on arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen.

Konserttitalon lasiseinäinen lämpiö, Metsähalli, on arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen. © Lauri Rotko / Otavamedia

Sibeliustalon akustiikka maailman viiden parhaan salin joukossa

Tervetuloa ensimmäistä kertaa sinfoniakonserttiin, toivottaa Sinfonia Lahden markkinointipäällikkö Taina Räty, joka on huolehtinut tapahtuman järjestelyistä. 12 hengen ryhmä on kokoontunut Metsähalliin, konserttitalon lasiseinäiseen lämpiötilaan.

”Jatkossa voitte käydä meillä konserteissa vaikka joka viikko”, hän jatkaa ja saa väen naurahtamaan.

Taina Räty kertoo ryhmälle illan kulusta, nostattaa maljan ja toivottaa elämyksellistä konserttia.

”Tätä Sibeliustalon akustiikkaa on kehuttu kovasti”, Tapio mainitsee illan emännälle.

”Eikä turhaan, sen tulette huomaamaan. On sanottu, että Sibeliustalo on akustiikaltaan viiden parhaan salin joukossa maailmassa. Se on todella herkkä sali. Jos joku supisee jotain yleisössä, se kuuluu muusikoille asti”, Taina Räty kertoo.

”Toivottavasti ei ala yskittää kesken kaiken”, joku ryhmästä toteaa.

Kapellimestari Dima Sloboneniouk toivottaa ensikertaliset tervetulleeksi ja kertoo konsertin kulusta.

Kapellimestari Dima Sloboneniouk toivottaa ensikertaliset tervetulleeksi ja kertoo konsertin kulusta. © Lauri Rotko / Otavamedia

Vierailulla kulisseissa kapellimestarin luona

Ennen konsertin alkua ekakertalaiset pääsevät myös kulisseihin tapaamaan venäläistaustaista kapellimestari Dima Slobodenioukia.

”Kiva kun tulitte konserttiin”, kapellimestari sanoo.

”Oli kiva tulla, kiitos kutsusta”, ryhmä vastaa.

Dima kertoo illan esiintyjistä, nuorista solisteista, ja solistin roolista orkesterille ylipäätään.

”Solisti antaa impulsseja, mutta hänen pitää soittaa orkesterin kanssa, tehdä yhteistyötä. Tämän illan solistit ovat valikoituneet koesoiton perusteella.”

Hän kertoo myös orkesterin harjoittelusta ja muusikoiden valmistautumisesta konsertteihin.

”No niin, nyt meidän pitää mennä ja päästää Dima valmistautumaan konserttiin”, Taina Räty sanoo.

”Ehdin vielä juuri silittää paidan”, kapellimestari vitsailee.

Marja-Leena ja Tapio pääsevät kurkkaamaan myös takahuoneeseen, jossa sellisti Sanna Palas-Lassila on valmistautumassa illan konserttiin.

”Olen soittanut selloa jo 35 vuotta, aloitin 8-vuotiaana. Soitin ensin pianoa ja viulua, mutta sello oli minun juttuni”, Sanna kertoo.

Sinfonia Lahden esityksiä on maailmallakin laajasti kiitelty. Orkesteri on ollut konserttikiertueella muun muassa Japanissa ja Yhdysvalloissa.

Sinfonia Lahden esityksiä on maailmallakin laajasti kiitelty. Orkesteri on ollut konserttikiertueella muun muassa Japanissa ja Yhdysvalloissa. © Lauri Rotko / Otavamedia

Nuori trumpetistipoika saa sympatiat

Sibeliustalon aulaan kerääntyy yhä enemmän ihmisiä. Pian konserttisalin ovet aukeavat.

”Tuntuu oudolta ajatella, että tämän talon rakentamisesta oli aikoinaan aikamoista kädenvääntöä”, Tapio sanoo.

”Ei todellakaan uskoisi, että tätä niin vastustettiin. Tämä on niin hieno rakennus arkkitehtuuriltaankin, ja hienot näkymät Vesijärvelle”, Marja-Leena lisää.

On aika siirtyä saliin. Illan aloittaa Patrik Vähätalo, joka soittaa Edvard Griegin Pianokonserton osan 1. Lavalle tulee nuoria taitavia solisteja yksi toisensa perään, instrumentteinaan viulu, huilu ja trumpetti.

Välissä annetaan raikuvat aplodit.

”Vähän jännitin nuorten puolesta, mutta todella hyvin he soittivat”, sanoo Marja-Leena, kun väliaika alkaa.

Sympatiat saa etenkin nuori trumpetistipoika.

”Hän oli niin viimeisen päälle tyylikäs, hiuksia myöten. Ja ennen kaikkea suoriutui urakastaan hyvin”, Marja-Leena kehuu.

”Hän kyllä unohti kiittää ensiviulun soittajaa, mutta se menee jännityksen piikkiin”, lisää Tapio, jonka suosikki tähän mennessä esiintyneistä on konsertin aloittanut pianisti.

”Matalat äänet ja flyygelin pauhu, se tuntui penkissä asti.”

Molemmat kehuvat myös salin akustiikka.

”Ei sitä turhaan ole hehkutettu. Vaikka olenkin nauttinut musiikista ja illan tunnelmasta, ihan syvälle tunteisiin ei ole vielä mennyt”, Marja-Leena arvioi.

Hän sanoo huomanneensa vasta hiukan ennen väliaikaa, että nuoret solistit soittavat ilman nuotteja, mikä on huikea juttu noin nuorilta esiintyjiltä.

On aika palata saliin, konsertti jatkuu.

Illan päättää Edward Elgarin teos Pomp & Circimstance nro 1, joka kuullaan koko orkesterin soittamana.

”No jo meni ihon alle”, Marja-Leena kuiskaa aplodien aikana ja lisää:

”Joko tämä loppui? Olisin kyllä kuunnellut lisääkin!”

Pakollinen pukukoodi sinfoniakonsertissa on vain orkesterilla, miehillä frakki ja naisilla juhlapuku. Yleisölle riittää siisti asu.

Pakollinen pukukoodi sinfoniakonsertissa on vain orkesterilla, miehillä frakki ja naisilla juhlapuku. Yleisölle riittää siisti asu. © Lauri Rotko / Otavamedia

”Varmasti tulemme uudestaan”

Konsertin päätyttyä on aika lähteä kotiin, sillä Marja-Leenan työt alkavat jo aamuseitsemältä. Tapio on eläkkeellä, joten hän voi rauhassa sulatella illan konserttia.

”Varmasti tulemme uudestaan. Voisimme joskus katsoa ohjelmistosta jonkin mukavan konsertin ja jäädä kaupunkiin yöksi”, Tapio ehdottaa.

Marja-Leena nyökkäilee hyväksyvästi.

”Tämä oli paljon mukavampi kokemus kuin osasin ennalta ajatella. Odotukset täyttyivät, vaikka olisin kaivannut vielä enemmän sitä viimeisen kappaleen kaltaista koko orkesterin ”pauhaamista”, mutta kenties joskus myöhemmin saamme kuulla sitä lisää”, Marja-Leena sanoo.

Eniten hän piti illan sellosolisteista.

”Ne matalat soinnut jotenkin hivelevät sielua. Ja Vivaldi!”

”Aamulla on mukava mennä töihin, kun on saanut kokea jotain uutta ja arkipäivästä poikkeavaa. Kyllä ne sävelet soivat mielessä vielä huomennakin.”

Kippis! Marja-Leena ja Tapio ovat tyytyväisiä, että toive päästä sinfoniakonserttiin vihdoin toteutui.

Kippis! Marja-Leena ja Tapio ovat tyytyväisiä, että toive päästä sinfoniakonserttiin vihdoin toteutui. © Lauri Rotko / Otavamedia

Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 9/2018.

X