Räyhähenki kiusasi lahtelaisperhettä vuosikausia – Oliko kummittelija itsemurhan tehnyt poika?
Kummia koputuksia, lentäviä pikkuesineitä ja selittämättömiä ääniä. Onko poltergeist-ilmiössä kyse kummituksesta, levottomasta sielusta vai säätilan vaihtelusta?
Ikkunasta kuului kolme terävää koputusta. Märtha Metso havahtui. Oliko Pertti tulossa?
Mahdotonta. Märthan 22-vuotias, pitkään huumeita käyttänyt poika Pertti oli löydetty aiemmin saman päivän aamuna, 4. toukokuuta 1974, hirttäytyneenä kotitalon ulkorakennuksesta.
Pertillä oli ollut tapana koputtaa ikkunanpieleen tullessaan kotiin ilman avainta. Hän asui kuusikymppisen äitinsä, veljensä Antti Jääskeläisen ja äidin uuden miehen luona Lahden Paavolassa.
Ulkona ei näkynyt ketään, mutta koputus jatkui aina puoleenyöhön asti. Sama toistui lähes joka ilta seuraavan kolmen viikon ajan.
Naapurissa asunut perheen toinen poika Kalevi piti ensin koputusten kuulemista jonkinlaisena yhtäkkisen kuoleman aiheuttamana sokki-ilmiönä. Mutta kun koputtelu jatkui kolmatta viikkoa, hän kutsui poliisin paikalle selvittämään asiaa.
Vielä kummallisempaa oli luvassa.
Esineet lentelivät – askelten äänet kuuluivat
Kalevin pyynnöstä tutkimuksiin liittyivät poliisin lisäksi Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherra ja pastori.
Vieraat tulivat kummitustaloon ja istuutuivat kahden huoneen huoneistoon, jossa huoneita erotti väliovi. Kalevi ja toinen poliiseista vartioivat pihaa autosta käsin.
Silloin Kalevi kuuli lehtien rapinaa, kuin raskaat askeleet olisivat liikkuneet pihassa.
Koputus alkoi taas, mutta sen enempää sisällä olleet kuin ulkona passissa olleet eivät nähneet koputtajaa.
Poliisi ei lopulta pitänyt koputuksia tutkinnan arvoisina, vaan lopetti väijytykset. He päättelivät, että koputukset olivat perheen itsensä järjestämiä. Erityinen epäily kohdistui Märthaan, sillä tämä oli aina koputusten aikaan paikalla.
Poliisien lähdettyä ilmiö muuttui ja siirtyi talon sisäpuolelle. Koputusten lisäksi alkoivat iltaisin lennellä erilaiset pikkuesineet: pullonkorkit, kuulolaitteen paristot, kynät, ruuvit ja sokeripalat, muun muassa.
Kummitus tuntui olevan erityisen ihastunut askartelussa käytettäviin muovihelmiin, jotka lensivät jopa välioven läpi huoneesta toiseen.
Lisäksi äänet monipuolistuivat: Ovi kävi, vaikka kukaan ei ollut tullut. Lasi helisi niin, että asukkaat luulivat ikkunan särkyneen. Märtha pelkäsi eniten harakan naurua muistuttavaa ääntä.
© iStockphoto
Silminnäkijä kertoo kummitustalon tapahtumista
Heikki Tikkala vastaa puhelimeen Taipalsaarella. Eläkkeellä olevaa kirjastotoimenjohtajaa voi pitää Suomen poltergeist-spesialistina, jollaiseksi myös Lahden Paavolan tapahtumat on tulkittu.
Poltergeistilla eli räyhähengellä tarkoitetaan eräänlaista kummittelun kaltaista ilmiötä. Ilmiölle ovat tyypillisiä selittämättömät äänet ja esineiden liikkuminen.
Tikkala on kerännyt tietokirjaansa Olevaisen yöpuoli tietoa Suomen tunnetuimmista räyhähengistä Suomen kansanrunousarkistosta. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri, opiskellut pääaineenaan sekä uskontotiedettä että kansatiedettä.
Mutta ei tässä kaikki: Tikkala vietti yön Lahdessa kummitustalossa perheenjäsenten kanssa syksyllä 1974, kun hän valmisteli poltergeisteista uskontotieteen opinnäytettä.
Tikkala muistaa, että tapahtumat alkoivat ennen puoltayötä ja loppuivat kolmen aikaan aamulla.
”Ilmiöt olivat kohtuu vaatimattomia. Kuului koputuksia, pauketta ja muovihelmet lentelivät ympäriinsä.”
Tikkala ei ollut peloissaan, mutta talon väki pelkäsi. Märtha oli herännyt koputuksiin ja itkenyt, Antti oli pelästynyt ja pompannut sängylleen.
”Ilmiöt olisi voinut selittää luonnollisilla keinoilla. Joku perheenjäsen olisi voinut heitellä helmiä, mutta en nähnyt kenenkään niin tekevän.”
Tikkala kuuli myös oven avautuvan ja menevän kiinni ilman, että asunnossa olisi oikeasti tapahtunut niin. Mutta tuli sitten miettineeksi, että ääni saattoi kuulua naapurista.
Tikkala kuvailee perhettä ”kohtalaisen psyykkisesti tasapainoisiksi” ihmisiksi, eikä heissä mikään viitannut epätavalliseen.
”Märtha vaikutti tavalliselta kansanihmiseltä, joka ei ollut käynyt kouluja tai ollut kirjaihminen. Silti hänellä oli hyvä ulosanti ja hän pystyi kuvaamaan perheen tilannetta monipuolisesti”, Tikkala kertoo.
”Hän oli tuolloin huonossa kunnossa, sillä kummittelu oli vienyt häneltä voimat. Hän oli myös 85-prosenttisesti sokea.”
Tikkala sanoo, että hänen ”psykologinen intuitionsa” sanoo kyseessä olleen todellinen poltergeist-tapaus, jota ei voida osoittaa petokseksi tai muuten selittää järjellä.
”Perheenjäsenet tuntuivat tietävän ilmiöistä aivan yhtä vähän kuin minä. Jätän tapauksen auki, en laita paukkuja kumpaakaan suuntaan”, Tikkala muotoilee.
Mistä poltergeist-ilmiöt sitten aiheutuvat?
Yksi selitys on Lahden tapauksen tyyliin kummitus, itsemurhan tehneet pojan levoton sielu. Mellastaja saatetaan tulkita myös paholaiseksi tai demoniksi.
Tapauksille tyypillistä on se, että niillä on keskushenkilö, jonka läsnä ollessa ilmiöt tapahtuvat. Toinen ilmiön yliluonnollinen selitys olisikin se, että keskushenkilö itse aiheuttaa kummittelut mielensä avulla – tavalla, jota tiede ei tunne. Stressi tai tunteet purkautuvat fysikaalisina ilmiöinä.
Usein keskushenkilö on murrosikäinen poika tai tyttö. Keskushenkilö on monissa tapauksissa tunnustanut aiheuttaneensa kummittelun, mutta usein hän tietää asiasta yhtä vähän kuin muutkin.
Lahden tapauksessa keskushenkilö oli harvinaisempi, jo kuusikymppinen nainen, kuolleen pojan äiti Märtha – joka kertoi Tikkalalle, ettei tämä kummittelukokemus ollut ensimmäinen hänen elämässään.
Vuonna 1950 hänen asunnossaan kummitteli vajaan vuoden ajan. Hiilikoukku liikkui saunassa ja vintiltä kuului raskaita askelia. Tätäkin kummittelua kävivät poliisit tutkimassa ja säikähtivät ääniä.
Talo purettiin myöhemmin. Kerrottiin, että lautavuorauksen alta löytyi lapsen ruumis.
1960-luvun alussa kummittelu toistui toisessa kodissa, kun Märthan lapset olivat pieniä. Kahvikupit siirtyivät pöydällä itsestään, lasten lelut lentelivät ympäriinsä ja Märthan korut lensivät lukitusta lipastonlaatikosta.
Myös vanhempi lapsi Kalevi muisti lelujen lennelleen.
Kummittelu päättyi, kun kirkkoherra siunasi kodin. Märthan mukaan tapahtuma johtui siitä, että talossa oli aiemmin pelattu spiritismiä.
© iStockphoto
Unta vai mitä?
Sosiaalipsykologian tutkija Jeena Rancken Tampereen yliopistosta on tutkinut yliluonnollisen kokemista sekä sitä, miten tiede lähestyy selittämättömiä tapahtumia; ilmiön luonne on nimittäin vaikea selittää tieteen keinoin. Ongelma tulee jo siinä, että useampi ihminen on havainnut kummittelun samanlaisena. Tällöin se ei ole yhden ihmisen päänsisäinen harha, jonka voisi selittää unella, hallusinaatiolla tai mielen sairaudella.
Rancken lupaa kuitenkin miettiä, mikä Lahden tapauksessa voisi tulla kyseeseen.
”Vanha puutalo narahtelee itsestään ja elää säävaihteluiden mukaan omaa elämäänsä. Jos joku sanoo etukäteen, että tässä talossa on aktiivinen kummitus, mielesi tulkitsee helpommin jokaisen rasahduksen merkkinä kummituksesta.”
Tieteellisesti on helpompaa selittää yksittäisen ihmisen kummituskokemus uneksi tai hallusinaatioksi. Mutta entä kun samalla tapahtumalla on monta näkijää?
”On tehty tutkimuksia, joiden mukaan ryhmäpaine vaikuttaa ihmisten havaintoihin. Jos yksi ryhmästä sanoo asian olevan jollakin tavalla, saattavat muut myötäillä tämän havaintoa tai jopa havainnoida samansuuntaisesti, vaikka havainto olisi väärä.”
Rancken ei usko, että Märtha-äiti olisi järjestänyt kummituksia tahallaan.
”Hänen poikansa oli juuri tehnyt itsemurhan. Vaatisi paljon voimavaroja järjestää näin pitkäkestoista ja aktiivisuutta vaativaa petosta surunsa keskellä.”
Kaikkea ei voi selittää
Märtha perheineen muutti pois Lahden mellastustalosta loppusyksystä 1974. Kaikki ei kuitenkaan ollut ohi, sillä ilmiöt seurasivat pariskuntaa näiden uuteenkin kotiin ja jatkuivat vielä useita vuosia.
Rancken on haastatellut väitöskirjaansa varten ihmisiä, joilla on ollut useita yliluonnollisia tapahtumia elämässään kuten kohtaamisia enkelien, avaruusolentojen, räyhähenkien kanssa. Osalle kertojista yliluonnolliset ilmiöt tapahtuivat sattumalta, osalla oli niihin jatkuvampi yhteys.
Se ei kuitenkaan selitä edelleenkään, mitä Lahdessa tapahtui vuonna 1974.
”Väkisin törmää siihen, ettei mysteeri ihan aukea. Joku osa kokemuksesta voi olla puhtaasti hallusinaatio tai joukkosuggestiota, mutta kaikkea ei niilläkään pysty selittämään.”