Neljä väitettä sote-ratkaisun vaikutuksista - Miten asiantuntija vastaa?
Asiantuntijasta peruspalveluiden yksityistämiskeskustelussa keskitetyään liikaa rahaan.
Mies odottaa vuoroaan terveysaseman käytävällä Helsingissä.
Sote-ratkaisua sorvattaessa ilma on ollut sakeanaan väitteitä siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi tuottaa. Turun yliopiston lehtori Hanna Kuusela on tutkinut siitä, mitä tapahtuu, kun julkiselle sektorille tulee yksityisiä toimijoita.
Hän vastaa muutamiin palvelutuotantosektoreita koskeviin väitteisiin.
VÄITE: Julkinen toimija on aina tehottomampi kuin yksityinen yritys.
”Väite on väärä. Tästä ei ole olemassa selkeitä tutkimustuloksia eikä yksimielisyyttä. On tutkimuksia, joissa yksityinen yritys on tuottanut palvelun taloudellisesti tehokkaammin, ja yhtä lailla niitä, joissa julkinen on ollut taloudellisempi vaihtoehto.
Kun yksityinen ottaa hoitaakseen palveluita, on tehokkuutta arvioidessa katsottava, koituuko siitä salakavalasti kuluja julkiselle puolelle. Näin käy esimerkiksi silloin, kun terveemmät potilaat siirtyvät yksityiselle sektorille ja julkinen hoitaa sairaimmat.
Voi kysyä, voiko yksityinen sektori toimia julkista tehokkaammin, kun sen on lisäksi tuotettava myös voittoa. Yrityksen ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa, ei hoitaa tehokkaasti.
Julkinen sektori vastaa ihmisen koko elämänkaaresta, yksityinen vain siitä yksittäisestä asiasta, jonka takia siellä asioidaan. Se takia esimerkiksi ennaltaehkäisy on julkisen sektorin intresseissä, mutta ei yksityisen.”
VÄITE: Yksityinen palvelutuotanto takaa suuremman valinnanvapauden.
”Valinnanvapaus riippuu tulotasosta. Yksityiset toimijat tuottavat valinnanvapautta tiettyihin palveluihin ja tietyille kansanosille. Eivät kaikille. Vaihtoehtoja syntyy vain sinne, mistä on saatavissa taloudellista hyötyä.
Valinnanvapaus on hyvä asia, jos puhutaan virvoitusjuomista. Elämän perusasioissa kuten terveydessä, asumisessa tai liikkumisessa tasa-arvon pitää olla tavoitteena.
Joskus väitetään, että julkiset resurssit pitäisi suunnata sinne, mistä yritys ei voi saada voittoa. Tämä ei ole järkevää julkisen taloudenhoidon kannalta. Esimerkiksi kannattavilla rataosuuksilla rahoitetaan syrjäisempiä linjoja, jotka eivät tuota.
Helposti unohtuu se olennaisin: hyvinvointivaltion oikeutus perustuu siihen, että palveluja tarjotaan kaikille. Myös heille, joilla olisi varaa ostaa ne muualta.
Se, että kaikki kokevat hyötyvänsä hyvinvointivaltioista ylläpitää verojen maksuhalukkuutta. Tämä on jo monin kohdin murtunut.”
VÄITE: Yksityiset yritykset sparraavat julkista puolta kilpailukykyisemmäksi.
”Toimintamallien sparraaminen on hyvä asia. Monessa kohdassa on kuitenkin luovutettu julkisen suhteen ja ajateltu, että kehittäminen kuuluu yksityiselle puolelle.
Yliopistot keskittyvät ennemmin tuottamaan ratkaisuja yrityksille kuin kehittämään julkista palvelutuotantoa.
Esimerkiksi hoitoon pääsy on julkiseen terveydenhoitoon turhan moniportainen prosessi, kun ensin on mentävä terveydenhoitajalle ennen kuin pääsee lääkärille. Tällaisia asioita voi hyvin muuttaa ilman, että palveluja täytyy yksityistää.”
VÄITE: Paras ja osaavin työvoima on yksityisellä puolella.
”Ei pidä paikkaansa. Julkisella puolella on hyvin sitoutunutta väkeä. Palkat eivät ole yhtä hyvät kuin yksityisellä puolella, mutta ihmisen kyvykkyys ei määrity sen mukana kuinka paljon hän haluaa palkkaa.”
”Mikään sopimus ei kata kaikkia ihmiselämän yllätyksiä”
Hanna Kuuselan mukaan vain taloudelliseen tehokkuuteen keskittyvä keskustelu hukkaa oleellisimman, demokratiaan liittyvän kysymyksen. Demokraattisen ohjauksen mahdollisuus ja toiminnan avoimuus heikkenee yksityisessä palveluntuotannossa.
”Jos siirrytään yhä enemmän yksityiseen palveluntuotantoon, siihen liittyy paljon muita ongelmia kuin taloudellisia. Kenellä esimerkiksi on vastuu hoitovirheestä, jos lääkäri ei ole virkavastuussa vaan esimerkiksi keikkalääkäri?”
Oikeusturvan ja vastuiden suhteen tässä siirrytään julkisoikeuden puolelta yksityisoikeuteen.
”Koko logiikka muuttuu. Ongelma on se, että yksityisen kanssa toimiessa kaikki pitäisi pystyä kirjaamaan sopimukseen. Mutta ei ole sellaista sopimusta, johon voisi kirjata koko ihmiselämän kaikkine yllätyksineen.”
Hän ottaa esimerkiksi lapsen, joka sai potkut yksityisestä päiväkodista. Tämä erityislapsi tarvitsi päiväkodin näkökulmasta liikaa huolenpitoa.
”Muutkin kuin talouteen liittyvät näkökulmat on oleellista pitää mukana keskustelussa. Toistaiseksi näitä ei ole pohdittu tarpeeksi.”