Ikävä jälkipyykki voidaan välttää, jos ristiriidat uskalletaan käsitellä heti
Sosiaalinen media vauhdittaa nykyään konflikteja ja väärinymmärryksiä tapahtuivat ne sitten julkisuudessa tai ihan vain arkisessa kanssakäymisessä.
Jälkipyykki. Jos sitä joutuu pesemään ja vatvomaan, niin tietää toimineensa ainakin jossain kohtaa väärin. Ei välttämättä itse kohteena olevan asian kanssa, mutta ainakin sen käsittelytavassa.
Sosiaalista mediaa selatessani huomasin, että todella monen ihmisen äkäiseen päivitykseen liittyi jonkin asian jälkipyykki. Joku oli sanonut tai tehnyt jotain väärin jossain, josta toinen oli ottanut nokkiinsa.
Kuinkahan monta kohua olisi maailmanhistoriassa vältetty, jos vääryyttä kokenut henkilö olisi selvittänyt asian heti siinä tilanteessa toisen osapuolen kanssa – sen sijaan, että kertoo vain oman näkemyksensä jälkikäteistuohtumuksella kuorrutettuna?
Ei kiukkuisia some-päivityksiä vain kiusallaan tehdä. Toivottavasti. Osa on tietenkin puhdasta huomionhakua. Usein ne sisältävät oletuksen, että asian toinen osapuoli oli liikkeellä pahantahtoisesti. Vaikka todellisuudessa kyse saattaa olla vain väärinymmärryksestä henkilöiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Voihan toisen huono käytös johtua myös jostakin sairaudesta tai huolesta, jonka vuoksi on tullut töksäyteltyä. Tällainen ihminen todennäköisesti haluaisi tulla vain kuulluksi.
Riidan voi selvittää, erilleen ajautuminen on toinen juttu
Joskus pieleen mennyt kommunikaatio on pidempi prosessi. Sitä kutsutaan ihmisten erilleen kasvamiseksi. Sekin on ihan luonnollinen osa elämää.
Läheiset ihmiset etääntyvät. Joskus side katkeaa kokonaan.
Asian ottaminen puheeksi saattaa kuitenkin laukaista tilanteen toiseenkin suuntaan. Se vaatii rohkeutta asettaa myös itsensä haavoittuvaan asemaan. Sillä, että luottaa toisen tarkoittavan ja haluavan lopulta vain hyvää, pääsee jo pitkälle.
Vuoden viimeinen Kotilääkäri-lehti kertoo tarinan Liisan ystävyyden katkaisemisesta. Joskus siihenkin ratkaisuun pitää päätyä oman hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Ja se on aivan oikein.
Tämä juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärin numerossa 10/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti