Marinan kova remonttiurakka palkittiin – Viron kaunein asunto löytyy nyt Lasnamäestä

”Kun asuntoni remontti oli kolmen vuoden jälkeen valmis, olin niin onnellinen, että järjestin juhlat.

Kodissani on kaksi huonetta ja keittiö, ja minulla on valtavasti ystäviä. Minun oli pakko pitää kolmet juhlat, sillä tänne mahtuu kerrallaan vain 12 ihmistä.”

Eesti kauneimmat kodit -kilpailu valitsi asunnon maan tyylikkäimmäksi

”Remontissa sain omannäköiseni kodin. Totta kai olin mielissäni, kun se valittiin Eestin kauneimmat kodit -kilpailussa maan tyylikkäimmäksi. Se oli hieno palkinto kovasta remonttiurakasta.

Kaksossisareni Irina asui tässä ennen minua, mutta saatuaan lapsen hän muutti omakotitaloon. Kun tulin tänne, asunto oli aika nuhjaantunut ja paikat repsottivat. Mietin kymmenen vuotta ennen kuin aloitin remontin. Sitten sitä tehtiinkin pitkään ja hartaasti.

Lasnamäessä asutaan edelleenkin melko ahtaasti, mutta itselläni ei ole valittamista, sillä asun yksin. Yläpuolellani on samankokoinen asunto, jossa asuu nelihenkinen perhe. Joskus mietin, miten ihmeessä he mahtuvat sinne.

Muutin Lasanmäkeen jo vuonna 1985 sisareni Irinan kanssa, sillä vanhempani hankkivat meille täältä opiskelija-asunnon. Muistan, kuinka äitini kävi Lasnamäessä syyshämärissä etsimässä asuntoa ja oli aivan haltioissaan palatessaan kotiin.

Hän kertoi, kuinka Lasnamäessä oli ihania valoja, jotka tuikkivat kodikkaasti talojen ikkunoista. Hänestä Lasnamäe oli suorastaan satukaupunki.

Ei ihme, että hän muutti tänne jäätyään eläkkeelle lääkärin virasta. Nyt hän asuu tässä samassa talossa, viereisessä portaassa.”

Kaksikielinen Viljandista

”Synnyin ja kasvoin Viljandissa, joka sijaitsee Viron keskiosassa. Vanhempani ovat alun perin Neuvostoliitosta. Kotikielemme oli venäjä, mutta Viljandissa lastentarhassa puhuttiin viroa.

Olen täydellisesti kaksikielinen, ja ihmettelen, kuinka niin monet venäläiset eivät vieläkään osaa ollenkaan viroa. Puhun niin hyvää viroa, että monet virolaiset hämmästelevät sitä, kun saavat tietää syntyperäni. Jotkut pitävätkin minua jopa jonkinlaisena ihmeolentona.

Myös isäni puhui niin hyvin viroa, että monet luulivat häntä virolaiseksi. Isäni joutui usein huvittaviinkin tilanteisiin, kun virolaiset moitiskelivat hänelle venäläisiä.

Minulla ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja Lasnamäkeä kohtaan. Oli vain kiva päästä pois pikkukaupungista opiskelemaan Tallinnaan.

Opiskelija-asuntoni sijaitsi Punasella kadulla, eri paikassa kuin nykyinen asuntoni. Täytyy myöntää, että siellä oli välillä rauhatonta.

Puolen vuoden aikana asuntooni murtauduttiin neljä kertaa. Olin köyhä opiskelija, eikä minulla ollut muuta varastettavaa kuin meikit.

Nykyisen taloni ympäristö on hyvin rauhallinen. Vähän aikaa sitten autoni oven lukko meni rikki, enkä saanut korjaajaa paikalle. Autoni ovet olivat neljä päivää auki, eikä mitään tapahtunut. Kukaan ei varastanut autoani. Olisihan se ollut meikkejä arvokkaampi.”

Venäläinen, jolla virolainen mieli

”Vaikka asun yksin, en ole yksinäinen. Minulla on valtavasti ystäviä, suurin osa venäjänkielisiä. Voisin luonnehtia itseäni venäläiseksi, jolla on virolainen mieli.

Voin luonnehtia itseäni myös virolaiseksi, jolla on venäläinen mieli. Vaikka tulen venäjänkielisestä kodista, minulla on Viron kansalaisuus.

Luulen, että vielä kuluu aikaa, ennen kuin virolaiset ja venäläiset tuntevat oikeasti olevansa samaa kansaa. On kulunut loppujen lopuksi vain vähän aikaa siitä, kun Viro irrottautui Neuvostoliitosta ja Virolle alkoi uusi itsenäinen aika.

Uusi sukupolvi on jo paljon ennakkoluulottomampaa. He puhuvat kenen kanssa tahansa mitä tahansa kieltä. Yhä useampi venäläinen nuori puhuu viroa. Niin sen pitää mennäkin.”