Tampereella asuvan Majedin veli, serkku ja ystävä ovat kuolleet Gazassa – Kokonaisia sukuja on jäänyt raunioihin: ”Gazan kadut haisevat nyt vereltä”
Gazan asukkaat ovat joutuneet ennennäkemättömän pommituksen kohteeksi. Heidän joukossaan on lukemattomia Majed Abusalamalle läheisiä ihmisiä.
Gazalaislapsia tuhoutuneen rakennuksen edustalla maanantaina 13. marraskuuta. Seuran haastatteleman Majed Abusalaman useat läheiset ovat kuolleet Gazan pommituksissa viimeisimmän kuukauden aikana.
Sota Israelin ja Gazan välillä alkoi 7. lokakuuta. Kuukautta myöhemmin Israel on tuhonnut Gazaa ennennäkemättömällä pommimäärällä.
”Gazan kadut haisevat nyt vereltä. Taloja on pommitettu raunioiksi, ja raunioissa on lukematon määrä ruumiita”, kertoo Majed Abusalama, kun vastaa puhelimeen Berliinistä, jossa asuu Suomen ohella.
Majed Abusalama on Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija sekä monissa kansalaisjärjestöissä toimiva palestiinalaisaktivisti.
Hänen mukaan lokakuussa alkanut vaihe on kuitenkin vain yksi osa jo 75 vuotta sitten alkanutta kriisiä, jota palestiinalaiset kutsuvat Nakbaksi.
”Silloin yli 750 000 ihmistä pakotettiin lähtemään kodeistaan ja yli 530 kylää joutui etnisen puhdistuksen uhreiksi. Nyt Gaza on ollut kuusitoista vuotta Israelin armeijan saartamana.”
Ainainen pelko läsnä Gazan pakolaisleirillä
Lokakuun puolivälissä Majed Abusalama kirjoitti Al Jazeeran julkaiseman Kirjeen eurooppalaisille, jossa hän kertoo gazalaisten elävän nyt läpi pahimman painajaisen – sen saman jota me täällä lännessä kutsumme ”Israelin ja Palestiinan väliseksi konfliktiksi”.
”Olen viettänyt lapsuuteni Gazassa. Asuin ensin pakolaisleirillä. Kasvoin ensimmäisen intifadan [1987–1993] aikana. Se ei ollut lapsen elämää. Aina oli pelko siitä, että Israelin sotilaat tulevat kotiimme tai pysäyttävät meidät kadulla”, Majed Abusalama kuvailee Seuralle.
Hänen isänsä istui israelilaisvankilassa samoin kuin tämän neljä veljeä.
”Isäni joutui vankilaan hallinnollisen pidätyksen [administrative detention] vuoksi. Israel on pidättänyt tällä syyllä ilman virallisia syytteitä tai oikeudenkäyntiä noin miljoona palestiinalaista vuodesta 1967 tähän päivään mennessä.”
Hallinnollista pidätystä käytetään Israelissa ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä silloin, kun Israel uskoo jonkun henkilön muodostavan esimerkiksi julkiselle järjestykselle.
Kaksi Majedin serkkua ammuttiin ensimmäisen intifadan aikana ja muita tuttuja ihmisiä toisen intifadan [2000-2005] aikana.
”Aina oli uhka jonkinlaisesta yhteenotosta israelilaissotilaiden kanssa ja usein heitä piti juosta karkuun. Kun synnyin, isä oli vankilassa. Hän joutui sinne usein. Myös kun kaksi sisaruksistani syntyi, isä oli vankilassa.”
Majed kertoo, että useita hänen sukulaisiaan ja ystäviään sekä heidän perheenjäseniään on kuollut viimeisimmän kuukauden aikana Israelin hyökkäyksessä.
”Serkkuni vaimo Heba ja heidän kolme lastaan kuolivat, kuten myös toinen serkkuni Rana. Ystäväni Ahmedin koko perhe. Adoptioveljeni Yousef kuoli muutama päivä sitten”, Majed luettelee viimeisen kuukauden aikana kuolleita läheisiään.
Kokonaisia Majedille tuttuja sukuja on kadonnut raunioihin.
Valtava pommimäärä
Yhteydenpito Gazassa eläviin tuttuihin ihmisiin on hankaloitunut sodan alettua merkittävästi ja nyt yhteydet ovat usein pitkiä aikoja poikki. Päivittäin hän pelkää vanhempiensa hyvinvoinnin puolesta.
”Juuri kuulin heistä ensimmäisen kerran neljään päivään. Joskus Gazaan soittaessa tuntuu kuin soittaisi hautausmaalle. Jos ihmiseen ei saa yhteyttä, mieleen hiipii helposti, että hän on kuollut.”
Majed Abusalama vertaa Gazan kokoa Espooseen, asukkaita vain on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomalaiskaupungissa.
”Gazan pommitusten intensiivisyys on täyttä mielipuolisuutta, mitä ei ole haluttu länsimaissa täysin ymmärtää.”
Hän tähdentää alueen kokemien pommitusten massiivisuutta. Eri lähteissä Gazaan pudotettujen pommien määrä vaihtelee 18 ja 35 tuhannen tonnin välillä. Joka tapauksessa määrä on valtava. Nyt Majed sanoo Gazan olevan maailman pommitetuin alue viimeisimmän sadan vuoden aikana.
”Malta oli toisen maailmansodan tiheimmin pommitettu alue, ja nyt Gazaan on kuukaudessa syydetty enemmän pommeja kuin Maltalle koko sodassa. Edes Ukrainaa ei ole pommitettu yhtä sankasti. Jos tämä ei ole kansanmurhaa, niin ei mikään.”
Pulaa ruoasta ja juomavedestä
Nyt meneillään oleva kriisi ei ole ensimmäinen kerta, kun Israel pommittaa Gazaa. Myös esimerkiksi vuosina 2008, 2009, 2012, 2014 ja 2020 Israelin sotakoneisto on kylvänyt tuhoa.
”Aina, kun pommitukset päättyvät, Gazassa aloitetaan jälleenrakennus. Ja arvaa mistä kaikki rakennusmateriaalit tulevat? Israelista. Eli kaiken huipuksi tämä rakentamisen ja tuhoamisen kierre tuottaa heidän firmoilleen rahaa.”
Majedin mukaan suomalaisten voisi odottaa ymmärtävän palestiinalaisia, koska jaamme kansoina kokemuksia.
”Suomessa muistetaan yhä, miten sodan aikana lapsia lähetettiin turvaan Ruotsiin. Suomessa tiedetään, kuinka kova trauma tämä voi kansalle olla.”
Siksi hän kertoo olevansa erityisen ärtynyt, ettei Suomi ole kyennyt vaatimaan tulitaukoa Gazaan.
Majedia kismittää monessa länsimaisessa mediassa toistettu kuvaus siitä, miten Israelin ja Palestiinan välisessä taistelussa on kyse kahdesta tarinan puolesta, kahdesta tulokulmasta. Ennen kaikkea nyt pitäisi saada pommitukset päättymään ja humanitaarinen kriisi lievenemään.
”Gazan ihmisillä on aivan hirvittävät olot. Ei juoksevaa vettä, hyvin vähän ruokaa, hyvin vähän sähköä. Kaiken lisäksi ihmisiä pommitetaan jatkuvasti.”
Gaza rajautuu lännessä Välimereen, pohjoisessa ja idässä Israeliin ja etelässä on maaraja Egyptin kanssa. Mitään avointa ulospääsyreittiä ei palestiinalaisille ole olemassa.
”Juuri kukaan ei pääse pois. Vain sellaiset palestiinalaiset, joilla on esimerkiksi jonkin eurooppalaisen valtion tai vaikkapa Yhdysvaltain passi, voivat lähteä. Heidänkin määräänsä on rajattu, korkeintaan 400 saa lähteä päivässä.”
Majed Abusalamaa ei vakuuta kansainvälisen politiikan konfliktinratkaisukyky
Gazan tulevaisuus pelottaa Majedia.
”On käynyt selväksi, että moni länsimaa ei halua nähdä meitä ja sitä, mitä meille nyt tapahtuu. Kansainvälisen politiikan konfliktinratkaisukyky ei vakuuta. Gazalaiset kokevat olevansa hyvin yksin. Mieleen tulee, että koskevat ihmisoikeudet meitä lainkaan?”
Majedin mukaan yksi ongelma tulevaisuuden kannalta on, että nykyiset Gazan lapset eivät yhdistä Israelia mihinkään muuhun kuin tuhoamiseen ja kuolemaan.
”Minun lapsuudessani oli sentään aikoja, jolloin näimme muitakin israelilaisia kuin sotilaita. Gazan ulkopuolella pääsi käymään töissä ja israelilaisten kanssa pystyi vähän keskustelemaan.”
Majedin mukaan hänen jälkeensä tulleet sukupolvet eivät ole näitä asioita päässeet kokemaan. Hän sanoo gazalaisten eläneen [ennen lokakuussa alkaneita pommituksia] kuin ei toisen vaan kuin kymmenen luokan kansalaiset. Majed Abusalama kutsuu tilannetta apartheidiksi.
”Ei palestiinalaisilla ole mitään muuta käsitystä, kuin että Israelin sortoa vastaan pitäisi jollain lailla taistella.”
Juttua muokattu 14.11. kello 9.26: Lisätty Majedin mielipide apartheidista sekä lisätty hyperlinkki Sumud-järjestön sivuille.
