Venäjän armeijan korkea palkka pitää ammattisotilaat tyytyväisinä – Yksityiset palkka-armeijat värväävät väkeä myös turvallisuusalalta
Ruplat puhuvat rintamalla. Venäjän armeijan sotilaat ja upseerit pyritään pitämään tyytyväisinä maan keskipalkkaa muhkeammalla palkkapussilla. Yksityisten palkka-armeijoiden listoilla tienaa silti enemmän.
Venäjän armeija koostuu vuoden pakollisessa asepalveluksessa olevista varusmiehistä ja palkatuista ammattisotilaista.
Venäjän presidentti Vladimir Putin määräsi Venäjän armeijan hyökkäämään Ukrainaan 24.2.2022. Sotilaat ja upseerit Venäjän hallinto pyrkii pitämään motivoituneena maksamalla heille Venäjän keskipalkkaa korkeampaa palkkaa.
Sotatieteiden tohtori, everstiluutnantti evp. Vladimir Panschin mukaan julkisista tiedoista selviää, että vuonna 2018 noin viisi vuotta Kauko-Idän Tyynenmeren joukoissa palvellut vääpeli sai palkaksi 600 euroa kuukaudessa.
Vuoden 2018 keskipalkka Venäjällä oli 530 euroa kuukaudessa. Venäjän 12 prosentin tasapalkkaveron jälkeen 600 euron palkkasummasta jää käteen arviolta 528 euroa.
Vuonna 2021 venäläisten keskipalkka oli 622 euroa. Venäläisten upseerien palkat olivat samana vuonna keskimäärin seuraavanlaiset: kapteeni 760 euroa, majuri 800 euroa, everstiluutnantti 900 euroa, eversti 1 100 euroa ja kenraali 2 300 euroa kuukaudessa.
Varusmiesten asema heikko
Varusmiehille maksetaan Panschin mukaan 2 000 ruplan, eli noin 23 euron kuukausikorvaus.
Sotilaiden äidit järjestö pyrki 2000-luvun alussa tuomaan esille varusmiesten huonoa kohtelua ja Venäjän armeijassa tapahtuvaa vakavaa simputusta.
”Nykyään on vähemmän aikaa hölmöilylle, kun varusmiespalvelu kestää vain vuoden”, toteaa Vladimir Panschin.
Luppoaikaa 2021 keväällä palvelukseen astuneilla varusmiehillä ei ollutkaan, sillä puolustusvoimat järjesti vuoden aikana useita sotaharjoituksia, huipentuen Ukrainan itärajan lähettyville vuoden 2022 alussa keskitettyjen joukkojen sotaharjoituksiin.
Sotilaiden äidit ovat kritisoineet myös sitä, että varusmiehet joutuvat usein palvelukseen niin kauas kotoa, että heidän on vaikea päästä käymään kotonaan lomien aikana.
Järjestö pyrki kertomaan vuosien 2014–2015 aikana siitä, että Venäjän sotilaita olisi todellisuudessa kaatunut Itä-Ukrainan alueella. Sen jälkeen Sotilaiden äitien toiminta on vaikeutunut, koska Venäjän hallinto määritteli sen ulkomaiseksi agentiksi.
Yksityisen palkka-armeijan operaatioista voi pestä kätensä
Itä-Ukrainan separatistialueilla ennen helmikuuta 2022 olleet venäläisjoukot olivat pääasissa venäläisen yksityisen palkka-armeija Wagnerin sotilaita. Yrityksellä on arvioitu olleen parhaimmillaan kymmenen tuhatta sotilasta palkkalistoillaan.
Latvialaisen venäjänkielisen Meduza–lehden mukaan Wagner on pyrkinyt rekrytoimaan uusia palkkasotilaita alueella viime syksystä lähtien.
Moni Wagnerin palkkasotilas on entinen Venäjän armeijan sotilas, mutta joukoissa on myös turvallisuusalalla työskennelleitä ja henkilöitä, joilla ei ole muita työmahdollisuuksia. Wagner rekrytoi sotilaita määräaikaisin sopimuksin.
Meduzan haastattelemien Wagnerin entisten palkkasotilaiden mukaan palkkaus uudelle Itä-Ukrainan komennukselle ei olisi paras mahdollinen. Esimerkiksi talviolosuhteisiin tarvittavien henkilökohtaisten tarvikkeiden hankkimiseksi ei olisi annettu rahaa.
Lehden tietojen mukaan eturintamaan sijoittuville palkkasotilaille olisi luvattu palkaksi 3 820 euroa kuukaudessa. Pienimmillään rekrytoitaville on luvattu vain 1 909 euroa.
Lisäksi sopimukset olisi erään haastatellun mukaan tehty ”puolustusministeriön” kanssa, nimeämättä olisiko se Venäjän vai mahdollisesti Donbasin puolustusministeriö.
”Venäjälle Wagner ja muut kaupalliset sotilaspalveluyritykset ovatkin keino toteuttaa ulkopolitiikkaa niin, että siitä voi sanoutua irti”, sanoo kansainvälisen politiikan väitöskirjatutkija Mikko Räkköläinen Tampereen yliopistosta.
Wagner venäläinen välimalli
Wagneria ei Mikko Räkköläisen mukaan kannata verrata länsimaiden kaupallisiin sotilaspalveluyrityksiin, sen vuoksi että Wagner on tulos venäläisestä tavasta tehdä asioita.
Lännessä hallinto järjestetään laillisesti, ja teknisesti firmat tekevät liiketoimintaa lakien mukaisesti. Länsimaat osaavat toki myös hyödyntää sen, että tarpeen tullen voidaan salata asioita vedoten siihen, että yksityisen yritysten tietoja ei voi julkaista.
”Venäjällä on vastaavat lait ja periaatteet, mutta esiripun takana toimii toinen hallinto, joka päättää monista asioista. Tämä hallinto koostuu oligarkeista ja henkilökohtaisista suhteista. Wagnerin omistaja, ’Putinin kokki’ -nimellä tunnettu Jevgeni Prigožin on osa näitä suhdeverkostoja. Wagneria ei operoida julkisesti, vaan tämän varjohallinnon kautta”, Räkköläinen painottaa.
Wagner ei ole tutkijan mukaan vain Venäjän armeijan peiteorganisaatio, jota hallinto ohjaa, vaan se on eräänlainen venäläinen välimalli. Tutkijat arvioivat Wagnerin olevan sotilastiedustelu GRU:n yhteistyökumppani.
”Prigožin operoi Putinin määrittämien rajojen puitteissa ja käärii samalla rahaa omaan taskuunsa.”
Syyriassa toimi Wagnerin lisäksi Patriot niminen sotilaspalveluyritys. Patriotin on arveltu toimivan yhteistyössä Venäjän armeijan esikunnan alaisuudessa.
”Tämä on osa Venäjän valtionhallinnon sisäistä poliittista peliä”, sanoo Räkkönen.
Puolalainen ajatuspaja Warsaw Institute kertoo, että yhä uusia kaupallisia sotilaspalveluyrityksiä on operoinut ainakin Libyassa, Yemenissä, Sudanissa ja Bruneissa.
Venäjän armeija koostuu vuoden pakollisessa asepalveluksessa olevista varusmiehistä ja palkatuista ammattisotilaista. Yli puolet armeijan vahvuudesta arvioidaan olevan palkattuja. Venäjän hallinto on ilmoittanut tulevaisuudessa pyrkivänsä luopumaan yleisestä asevelvollisuudesta.
Ylen saamien tietojen mukaan Vuonna 2015 Venäjän armeijassa oli ensi kertaa enemmän palkattuja sotilaita kuin varusmiehiä: sopimuksella palveli 352 000 henkilöä ja varusmiehenä 297 000. Nykyisin Venäjän armeijan vahvuuden arvellaan olevan noin 850 000 sotilasta.
Armeijan upseereilla on taistelukokemusta aina Tšetšeniasta asti, myöhemmin Syyriasta, ja myös Itä-Ukrainan Donbassista.
Syyriassa ja Itä-Ukrainassa käytännön sotatoimista maassa vastasivat kuitenkin pääosin venäläisten kaupallisten sotapalveluyritysten työntekijät. Syyrissa mukana oli silti ilmavoimien sotilaita ja kalustoa.
Venäjän vallatessa Krimin vuonna 2014, pieniksi vihreiksi miehiksi nimetyt joukot olivat Venäjän armeijan varsinaisia sotilaita. Sotilaat levittäytyivät Krimille alueelle sijaitsevasta Venäjän Sevastapolin laivastotukikohdasta käsin.