Irlantilaisten kiertolaisten kiertelevä elämäntapa alkaa olla historiaa – Toisin kuin kohtelu kakkosluokan kansalaisena

Työpäivän jälkeen oluelle? Mukava idea, mutta baarimikko ei suostu tarjoilemaan, koska pomo on kieltänyt.

Kaupassa myyjä kävelee perässä ja vahtii, ettei asiakas varasta mitään. Kuulostaa tilanteelta, jollaiseen romani saattaa joutua Suomessa.

”Tai meikäläinen travelleri Irlannissa”, sanoo dublinilainen Patrick Reilly, 34, ja valmistaa asuntovaununsa keittiössä kaksi kupillista höyryävää pikakahvia.

Reilly kuuluu kiertolaisiin, etniseen vähemmistöön, jolla on paljon yhteistä romanien kanssa.

Entisaikojen kiertolaiset ja romanit elivät vankkureissa ja liikkuivat paikkakunnalta toiselle. Kiertelevä elämäntapa alkaa olla historiaa – toisin kuin kohtelu kakkosluokan kansalaisena.

Jos romanien uskotaan olevan lähtöisin Itä-Euroopasta tai mahdollisesti Intiasta, kiertolaiset ovat asuneet Irlannissa satoja, kenties tuhansia vuosia.

Suomessa irlantilaiset kiertolaiset muistetaan takavuosien uutisista. Kesäisin maata kierrelleet porukat tarjosivat edullisia piharemontteja, mutta etumaksun saatuaan häipyivät tiehensä.

”En halua olla naiivi, sillä tällaista tapahtuu. Kiertolaisten keskuudesta löytyy rikollisuutta, sosiaalisia ongelmia, väkivaltaa ja sukuriitoja, mutta emme me kaikki ole samanlaisia. Eivät kaikki irlantilaisetkaan ole rasisteja”, Reilly vertaa.

Kiertolaisiin kohdistuu Reillyn mukaan syrjintää, valkoisten välistä rasismia, vaikka suurin osa valtaväestöstä ei ole koskaan tavannut kiertolaista kasvotusten.

”Kun meistä kerrotaan televisiossa tai sosiaalisessa mediassa, sävy on aina negatiivinen.”

Menkää pois täältä!

”Alakoulussa minut ja muut kiertolaislapset otettiin päivittäin tunniksi erityisopetukseen. Meitä opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan”, Reilly kertoo.

”Kun palasimme omaan luokkaan, opettaja antoi kuvia väritettäväksi samalla, kun muut lapset tekivät oikeita koulutehtäviä.”

Kiertolaislapset sopeutuivat ja oppivat pitämään eriarvoista kohtelua normaalina.

”Meidän odotettiin pärjäävän huonosti koulussa. En minäkään ollut hyvä koulussa, mutta opin lukemaan ja kirjoittamaan. Lopetin yläkoulun toisen vuoden puolivälissä.”

Kiertolaisia kohtaan osoitettiin Reillyn nuoruudessa myös peittelemätöntä vihaa.

Kiertolaisten leiri vuonna 1968. Vähemmistön historiasta on niukasti tutkimustietoa. Yhden teorian mukaan he olivat Irlannin alkuperäisiä asukkaita, jotka britit ja skotit häätivät mailtaan Ulsterin eli Pohjois-Irlannin maakuntien miehityksessä 1597. © GETTY IMAGES

”Yläkouluni vieressä oli travellerien vaunuparkki. Vanhemmat eivät tykänneet, että heidän lapsensa joutuvat kulkemaan sen ohi kouluun. Joskus vihainen joukko tuli protestoimaan ja vaati asukkaita muuttamaan muualle.”

Pahinta oli istua hiljaa luokassa, kun oma opettaja sanoi kaikkien kuullen, että vaunuparkin vastustajat ovat oikeassa, ja kiertolaisten pitäisi muuttaa muualle.

Vallitseva asenneilmapiiri on Reillylle tuttu niin omasta kokemuksesta kuin työnkin kautta. Hän toimii mielenterveysneuvojana Pavee Point -kansalaisjärjestössä, joka edistää kiertolaisten ja romanien tasavertaista kohtelua.

Lyhyt elämä

Kiertolaisia on Irlannissa arviolta 40 000, heistä 42 prosenttia on alle 15-vuotiaita. Koko Irlannin väestöstä vastaava osuus 21 prosenttia.

Kiertolaismiehet kuolevat keskimäärin 15 vuotta ja naiset 11 vuotta nuorempina kuin valtaväestö. Reillyn toinen isoisä menehtyi sydänkohtaukseen vain 32-vuotiaana.

Itsemurhan riski on miehillä seitsemän kertaa ja naisilla viisi kertaa Irlannin keskiarvoa korkeampi. Imeväiskuolleisuus on 14,1 kuollutta per tuhat syntynyttä lasta, kun koko Irlannin keskiarvo on 3,9.

Ongelmien taustalla ei ole julkisen terveydenhuollon palveluiden saatavuus.

”Mutta kouluja käymätön ja heikosti lukeva asiakas ei välttämättä ymmärrä lääkärin käyttämää vaikeaa kieltä”, Reilly kertoo.

Lisäksi noin puolella kiertolaisista on vaikeuksia ymmärtää reseptilääkkeiden käyttöohjeita.

”Me Pavee Pointissa teemme ihmisille terveydenhuollon esitteitä, jotka on kirjoitettu selkokielellä ja varustettu kuvilla.”

Valkoinen kastijärjestelmä

Kiertolaisten vähemmistöasema virallistettiin Irlannin tasavallassa niinkin myöhään kuin 1. maaliskuuta 2017. Isossa-Britanniassa ja Pohjois-Irlannissa status laillistettiin jo vuonna 2000.

Virallinen vähemmistöasema on Reillyn mukaan tervetullut kädenojennus valtiovallalta, mutta ihmeitä sillä ei saada aikaan.

Hyvää on se, että nyt etnisyyteen perustuvasta syrjinnästä on helpompi puhua sen oikealla nimellä.

Kimurantin kuviosta tekee se, että kiertolaista on mahdoton tunnistaa ulkonäön perusteella. He ovat yhtä vaaleita kuin keskivertoirlantilaiset. Pukeutumiseenkaan ei liity kulttuurisidonnaisia tapoja.

Mikään Reillyn olemuksessa ei viittaa hänen vähemmistöidentiteettiinsä. Hän on vaalea, pisamanaamainen, punertavatukkainen ja sinisilmäinen mies, joka ripustaa työpäivän jälkeen kauluspaidan henkariin ja vetää päälle verkkarit ja hupparin.

”Kiertolaisuus on kuin kasti. Ihmiset yrittävät päätellä, mihin ryhmään toinen kuuluu.”

”Mutta jos kaksi kiertolaista juttelee keskenään, meidät tunnistetaan murteesta. Oman kielemme cantin sanoja saatetaan käyttää englannin seassa.”

Irlannin kiertolaisia vuonna 1972. Maan talouden romahdettua 2008 travellerien asumistuista leikattiin viidessä vuodessa 90 prosenttia. Koulutuksen erityistukea travellereille leikattiin 86 prosenttia, vaikka koko koulutussektorin säästöt olivat vain 4,3 prosenttia. © GETTY IMAGES

Toinen vihje voi olla sukunimi, kuten McDonaugh, Joyce tai Collins, jotka ovat kiertolaisilla yleisiä, mutta joita tavataan myös valtaväestöllä.

Kolmas vinkki on asuinpaikka. Osoite tietyssä lähiössä voi tarkoittaa, että henkilö on kiertolainen. Myös Reillyn koti sijaitsee juuri tällaisella alueella.

”Täällä on 50 omakotitaloa ja 30 asuntovaunua, yhteensä 80 perhettä, kaikki kiertolaisia.”

Tällainen epäilyttävä osoite taas voi johtaa siihen, että työnhakutilanteessa paikka jää saamatta. Reilly tuntee kiertolaisia, jotka ovat kirjoittaneet työnhakukaavakkeeseen valtaväestöön kuuluvan kaverinsa osoitteen.

Työllistymisen ongelmat ovat yksi raskaimpia todisteita kiertolaisten asemasta toisen luokan kansalaisina. Työikäisistä travellereista työttömänä on Irlannin valtion tilastokeskuksen mukaan 80 prosenttia.

Asuntovaunu kotina

Tänä päivänä vajaa viidennes Irlannin kiertolaisista asuu edelleen asuntovaunuissa, ja vain puolella heistä on asunnossaan juokseva vesi.

”Asuntovaunussa asuminen on osa kiertolaisten elämäntapaa. En ole ikinä kiertänyt, kuten vanhempani ja isovanhempani, mutta olen silti kiertolainen. Travelleriksi ei tulla vaan synnytään.”

Kiertolaisten kulttuuriin kuuluu perhekeskeisyys. Reillyn asuntovaunu on hänen isovanhempiensa talon takapihalla, ja hän auttaa heitä arkisissa asioissa. Naapurissa asuu mummon serkku.

Kaikki ovat yhtä suurta perhettä.

”Veljeni lapsella on diabetes. Hän saattaa herätä aamulla siihen, että sähköt ovat poikki ja jääkaapissa säilytetty insuliini mennyt pilalle. Tällaisissa oloissa eläminen vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin,” Patrick Reilly kertoo. © MIIKKA JÄRVINEN / OTAVAMEDIA

Kiertolaisten vetäytyminen omille asuinalueilleen on pitkälti vapaaehtoista, eikä yksinomaan kielteinen asia. Omien kanssa halutaan pitää yhtä.

”Moni kaupunkiin muuttanut travelleri on kokenut itsensä onnettomaksi. Minä haluan asua näin loppuelämäni. Tämä on meidän elämäntapamme ja kulttuurimme,” Reilly sanoo.

Hänen asuntovaununsa seinällä on pyhimysten kuvia ja hyllyillä enkelipatsaita. Reilly ja hänen vaimonsa ovat roomalaiskatolisia, kuten enemmistö irlantilaisista.

”Sakramentteja, kuten kastetta, rippiä ja avioliittoa pidetään kulttuurissamme tärkeänä. Naimisiin mennään 18–20-vuotiaana, nykyisin vanhempana, yli parikymppisenä. Seka-avioliittoja valtaväestön ja kiertolaisten kesken on alati enemmän, mikä on mielestäni hieno juttu. Omassa lapsuudessani sellainen ei olisi tullut kysymykseenkään.”

Ulkomailla vain irlantilainen

Travellereihin kohdistuva etninen syrjintä on outo ilmiö sikäli, että sitä esiintyy käytännössä vain Irlannissa ja Isossa-Britanniassa

Kotimaassaan Irlannissa kiertolainen on usein joko silmätikku tai näkymätön, ei-toivottu kansalainen. Tästä erityisasemasta voi kuitenkin päästä eroon muuttamalla ulkomaille.

Vaikka Patrick Reilly ei ole koskaan viettänyt perinteistä, liikkuvaa kiertolaiselämää, hän on matkustellut eri puolilla Eurooppaa, lomalla.

”Usko tai älä. Etnisyyttäni ei oteta ikinä esiin ulkomailla, ei Belgiassa tai Puolassa”, Reilly nauraa.

”Eikä kukaan sano ravintolassa, että minulle ei tarjoilla.”

Kun hän Espanjassa kertoi olevansa irlantilainen kiertolainen, paikalliset vastasivat, että ai jaa, irlantilainen.

”Kansalaisuudeltani olen irlantilainen mutta etnisyydeltäni olen kiertolainen, ja ylpeä siitä”, Reilly sanoo.

”Ainoat, jotka ulkomailla ovat kyselleet kiertolaisuudestani, ovat olleet irlantilaisia turisteja.”