Yksityisyrittäjistä kaivataan työllistäjiä, mutta onko se realistista?

Eevi Hallikaisen, 24, talikko turskahtaa rehukasaan Lounais-Lapin Tervolassa.

Samoihin aikoihin Sanni Ilmarannan, 24, sakset sipsuttavat asiakkaan ohimolla Lönnrotinkadulla Helsingin keskustassa.

Eri puolilla Suomea on alkamassa kaksi työpäivää. Ne ovat kuin yö ja päivä, mutta työntekijöillä on myös yhteistä. Maatalouslomittajana ja maalarina työskentelevä Hallikainen ja parturi-kampaaja Ilmaranta ovat yrittäjiä, joiden firmat työllistävät toistaiseksi yhden ihmisen: heidät itsensä.

Eduskuntavaalien lähestyessä yrittäjien asia on poliitikkojen huulilla ympäri puoluekartan. Pienyritysten määrä on lisääntynyt tasaisesti ja niiden kasvusta haaveillaan helpotusta työttömyyteen.

Vihreiden vaaliohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, että joka neljäs yhden ihmisen yritys palkkaisi lähivuosina edes yhden työntekijän. Se toisi ainakin 40 000 uutta työpaikkaa.

Mutta mihin yhden ihmisen yritykset tarvitsisivat lisää työvoimaa? Mitä hyötyä siitä olisi Hallikaiselle ja Ilmarannalle?

Pakko vai vapaus?

Myös itsensä työllistäjien määrä on kasvussa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 heitä oli 152 000, siis 32 000 enemmän kuin vuonna 2000.

Maatalousyrittäjien määrä on vähentynyt tuntuvasti, mutta freelancereiden määrä on kasvanut. Keikkatyötä tekeviä freelancereita löytyy monelta alalta haalarihommista valkokaulustyöhön.

Yhden ihmisen yrityksissä tehdyn työn määrän lisääntyminen on nostanut keskustelua pakkoyrittäjyydestä. Monelle itsensä työllistäjistä yrittäjyys on kuitenkin mieluinen valinta, joka mahdollistaa toimimisen toiveammatissa tai halutulla paikkakunnalla.

Eevi Hallikaisesta ja Sanni Ilmarannasta yrittäjyys ei tunnu pakolta.

”En ole katunut hetkeäkään”, Hallikainen sanoo.

Epäsäännöllinen arki

Iltanavetalta tulleen Eevi Hallikaisen iloisessa äänessä kuuluu selvästi etelälappilainen murre.

”Kun on oma yritys, on oma vapaus, voi valita mitä tekee”, Tervolassa asuva maalari ja maatalouslomittaja sanoo.

Hallikainen ei tarvitse yrittämiseensä muita investointeja, mutta auto on välttämätön. Hänen työnsä ovat yleensä muutaman päivän keikkoja. Ne tulevat tipoittain ja usein nopeasti.

Kun maatalousyrittäjä sairastuu tai pitää esimerkiksi vuosilomaa, Hallikaista tarvitaan. Vuosiloman ajankohta on tiedossa aiemmin, sairaudet eivät ilmoittele tulemisestaan etukäteen.

Lomitustöitä on joitain päiviä kuukaudessa, 3–5 päivän putkissa, viikonlopuista riippumatta. Välipäivinä Hallikaiselle saattaa tulla maalauskeikka. Viimeksi hän kävi maalaamassa huoneen sadan kilometrin päässä kotoaan.

Hallikaisen kiertäessä Lapissa maatiloja ja työmaita Stadin ammattiopistosta valmistunut Sanni Ilmaranta vuokraa parturintuolia yli 700 kilometrin päässä Helsingin ytimessä.

Tuolin vuokraaminen on kampaajalle lähes väistämätön investointi: vain harva leikkaa ja kampaa hiuksia palkollisena.

Noin 80 prosenttia alan ammattilaisista elättää itsensä yrittäjänä. Tuolistaan yrittäjä maksaa vuokraa.

Jos asiakkaita ei tule, tuoli muuttuu tulonlähteestä rahareiäksi.

Hallikainen ja Ilmaranta ovat toimineet yrittäjinä vuoden ajan. Oman firman markkinat ovat tulleet tutuiksi.

Entä se poliitikkojen kaipaama kasvu? Mitä maatalouslomittajan tai parturi-kampaajan yrityksessä pitäisi tapahtua, jotta niissä tarvittaisiin lisää työvoimaa?

”Utopistinen tavoite”

Yrittäjyyttä on markkinoitu viime vuosina hanakasti Suomen yskivän talouskasvun moottoriksi. Lukujen valossa toive on toteutunut.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2003 noin 196 000 maksimissaan neljä ihmistä työllistävää yritystä. Kymmenen vuotta myöhemmin luku oli noin 314 000.

Uusien yritysten rekrytointihalusta ei kuitenkaan ole takeita.

Suomen yrittäjät -järjestö selvitti viime vuonna yhden ihmisen yritysten määrää ja kasvuhaluja. Tulosten mukaan lähes 65 prosenttia yksityisyrittäjistä on ollut yrittäjä yli viisi vuotta, eikä firma ole sinä aikana laajentunut. Joka kymmenennelle yritystoiminta on osa-aikaista.

Moni osa-aikainen yksityisyrittäjät hankkii yrittämällä täydennystä palkkaansa tai eläkkeeseensä.

Vuonna 2011 uutisoitiin, että joka viidennen itseänsä työllistäjän ansiot jäävät köyhyysrajan alapuolelle.

Näiden lukujen valossa uuden yritystoiminnan kasvupotentiaalin varaan ei uskalla paljoa laskea. Taloustutkija ja Ilmarisen eläkejohtaja Jaakko Kiander pitää vihreiden toivetta yksityisyrittäjien 40 000 rekrytoinnista epärealistisena.

”Kuulostaa utopistiselta”, Kiander sanoo.

Valtion Taloudellisen Tutkimuskeskuksen VATT:n tutkimusjohtajanakin pitkään työskennellyt Kiander on tutkinut yrittäjyyttä Suomessa ja ulkomailla.

Mikäli yrittäjän suurimmat menoerät ovat oma palkka ja sen oheiskulut, toisen työntekijän palkkaamisen pitäisi tuplata liikevaihto ollakseen kannattava.

Suurin osa yksinyrittäjistä työskentelee rakennus- tai palvelusektorilla tai kaupan alalla. Nuorella, palvelualalla työskentelevällä yrittäjällä on harvoin puskurirahastoa, jonka turvin yritys voisi investoida kasvuun ja pyörittää yritystä tappiolla kovin pitkään.

Siihen ei ole varaa myöskään Eevi Hallikaisella eikä Sanni Ilmarannalla.

Tie toiveammattiin

Hallikaiselle ja Ilmarannalle yrittäjyys on tuonut mahdollisuuden työskennellä koulutustaan vastaavassa ammatissa.

Hallikainen opiskeli maalariksi Lapin ammattiopistossa. Valmistuttuaan hän sai töitä rovaniemeläisestä maalausalan yrityksestä. Tulot olivat säännölliset – hetken.

”Talvella sieltä piti lomauttaa väkeä, kun töitä ei ollut.”

Hallikainen oli yksi lomautetuista. Kotona koiran kanssa talvea viettäessä mieleen kypsyi ajatus, voisiko hän järjestää itse töitä itselleen.

Kun maalaustyötä ei riittänyt, Hallikainen päätti käyttää muuta osaamistaan. Maalaistalon tyttönä hän on pienestä pitäen hallinnut maataloustyöt. Niitä taitoja hän nyt hyödyntää. Hänen yrityksellensä on merkitty kaksi toimialaa. Yhdessä ne tuovat elannon.

Ilmaranta on yksi niistä, jotka kampaajakurssin jälkeen ovat jääneet alan töihin. Kurssin aloitti 18 opiskelijaa, ja heistä 16 kävi kurssin läpi. Ilmaranta laskee, että seitsemän tai kahdeksan työskentelee paraikaa kampaajana. Kaikki itsensä työllistäminä.

Paikallista sopimista

Vaikka yksityisyrittäjien määrän kasvu ei toisikaan uusia rekrytointeja, se miellyttää elinkeinoelämää. Yrittäjänä työntekijä muuttuu alihankkijaksi, jonka kanssa työllistäjäyritys voi tehdä urakkasopimuksen.

Silloin asiat sovitaan paikallisesti, mitä työnantajapuoli on haikaillut parikymmentä vuotta. Eikä työlainsäädäntö kahlitse.

Palkkasuhteessa tehdyn työn ulkoistaminen yrittäjille siirtää myös työnantajakustannuksia yrittäjän maksettavaksi. Freelancer sairastaa ja lomailee omaan piikkiinsä.

Jaakko Kianderin mukaan työntekijöiden muuttuminen yhtiöiksi ei ole välttämättä eduksi kansantaloudelle eikä välttämättä edes työvoimaa tarvitsevalle yhtiölle. Hänen mielestään vaikutus voi olla jopa päinvastainen.

”Se voi johtaa tehottomuuteen”, Kiander sanoo.

Hän mainitsee, että työntekijöiden muuttuminen alihankintayhtiöiksi voi monimutkaistaa esimerkiksi kirjanpitoa.

VATT:ssa työskennellessään Kiander tutki yrittäjyyttä eri maissa. Hänen vuonna 2004 julkaistun raporttinsa mukaan suuri yritysten määrä on merkki kansantalouden heikkoudesta, ei vahvuudesta.

”Eniten yrityksiä oli Meksikossa, ja niitä oli paljon Italian ja Kreikan kaltaisissa maissa.”

Esimerkiksi Pohjoismaissa yrityksiä oli varsin vähän, Yhdysvalloissa vielä vähemmän. Kiander toteaa, että toimivissa kansantalouksissa yritykset ovat isompia ja niissä on paljon työntekijöitä.

Köyhissä maissa, joissa on pulaa töistä, kansalaisten on yritettävä hankkia elantonsa vaikka kuinka epätoivoisella yritystoiminnalla.

”Työtä vain itselle”

Sanni Ilmaranta pyyhkii hiukset päivän viidennen ja viimeisen asiakkaan olkapäiltä. Eevi Hallikainen varmistaa, että vastasyntyneet vasikat saavat maitoa emolehmältä.

Hallikainen ei tiedä, milloin seuraava maalaus- tai navettakeikka on. Keikkoja tarvitaan, jotta asuntolainan maksuerät hoituvat.

Ilmaranta on tällä hetkellä kampaamon ainoa yrittäjä. Muilla ei ollut tarpeeksi asiakkaita.

Hallikainen luottaa, että pian jossain taas tarvitaan navetta- tai maa- lausapua. Myös Ilmaranta luottaa, että vuokratuolilla istuu tulevinakin viikkoina asiakkaita. Kummankaan ääni ei ole epävarma.

”Onhan tässä iso riski. Mutta niitä on otettava elämässä”, Hallikainen sanoo.

Itsensä työllistämisessä on toistaiseksi riittävästi riskiä sekä Hallikaiselle että Ilmarannalle. Kumpikaan ei suunnittele työntekijän palkkaamista.

”Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mutta nyt saan tällä työllä elannon tasan itselleni”, Hallikainen sanoo.