Kissa ansaitsee paikkansa omistajan pöydässä – Silkkitassu ei saa ihmiseltä vieläkään ansaitsemaansa arvostusta

Runsaat 4 000 vuotta sitten kissat söivät faaraoiden pöydissä. Lemmikki saatettiin muumioida ja haudata isäntänsä kanssa, jotta elämää yhdessä voitiin jatkaa tuonpuoleisessa.

Nyt kissan ja ihmisen yhteinen taival saattaa päätyä ennen kuin kehrääjä on ehtinyt hädin tuskin aikuisen eläimen ikään. Kauas on tultu siitä, kun ihminen muinaisessa Egyptissä palvoi kissaa pyhänä eläimenä.

Suomessa hylätään joka vuosi yli 20 000 kissaa. Vaikka tarinaa kesäkissoista on kerrottu vuosikymmeniä, ei kissojen kodittomuudesta voi enää syyttää mökkiläisiä. Nyt kissoja hylätään mitä moninaisimmista syistä – ympäri vuoden.

Esimerkiksi vuonna 2019 Ilta-Sanomat uutisoi, että pääkaupunkiseudulla jätetään kissoja heitteille erityisesti ennen lomia. Eläin hylätään, jotta päästäisiin itse matkalle.

Kissa leikkauspöydälle

Kissan huonosta arvostuksesta kertoo sekin, ettei kissaa steriloida tai kastroida, vaikkei ole kyse jalostuseläimestä. Tutkitusti tiedetään, että tyttökissan leikkaaminen vähentää useiden sairauksien ja kasvaimien riskiä.

Toinenkin merkittävä ongelma syntyy. Nämä vapaana liikkuvat kissat sitten perustavat perheen. Perhe paisuu suvuksi. Arvaatko, kuinka monta jälkeläistä yhdestä naaraasta ja yhdestä uroksesta sikiää vain kahdessa vuodessa?

Yksi naaras saa pentueen kaksi kertaa vuodessa. Pieniä samettitassuja syntyy keskimäärin neljä. Puolet niistä on yleensä naaraita, jotka aikuistuttuaan saavat omia pentuja. 24 kuukauden aikana syntyneet sukupolvet paisuttavat populaatiosta 162 yksilön kokoisen. Se on paljon kissoja.

Todellisuudessa luku on pienempi. Se johtuu siitä, ettei kotikissa selviä luonnossa. Lajia kutsutaan kotikissaksi syystä. Aikuisia kissoja kuolee nälkään, pakkaseen, petojen suuhun ja autojen alle. Kaikki pennut eivät kasva koskaan lisääntymisikään.

Edellinen laskelma on Suomen eläinsuojeluyhdistyksen (SEY) arvio, ja syntyvien ja selviävien pentujen määrässä on vaihtelua. Sen avulla voi kuitenkin hahmottaa mittaluokkaa sille, moniko kissa hylkäämisestä lopulta kärsii. Sillä sitä elämä hylättynä luonnossa varsin monelle kissalle on. Loisten, nälän ja kuolettavien vaarojen riivaamaa.

Lue myös: Hihnaulkoilun puolestapuhujat, Visa ja Vilma, muistuttavat kissan arvosta: ”Kissanomistajien ei odoteta näkevän sitä vaivaa, että ulkoilee kissansa kanssa”

Kissa on vaativa lemmikki

Ymmärrys kissojen tarpeista on kasvanut. Ei 1990-luvulla puhuttu sen enempää kissojen kuin koirienkaan hampaiden pesusta. Nyt puhutaan.

Eikä kissaa innostuneissa piireissä nähdä enää helppona lemmikkinä, joka köllöttelee päivät kotona itseään viihdyttäen.

Nyt ymmärretään, että kissakin tarvitsee omistajan tarjoamia virikkeitä. Hihnassa ulkoiluttaminen on suositumpaa, ei enää harvinainen poik­keus. Näitä älykkäitä eläimiä voi jopa kouluttaa.

Jotta kissat voisivat laajasti hyötyä tästä asenteen muutoksesta, pitäisi meidän ottaa askelia kohti muinaisten egyptiläisten ajattelua – vaikka lemmikkiä ei tänä päivänä pidä muumioida samaan hautaan, ansaitsee kissa paikan omistajansa pöydässä.

Katriina Lundelin on Seuran toimittaja ja kissaihminen.