Otetaan kukkien ajasta kaikki irti! – ”Lähipuiston onnenpensas kukkii täydessä terässä lähipäivinä”
”Annetaan kirjaimellisesti kaikkien kukkien kukkia”, kevään kukkia ihasteleva Seuran tuottaja Liina Putkonen kirjoittaa.
Liina Putkonen on Seuran tuottaja.
Yksi kevään kohokohdistani on pian täällä. Lähipuiston onnenpensas kukkii täydessä terässä lähipäivinä. Näky sykähdyttää minua joka vuosi ja saa ilon kuplimaan rinnassa. Talven paljaaksi riipimät oksat täyttyvät kirkkaankeltaisista kukista, mikä näyttää siltä kuin sadat keltakolttuiset keijukaiset olisivat kokoontuneet juhlimaan kevättä.
Aina, kun kävelen koirani kanssa pensaan ohi, hymyilen. Melkein tuntuu, että keltakolttuiset keijukaiset hymyilevät takaisin.
Toinen hymyreitti kulkee ohi kotikatuni kerrostalon, jossa asuu eläkkeellä oleva kaupunginpuutarhuri. Talon etupiha pursuaa sinivuokkoja, lumikelloja, liljoja, tulppaaneja… Ja todellakin pursuaa, sillä koko piha on kuin rehevä notkelma metsän keskellä.
Arvostan taloyhtiön ajatusta siitä, että jos joku osaa, annetaan hänen luoda jotain hienoa, vaikka se olisi totutusta poikkeavaa. Annetaan kirjaimellisesti kaikkien kukkien kukkia.
Kukkien on saatava rauha ihmisten tempauksilta
Tänä keväänä pääsin nauttimaan kukista myös poikkeuksellisissa puitteissa. Kävin isäni kanssa Helsingin Ritarihuoneelle rakennetussa näyttelyssä, jossa esiteltiin kartanoiden puutarhojen historiaa oikeiden kukkaistutusten katveessa.
Upeassa salissa vaakunoiden ja tuoksuvien kasvien äärellä olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan. Perinteisiä puutarhavälineitäkin oli mukava tutkailla. Käsintyönnettävä ruohonleikkurikin oli hyvin kapoinen versio nykyisiin verrattuna.
Ensin tuli mieleen, että olipa aikoinaan epäkäytännöllistä. Leveämmillä terillä olisi saanut leikattua enemmän. Isäni sen sitten hoksasi: Ei tuolloin ollut tärkeintä tehokkuus vaan kauneus, jälki, jonka laite teki. Ajatus sai meidät huokaamaan kahvin äärellä. Kauneus ennen tehokkuutta. Voi aikoja.
Onneksi luonto on ja pysyy kauniina vuosisatojenkin vaihtuessa. Kukat kukkivat, kunhan saavat olla meidän ihmisten tempauksilta rauhassa.
Pian koiralenkkini suuntautuvat pääministerin virka-asunnon, Kesärannan kupeeseen. Siellä, vähän varjossa, pyörätien vieressä on kohta kielojen aika.
Vaaleanvihreä maa on täynnä pieniä, valkoisia helmiä, joiden tuoksussa ei voi kuin – jälleen kerran – hymyillä ja nauttia täysin rinnoin kesään pian taipuvasta keväästä.