Halusi liikunnanohjaajaksi, päätyi palvelualan koulutukseen – syynä työkkäreiden tulostavoitteet
TE-toimistojen asiakkaat on saatava töihin tai koulutuksiin, jotta työntekijöiden tulostavoitteet toteutuvat.
Työttömät osoittivat mieltään tekemällä lumiveistoksia Eduskuntatalon portaille maaliskuussa 1994.
Vaikka TE-toimistossa asioivalla nuorella olisi käsitys siitä, mikä ala häntä kiinnostaisi, hän voi päätyä aivan toisenlaiseen koulutukseen.
Liikunnanohjaajaksi haluava poika päätyi palvelualoille valmentavaan koulutukseen, ja ravintolan johtamisesta kiinnostunut poika välttyi täpärästi kokkikoululta, tutkija Lotta Haikkola kirjoittaa Sosiologia-lehden blogissa.
Haikkola havainnoi tutkimustaan varten nuoria TE-toimistoissa.
Epäsopiviin koulutuksiin päätymisestä voi syyttää kahta asiaa: työ- ja elinkeinoministeriön tehokkuusajattelua ja sosiaaliturvan vastikkeellistumista.
Tuloksia mitataan
TE-toimistojen työntekijöillä on nykyisin tulostavoitteita. Asiakkaat on saatava koulutuksiin ja työelämään, jotta TE-toimiston työntekijät saavuttavat tavoitteensa.
”Toimistoissa mitataan esimerkiksi aktivointiastetta eli sitä, kuinka suuri osa asiakkaista on jonkin toimenpiteen piirissä”, Haikkola sanoo.
Muita mitattavia asioita ovat tehdyt työ- ja koulutustarjoukset sekä CV-netin eli TE-toimistojen CV-tietokannan täyttäminen.
”Meillä työntekijöillä on yhtenä tavoitteena se, että pitää näkyä tietty määrä työhönosoituksia”, Uudenmaan TE-toimiston johtaja Jarmo Ukkonen kertoo.
Työntekijöiden aktivointitavoitteet voivat ohjata nuoria sanktioiden uhalla sellaisille aloille, joille heillä ei ole motivaatiota.
”Väittäisin, että niitä on kuitenkin pieni osa, joille käy näin. Mutta meillä ei välttämättä ole aina tiedossa kaikkia nuorten taustoja, toiveita ja ajatuksia”, Jarmo Ukkonen sanoo.
”Jos meillä on vaan ammattitaidoton nuori, joka on syrjäytymässä, halutaan laajasti tarjota sitten kaikenlaista, jotta nuori ei jäisi tyhjän päälle pyörimään.”
”Ei voi tehdä naula päässä”
Nuoria TE-toimistoissa havainnoinut Haikkolakaan ei halua syyllistää työntekijöitä.
”He yrittävät ajatella nuorten parasta harkintavaltansa rajoissa, ainakin yleensä. Lainsäädäntö ja aktivointipolitiikka ohjaavat työntekijöitä tietynlaiseen toimintatapaan.”
Jarmo Ukkonen sanoo, että työtä tehdään asiakkaiden toiveiden mukaan.
”Asiakkaat toivovat meiltä vaihtoehtoja ja niitä sitten reippaasti tarjotaankin, mutta tarjousten täytyy myös olla järkeviä, ei työtä voi naula päässä ei voi tehdä.”
Aktivointi toki tuotti Haikkolan havaintojen mukaan myös onnistumisia. Sopiva koulutus löytyi tai työkokeilu sujui hyvin.
Nuoren omat tavoitteet siis täyttyivät, mutta tämä ei välttämättä riittänyt. Jos nuori oli unohtanut täyttää CV-nettiä, asia nostettiin TE-toimiston tapaamisessa esiin.
Rikkeiden ja velvoitteiden kertaus loi epäonnistumisen ilmapiiriä silloinkin, kun oltiin menossa jonnekin, Haikkola kirjoittaa blogissaan.
Ei vapaaehtoista
Työttömän nuoren on osallistuttava erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin, kuten koulutuksiin tai työpajoihin, jos hän haluaa säilyttää työttömyysturvansa. Toimenpiteisiin osallistuminen ei siis ole vapaaehtoista.
”Osallistumisesta voi kieltäytyä, mutta se tarkoittaa usein työttömyysturvan menetystä. Ketään ei sentään vielä pakoteta, mutta jos haluaa turvaa, täytyy osallistua”, Haikkola sanoo.
Jos nuoret kieltäytyvät aktivointitoimenpiteistä, he menettävät työttömyysturvansa ja putoavat toimeentulotuen varaan.
Rahallinen kannustin ei kuitenkaan välttämättä ole suurin motiivi työkkärikäynnille. Monet haluavat oikeasti elämänsä järjestykseen.
”Ajatus siitä, että nuoret ovat laiskoja ja ihan pihalla ja että rahalla voitaisiin kannustaa heitä eteenpäin, on väärä.”
Pysyvä ilmiö
Muutos vastikkeelliseen sosiaaliturvaan on tapahtunut hiljalleen erilaisten lakimuutosten myötä 1980- ja 1990-luvun taitteesta alkaen.
Vastikkeellisuuteen ei ole siirrytty vain Suomessa, vaan muutos on ollut koko Euroopan laajuinen.
Paluuta aikaan, jolloin työttömyysturva on ollut vastikkeetonta, tuskin tulee.