Suomen kehitysapu lähes puolittuu – näin se näkyy Nepalissa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Nepal
Dolakassa on siirrytty varhaisen jälleenrakennuksen vaiheeseen. © Miikka Järvinen/Otavamedia
Kaikkein heikoimmat kärsivät kehitysavun leikkauksesta.

Vuonna 2016 Suomi leikkaa kehitysyhteistyön määrärahoista noin 40 prosenttia. Samaan aikaan esimerkiksi Nepalissa eletään ensimmäistä talvea maanjäristysten jälkeen, jotka tuhosivat huhti-toukokuussa puoli miljoonaa rakennusta ja aiheuttivat 9000 ihmisen kuoleman.

”Vaikka järistykset tapahtuivat kahdeksan kuukautta sitten, tilanne Nepalissa ei ole vieläkään ohi,” sanoo Plan Suomi Säätiön humanitaarisen avun erityisasiantuntija Kaisa-Leena Juvonen.

Plan Suomi on yksi suomalaisista kehitysyhteistyöjärjestöistä, jotka osallistuivat Nepalin maanjäristyksen jälkeiseen katastrofityöhön.

”Suomen Plan keräsi 120 000 euroa vapaaehtoisilta lahjoittajilta. On fakta, että sillä ei hirveästi kateta, sillä avun tarve on niin suuri. Koko kansainvälisen Planin tuki Nepalille on 20 miljoonan euron luokkaa,” Juvonen jatkaa.

Leikkaukset osuvat heikoimpiin

Kansalaisjärjestöissä kehitysavun leikkaukset ovat johtaneet henkilöstön irtisanomisiin. Myös kehitysprojekteista leikataan.

Dolakhassa tuhoutui kokonaisia kyliä, joiden asukkaat majoitettiin tilapäisiin siirtokuntiin.

Dolakhassa tuhoutui kokonaisia kyliä, joiden asukkaat majoitettiin tilapäisiin siirtokuntiin.

Suomen Planin osalta valtion rahoitus vähenee 2,5 miljoonalla eurolla. Kahdeksan työntekijää on irtisanottu, ja kolmen kehitysprojektin rahoitus ajetaan alas. Plan on kuitenkin rajannut Nepalin humanitaarisen avun Suomen poliittisten säästötoimien ulkopuolelle.

”Suoraan avustusohjelmista, eli köyhien maiden naisilta ja lapsilta leikataan mahdollisimman vähän. Plan Suomen rahoitus tulee loppumaan kahdelta Aasian ja yhdeltä Afrikan hankkeelta. Suomen puuttuva rahoitus tullaan jakamaan kansainvälisen järjestömme muiden rahoittajamaiden kesken,” Juvonen kertoo.

Koska Suomen kehitysapuleikkausten aiheuttama rahoitusvaje siirretään Planin muiden maatoimistojen vastuulle, yhtään aloitettua hanketta ei tarvitse jättää kesken. Keskeyttäminen olisi avunsaajien kannalta kaikkein huonoin vaihtoehto.

Joulukuussa Helsingissä vieraillut YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon sanoi ymmärtävänsä tilapäiset leikkaukset Suomen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, mutta korosti, että pitkällä aikavälillä kaikkien rikkaiden maiden on kannettava vastuunsa.

Jälleenrakennuksen aika

Reilu puoli vuotta maanjäristysten jälkeen Nepal on siirtymässä katastrofiavusta jälleenrakennusvaiheeseen. Plan Nepalin maajohtaja Mattias Brynesonin mukaan rakennustarve on valtava, ja avustusjärjestöjen on arvioitava työnsä paikallisia vaikutuksia jatkuvasti.

Plan Nepalin maajohtaja Mattias Bryneson.

Plan Nepalin maajohtaja Mattias Bryneson.

”Keväällä prioriteettimme oli tilapäismajoitusten pystyttäminen ennen kesäkuussa alkanutta sadekautta. Siitä selviydyttiin ilman laajan koleraepidemian puhkeamista. Nyt ykköshuolenaihe on talvi, sillä pahimmilla tuhoalueilla suurin osa kotinsa menettäneistä perheistä asuu tilapäismajoituksissa, jotka suojaavat tuulelta ja sateelta, mutta eivät talven kylmyydeltä,” Bryneson sanoo.

Pahimmille tuhoalueille, Dolakhan ja Sindupalchowkin maakuntiin sekä Katmandun laaksoon on toimitettu ruokaa, puhdasta vettä, lääkkeitä, vaatteita, käymälöitä ja rakennusmateriaaleja tilapäissuojia varten.

Avustusjärjestöjen täytyy Brynesonin mukaan huomioida työssään myös sen vaikutus paikalliseen liike-elämään ja ihmisten elinkeinomahdollisuuksiin.

”Tavallinen humanitaarinen apu tavaratoimitusten muodossa saattaa vääristää paikallisia markkinoita. Jos lähetämme tonneittain riisiä alueelle jossa on riisin viljelyllä ja myynnillä eläviä yrittäjiä, se haittaa heidän toimeentuloaan. Järjestöjen pitäisi selvittää, mitä ihmiset missäkin tarvitsevat. Yksi ratkaisu on antaa rahallisia avustuksia ihmisille, jolloin ihmiset voivat itse hankkia sitä mitä kipeimmin tarvitsevat. Käteisen rahan toimittaminen on myös nopeampaa ja halvempaa” Bryneson sanoo.

Jälkihoito vie vuosia

Nepalin maanjäristyksen jälkihoito vie vuosia.  Useita kertoja järistysalueella vieraillut Kaisa-Leena Juvonen näkee maan tulevaisuuden kuitenkin valoisana.

 

Seura tapasi Nepalin alkuperäiskansoihin kuuluvien thamien yhteisön jäseniä Dolakhassa, joka kärsi pahimmat tuhot kevään maanjäristyksissä.

Seura tapasi Nepalin alkuperäiskansoihin kuuluvien thamien yhteisön jäseniä Dolakhassa, joka kärsi pahimmat tuhot kevään maanjäristyksissä.

”Kun tulin ensimmäistä kertaa paikalle, oli hienoa nähdä että ihmiset olivat jo aloittaneet työn, että naapuria autetaan. Kun lähimmät ihmiset auttavat toisiaan, silloin yhteisökin toipuu paremmin,” Juvonen sanoo ja jatkaa:

”Näen Nepalissa paljon yhteistä Suomen ja suomalaisen kulttuurin kanssa. Ihmiset ovat historian saatossa sopeutuneet selviytymään kahden vahvemman naapurin puristuksessa. Nepalilaisissa on suoruutta ja sisua.”

 

X