Tuija Saresma tietää, mitä tapahtuu, kun joutuu maalituksen kohteeksi: ”Tänä kesänä se on ollut ihan erilaista”
Tutkija Tuija Saresman maalittajat ovat usein olleet Perussuomalaisten kannattajia. Nyt joukkoon on liittynyt kokoomuksen radikaalisiipeä.
Maalittamisen kriminalisointi on hankalaa sen määrittelyn takia.
Kulttuurin- ja sukupuolentutkija Tuija Saresma kommentoi usein aiheita, joista ei ole ollut tapana puhua julkisuudessa. Ja lähes aina tästä seuraa maalituskampanja häntä kohtaan.
Saresman kertoessa tutkimuksesta liittyen Perussuomalaisten ex-puheenjohtajan Jussi Halla-ahon blogiteksteihin, perussuomalaisten kannattajat täyttivät tutkijan eri viestikanavat asiattomilla ja uhkaavilla viesteillä. Sama toistui tänä kesänä, kun Saresma kommentoi mediassa sisäministeri Mari Rantasen (ps) väestönvaihtokohua.
Saresmasta on uhattu tehdä jopa rikosilmoituksia. Hän on usein uutisaiheena Perussuomalaisten Suomen Uutiset -verkkolehdessä, joka ei ole sitoutunut Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeisiin.
”Maalittamisen ideana on se, että minun nimeni mainitaan kontekstissa, joka antaa seuraajille viestin, että tätä henkilöä vastaan kannattaa hyökätä ja pommittaa eri kanavien kautta”, hän kuvailee.
Maalittaminen ei ole pelkästään anonyymien nettitrollien heiniä, vaan poliitikot osallistuvat siihen myös. Aiemmin maalittajat olivat Perussuomalaisten kannattajia, mutta viime aikoina joukkoon on liittynyt kokoomuksen radikaalisiipeä. Hänen mukaansa maalittamisen määrä on myös lisääntynyt.
”Minua on ennenkin uhkailtu ja ammattitaitoani on väheksytty, mutta tänä kesänä se on ollut ihan erilaista. Ilmapiiri näyttää olevan sellainen, että kaikki on sallittua ja mitään ei pahoitella.”
Yksityishenkilökin voi joutua maalitetuksi
Perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen otti Twitter-tilillään kohteekseen yksityishenkilön, joka laittoi alulle valtiovaraministeri Riikka Purran (ps) eroa vaativan adressin. Tynkkysen Twitter-tilillä on lähes 42 000 seuraajaa.
”Vielä muutama venäläinen nettitrolli lisää takomaan, niin saadaan Aaron aloittamaan nettiadressiin kasaan neljäsosa siitä äänimäärästä, jonka vihervasemmistopuolueet saivat vaaleissa yhteensä. Jos ei hallitusta saada tällä kaatumaan, niin ei sitten millään”, kansanedustajan twiitti kuului.
Tynkkynen julkaisi myös kuvakaappauksen adressin aloittajan Instagram-kuvasta ja kertoi valinneensa kuvan sen ”pesukarhumaisen viban” takia.
Pesukarhu ja sitä muistuttava mesimäyrä ovat äärioikeistoon liitettyjä symboleja. Purra on usein kuvaillut itseään ja puoluettaan mesimäyriksi.
Purran eroa vaativan adressin alullepanija kertoi Iltalehdelle, että kansanedustajan twiitin jälkeen hän on saanut paljon vihaviestejä omilla somekanavillaan. Erityisesti viestejä on tullut hänen Instagram-tililleen, jonka käyttäjätunnus on näkyvillä Tynkkysen Twitterissä jakamassa kuvakaappauksessa. Adressin alullepanijasta on puhuttu myös asiattomasti netin keskustelufoorumeilla.
Hyökkäys sananvapautta kohtaan
Tutkija Tuija Saresma pitää huolestuttavana, että paljon someseuraajia ja kuulijakuntaa omaava kansanedustaja ryhtyy maalittamaan yksityistä henkilöä. Yksityishenkilöillä ei samanlaista työnantajan tukea, jota esimerkiksi toimittajat, tutkijat ja poliitikot ovat oikeutettuja saamaan maalittamista kohdatessaan.
Saresma sanoo, että Tynkkysen aloittama maalittaminen on hyökkäys sanan- ja mielipiteenvapautta kohtaan.
”Demokraattisessa valtiossa kansalaisaloitteiden ja adressien tekeminen pitäisi olla oleellinen osa poliittista keskustelua ja sananvapautta.”
Maalittamisen vaikea määrittely
Tuija Saresma ei usko, että pelkkä asennekasvatus auttaisi nykyisessä keskusteluympäristössä, vaan maalittamisesta tulisi tehdä rikosoikeudellisesti rangaistavaa.
Oikeusministeriö teki syksyllä 2022 selvityksen maalittamisen kriminalisoinnista. Asia ei edennyt tammikuun alun jälkeen eduskuntavaalien takia. Uudessa hallitusohjelmassa maalitusta ei enää mainita.
Maalittamisen kriminalisoinnissa ongelmana on sen määrittely. Tämä oli huomattavissa Iltalehden toimittaja Ida Erämaan tapauksessa, jossa hän joutui maalituksen uhriksi kirjoittamansa kolumnin takia.
Maalittamiseen osallistuivat Perussuomalaisten Sebastian Tynkkysen ja Wille Rydmanin lisäksi kokoomuksen kansanedustaja Tere Sammallahti, joka kuitenkin kielsi osallistuneensa toimittajan maalittamiseen.
”Tere Sammallahti käytti sellaista määritelmää maalittamisesta, johon hän ei itse ole syyllistynyt. Sisäministeriön määritelmässä usutetaan suoraan ihmisiä jonkun kimppuun. Oikeasti riittää, että mainitaan henkilön nimi epäedullisessa valossa, sillä kannattajat hoitavat maalittamisen ilman suoraa käskyäkin”, Saresma sanoo.
Saresma pohtii määritelmän lisäksi, että mikä osa maalittamisesta kriminalisoitaisiin. Hänen mielestään maalittamisen alullepanijan lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota siihen osallistuvien toimintaan. Tämä rauhoittaisi anonyymeja kiusaajia.
Tutkija Saresman mukaan maalittamiseen osallistumisesta on päästy tähän saakka vähällä. Iltalehden toimittajan maalittaminen avasi monen ihmisen silmät sen saaman suuren mediahuomion takia ja tekijät joutuivat sosiaaliseen vastuuseen, kun esimerkiksi Päätoimittajien yhdistys PTY ja Suomen Journalistiliitto tuomitsivat Erämaan kohtelun julkisesti.
Rikolliset julkaisevat mielellään kimpussaan olevien poliisien henkilöllisyyksiä, saadakseen nämä maalitetuiksi. © Poliisin instagram-tili