Porilaisten marssi soi olympiakullan kunniaksi – Miksi sama melodia on käytössä myös Virossa?
Näytelmästä puolustusvoimien kunniamarssiksi, ja sitten olympiakullan juhlintamusiikiksi. Näin syntyi Porilaisten marssi – mutta miksi sitä soitetaan myös Virossa?
Porilaisten marssin soittaminen olympiakullan yhteydessä sai alkunsa Pekka Tiilikaisen aloitteesta. Kuva vuodelta 1947.
Porilaisten marssia soitettiin radio- ja tv-lähetyksissä olympiakullan kunniaksi ensimmäisen kerran vuoden 1948 St. Moritzin talviolympialaisissa.
”Isänmaallisena pidetty selostaja Pekka Tiilikainen halusi nostattaa kansallistunnetta sodan jälkeisenä aikana. Porilaisten marssia oli soitettu kuitenkin jo 1930-luvulta lähtien suomalaisten menestyessä kansainvälisissä urheilukilpailuissa”, kertoo Urheilumuseon asiantuntija Matti Hintikka.
Porilaisten marssi soikin jo raskaansarjan nyrkkeilijä Gunnar Bärlundin voitettua otteluita 1930-luvulla. Bärlund oli suosittu urheilija, jonka otteluita Yhdysvalloissa kuunneltiin radion ääressä sankoin joukoin.
Livebändin soittamana marssia kuultiin jo 1920-luvun olympiajoukkueiden kotiinpaluujuhlissa.
St. Moritzin talvikisojen jälkeen vakiintui tapa soittaa Porilaisten marssi suomalaisen voitettua nimenomaan olympialaisissa. Samalla sen soittaminen muissa yhteyksissä hiipui.
Urheiluselostaja toteaa olympiakultaan johtaneen suomalaisurheilija suorituksen jälkeen ”Pasila, Porilaisten marssi”, merkiksi ohjaajalle laittaa marssi soimaan. Marssista soitetaan yleensä versio ilman laulua.
Sanoitukset Vänrikki Stoolin tarinoista
Porilaisten marssin säveltäjästä ei ole varmuutta. Se on sävelletty mahdollisesti jo 1700-luvulla. Saksalaissyntyistä helsinkiläistä kapellimestaria ja urkuria Christian Fredric Kressiä (1767–1812) on arveltu marssin tai ainakin sen loppuosan säveltäjäksi.
Nykyiset sanoitukset ovat peräisin J.L. Runebergin runoteoksen Vänrikki Stoolin tarinoiden vuonna 1860 ilmestyneestä toisesta osasta. Suomeksi laulun sanat on kääntänyt Heikki Klementti.
Näyttämöltä isänmaallisten iskelmäksi
Marssi tuli suomalaisille tunnetuksi musiikkinäytelmästä. Vuonna 1851 ensi-iltansa saaneessa Fredrik Berndtsonin musiikkinäytelmässä ”Ur livets strid”, Elämän taistelussa, kuvattiin vuosien 1808-1809 Suomen sotaa. Näytelmän huipentui voitokkaaseen Lapuan taisteluun.
Varsinaista taistelua teatteriyleisölle ei näytetty, mutta kulisseista kuulunutta taistelun melskettä säestettiin Kressin juhlamarssilla. Taistelun kohokohdassa lavalle marssi Suomen sodassakin taistellut Ruotsin armeijan etevimpänä pidetty kenraali Georg Carl von Döbeln pukeutuneena Porin rykmentin univormuun.
Juhlamarssia alettiin tämän jälkeen yleisesti kutsua Porilaisten marssiksi, ja siitä tuli isänmaallisissa suomalaispiireissä varsinainen iskelmä.
Suomen Puolustusvoimien kunniamarssina Porilaisten marssi on ollut vuodesta 1918 lähtien. Myöhemmin marssi otettiin käyttöön myös tasavallan presidentin kunniamarssina. Soittokunta saattaa soittaa sen virallisissa tilaisuuksissa presidentin saapuessa paikalle.
Porilaisten marssi kunniamarssiksi myös Viroon
Tarton laulujuhlilla vuonna 1869 kuultiin ensimmäistä kertaa suomalaisen säveltämää musiikkia. Näissä vuoden ensimmäisissä laulujuhlissa ilmoille kajahti Fredrik Paciuksen sävelmä virolaisin sanoin. Juhlien pääjärjestäjä Johann Voldemar Jannsen oli kirjoittanut virolaiset sanat Vårt Landin eli Maamme-laulun sävelmään.
Samoilla laulujuhlilla kuultiin ensimmäistä kertaa myös Porilaste marss, orkesteriesityksenä kapellimestarinaan Viron puhallinmusiikin isä David Otto Wirkhaus.
Kansallisen heräämisen aikana näistä lauluista tuli suosittuja. Viron itsenäistyessä oli luonnollista jatkaa näiden laulujen käyttöä, nyt jo osana virallisia seremonioita.
Porilaiste marss tunnettiin aiemmin jopa nimellä Laidoner-marssi, Viron vapaussodan sankarin, kenraali Johan Laidonerin kunniaksi.
Vuosina 1921-1923 Porilaisten marssia soitettiin myös valtionpäämiehen marssina. Sen jälkeen sävelmä on palvellut kunniamarssina Viron Puolustusvoimien komentajalle.