Aivotutkija digioppimisen tuomasta muutoksesta: ”Emme enää opettele asiaa, vaan reittiä tiedon äärelle” – Parhaimmillaan älylaitteet yksilöllistävät, huonoimmillaan keskeyttävät oppimisen
Oppiiko lapsi samalla tavalla, kun apuvälineenä käytetään digilaitteita? Milloin älypuhelin keskeyttää työskentelyämme liikaa?
Älypuhelimen jatkuva läsnäolo ainakin mahdollistaa sen, että osaamista ei välttämättä olekaan enää ulkoa muistaminen, vaan enemmänkin reitti tiedon äärelle.
Kirjassaan Näin aivot oppivat (PS-kustannus) aivotutkija ja Helsingin yliopiston professori Minna Huotilainen kertoo, kuinka teknologia voi parhaimmassa tapauksessa mahdollistaa entistä yksilöllisempää oppimista. Digioppiminen on kuitenkin erilaista oppimista verrattuna perinteisempään ulkoaopetteluun.
”Digilaitteilla on hyvät puolensa, kuten erilaisten ohjelmien hyödyntäminen kielten opiskelussa. Toistomäärät ovat rajattomat ja lapsi saa hänelle suunniteltua apua. Mutta perinteisen käsin kirjoittamisen hyödyntäminen auttaa keskittymään opiskeluun. Muistiinpanojen kirjoittaminen ei ole ollenkaan vanhanaikainen oppimismenetelmä”, muistuttaa Huotilainen.
Huonot puolet paljastuvat, kun älylaitetta ei osaa päästää silmistään ja antaa sen keskeyttää oppimista.
Uutta osaamista: teknologia tarjoaa reitin tiedon äärelle
Tieto on nykyään vain hakukoneen päässä ja kuka tahansa voi tarkistaa tiedon missä tahansa. Enää ei ajatella, että osaamista olisi tarkkojen päivämäärien tai nimien luetteleminen, vaan oikeastaan se, mistä tiedot löytyvät ja mihin tietolähteisiin voi luottaa.
”Aikaisemmin piti pitää huolta saadusta tiedonmurusesta, kun ei tiennyt, onko se saatavilla enää myöhemmin. Nyt taas tietoon suhtaudutaan sillä tavalla, että tietoa on kaikkialla, eikä kukaan oletakaan kenenkään muistavan pitkiä faktalistoja. Emme enää opettele asiaa, vaan reittiä tiedon äärelle”, kertoo aivotutkija Minna Huotilainen.
Oppiminen on kuitenkin samanarvoista, kävi tie internetin tai muistiin kirjoitetun tiedon kautta.
”Aikuisesta voi tuntua hassulta, että lapset hakevat netistä monta kertaa samaa asiaa, mutta se on ihan samanarvoinen oppimisen tapa opetella jotain asiaa ulkoa, kuin se että se lukee paperilla ja sitä siitä tankataan.”
Huotilaisen mukaan kouluissa käytetään nykyään myös paljon aikaa eri tietolähteiden vertailuun, jotta oppilaat oppivat niiden erot ja käyttötarkoitukset.
Lapsen on vaikeampi vastustaa älypuhelimen vilkkuvaa valoa
Monessa suomalaisessa ala-asteen luokassa älypuhelimet kerätään pois tunnin aluksi, niitä saa hyödyntää opettajien luvan mukaan tiedonhakuun. Ranskassa kouluun ei saa tuoda kännykkää lainkaan.
Jos älypuhelin keskeyttää lapsen oppimista koko ajan sillä voi olla Minna Huotilaisen mukaan vaikutuksia lapseen ja hänen oppimiseen.
”Jos tehdään esimerkiksi matematiikan tehtäviä tai pitkää kielellistä tehtävää, älylaitteen piippaus pilaa tehtävästä suoriutumisen. Sen lisäksi lapsi ei saa kokemusta siitä, millaista on keskittyneenä työskentely ja oppiminen ylipäätään. On traagista, jos lapsi jää pois oppimisen ja onnistumisen kokemuksista”, Minna Huotilainen sanoo.
Vaikka aikuinen pystyisikin vastustamaan vilkkuvaa älypuhelinta, lapselle se voi olla vaikeampaa. Lapsen keskushermostossa on vasta kehittymässä alueita, joiden avulla ihminen pystyy kilpailemaan tahdonvoimaa vastaan.
© iStock
Myös aikuisilla peiliin katsomisen paikka digilaitteiden käytössä
Sosiaalisen median ja suoratoistopalveluiden rahantekomalli perustuu suoraan niiden käyttäjien tarkkaavaisuuteen sekä palveluiden ääressä käytettyyn aikaan.
Firmojen palkkalistoilla suuria määriä käyttäytymistieteiden ammattilaisia, psykologeja ja aivotutkijoita, jotka etsivät keinoja ihmisen keskittymisen herpaantumiseen ja niiden koukuttamiseen.
”Ainahan me sitten niille roposen lahjoitamme, joka ikisellä vilkaisulla. Isot yritykset yrittävätkin herpaannuttaa meidän tarkkaavaisuutta ja koukuttaa meitä heidän palveluihin”, muistuttaa Huotilainen.
Huotilainen kehottaa myös aikuisia arvioimaan omia digilaitteiden käyttötaitoja.
”Selvästi on heikosta digilaitteiden käytöstä kysymys, jos aikuisen työskentelyn keskeyttää laitteesta tuleva piipahdus, joka ilmoittaa, että naapurin koiranpennut ovat syntyneet tai jos puhelin pärähtää soimaan kesken asiakaspalaverin tai potilaskeskustelun. Äänien ja hälytyksien päälle jääminen on sellaisia asioita, joissa aikuisilla on selvästi todella paljon parantamisen varaa.”