Suomesta tuli kirjaamisyhteiskunta – opettajien ja hoitajien pitäisi saada käyttää enemmän aikaa ihmisen kuin koneen kanssa
Jatkuva työvaiheiden kirjaaminen ja erittely vie aikaa työn tärkeämmiltä osilta esimerkiksi opettajien ja hoitajien töissä.
Päätoimittaja Erkki Meriluoto.
Opettaja-kirjailija Tommi Kinnunen sanaili pysäyttävän viestiketjun Twitteriin. Hän kertoi avoimesti joutuneensa jäämään sairauslomalle opettajantöistään vakavan työuupumuksen vuoksi. Taustasyynä oli pidempiaikainen tehtävien päälle kasautuminen. Hän kertoi uuteen opetussuunnitelmaan ja oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyvien lisätöiden vieneen loputkin voimat.
Kinnunen kuvaili lisääntyneiden eriyttämis- ja tukivaatimuksien olevan suuressa ristiriidassa kasvaneiden ryhmäkokojen kanssa. Työt saattavat jatkua iltaisin yhteentoista asti, mutta silti rästihommia syntyy.
”Perustyö, opettaminen, saa väistyä kirjaamisen tieltä. Hakkaan konetta kuin hullu, jotta saan tallennettua kaiken tiedostoihin, joita kukaan ei lue.”
Uusi opetussuunnitelma keskelle koronaväsymystä
Tommi Kinnunen ei suinkaan ole ainoa uupunut opettaja, joka on joutunut jäämään pois töistä. Sijaispula vaikeuttaa tilannetta entisestään, joten toivottavasti ratkaisuna on tulossa rakenteellisia muutoksia ja paluuta entisiin työskentelytapoihin ja vaatimuksiin. Moni uudistus saattaa kuulostaa paperilla hyvältä, mutta paljastuu käytännössä täysin mahdottomaksi ja ihmisiä ylikuormittavaksi.
Hän nosti esiin tuskan myös opiskelijoiden puolesta. Uusi opetussuunnitelma kesken koronaväsymyksen on vienyt iloa lukioajasta, johon pitäisi jäädä aikaa myös itsensä löytämiselle, kasvamiselle ja uusille ihmissuhteille.
Koulumaailma ei ole ainoa paikka, jossa kirjaamisvaatimukset ovat vieneet aikaa tärkeämmiltä asioilta. Kinnusen avautuminen poiki esimerkkejä myös hoiva-alalta.
Tommi Kinnunen on kirjailija ja opettaja. © Heli Hirvelä/Om-arkisto
Sama ongelma hoiva-alalla
Toimittaja Elina Talvio kuvaili ongelmia, joihin oli törmännyt tehdessään juttua vanhustenhoidosta: ”Hoivakodissa tekstistä on tullut asukasta tärkeämpi. Asukas saa hienon hoivasuunnitelman, mutta ei hoivaa, koska aika menee kirjoittamiseen. Viisi prosenttia ilmoitti ehtivänsä kahville asukkaan kanssa.”
Samaan olen törmännyt läheisen hoivataipaleen varrella. Hoitajat niin sairaalan eri osastoilla kuin hoivakodissa ovat kuvailleet kirjaamistyön lisääntyneen valtavasti viime vuosien aikana.
Suomessa pitäisi järjestää kirjaamisenpurkutalkoot, jotta opettajat ja hoitajat saisivat käyttää taas enemmän aikaa toisen ihmisen kuin koneen kanssa.