Huoltovarmuuskeskus on hankkinut yli 300 miljoonalla suojavälineitä – Nopeat suoraostot ovat olleet onnenpotku monelle alalla uudelle firmalle
Huoltovarmuuskeskus on hankkinut koronakriisin aikana yli 300 miljoonalla eurolla suojavälineitä. Kaupoista vain murto-osa on kilpailutettu. Nopeat suoraostot olivat onnenpotku monelle firmalle, joista kaikki eivät ole aiemmin edes olleet suojainten maahantuojia tai valmistajia.
© Tommi Tuomi
Suomalaisen yhteiskunnan toimintaa varmistava Huoltovarmuuskeskus (HVK) on tehnyt viimeisen vuoden aikana silmiinpistävän suuria yksittäisiä suorahankintoja suojavälineistä. Miljoonakaupat ovat tarkoittaneet joillekin pienille ja keskisuurille suomalaisyrityksille liikevaihdon moninkertaistumista – vieläpä korona-aikana jolloin niin moni ala kärsii asiakaspulasta.
Ensimmäisiä pikakauppoja tehtiin kevään 2020 kaoottisessa tilanteessa, kun suojavälineet olivat kaikille kiven alla. Silloin HVK otti yhteyttä myös uusimaalaiseen yrittäjään, Panu Wilskaan.
”Minä en soittanut HVK:lle, vaan HVK soitti minulle. En ollut niitä helppoheikkejä, jotka menivät sinne soittamaan ovikelloa”, kertoo Panu Wilska.
Hän oli aiemmin tehnyt päätoimensa kautta yhteistyötä HVK:n kanssa suojavälineiden kierrätyksen tutkimisesta.
”He tiesivät, että minulla on pitkä historia ja hyvät verkostot Aasiassa ja kysyivät, onko minulla kontakteja, jotka voisivat auttaa nitriilikäsineiden tuonnissa Suomeen. Rupesin selvittämään, ja kun siinä oli aikamoinen kiire, osoittautui että helpointa on, että me hankimme ne ja välitämme ne HVK:lle.”
Wilska päätyi toimittamaan keväällä kahden miljoonan euron arvosta terveydenhuoltokäyttöön tarkoitettuja käsineitä kahden miehen sivutoimisen konsulttifirmansa Koala Partnersin kautta. Vuonna 2019 yrityksen liikevaihto oli 19 000 euroa. Syksyllä HVK sopi yrityksen kanssa vielä lähes 10 miljoonan euron suorakaupoista, mutta ne peruuntuivat Wilskan mukaan teknisistä syistä.
Wilskan mukaan valtio sai heidän kauttaan käsineet alle silloisten markkinahintojen, mutta yrityksen tekemää voittoa hän ei halua kommentoida.
”Se näkyy tilinpäätöstiedoista aikanaan.”
Lain mukaan kaikki viranomaisten tekemät yli 60 000 euron hankinnat pitää kilpailuttaa. Suorahankintoja saisi tehdä vain poikkeustilanteissa – mikä koronapandemia toki onkin.
Huoltovarmuuskeskus ei kilpailuttanut hankintoja vielä kevättalvellakaan 2021
Seuran selvityksen mukaan Huoltovarmuuskeskus on viimeisen vuoden aikana jättänyt kilpailuttamatta yli 290 miljoonan euron arvosta koronasuojainhankintoja.
Vaikka HVK on kertonut tiedotteissaan siirtyneensä suojainhankinnoissa syksyn aikana pääosin kilpailutuksiin, todellisuudessa valtaosa ostoista tehtiin keväällä yhä suorahankintoina. Vielä helmikuussa 2021 HVK sopi niitä yli seitsemän miljoonan euron edestä.
Huoltovarmuuskeskus oikeuttaa kilpailuttamattomat kaupat EU-komission viime keväänä antamalla ohjeella korona-ajoista. Ohje sallii suorahankinnat, jos kyseessä on äkillinen ja yllättävä tilanne, eikä kilpailutuksiin liittyviä määräaikoja voisi noudattaa.
Pandemia yllätti kaikki keväällä 2020 – mutta oliko tilanne vielä kevättalvella 2021 niin ennakoimaton, että kilpailutuksia oli mahdoton tehdä?
”Viruksen käyttäytymistä on todella vaikea ennakoida. Myös hoitokäytänteet muuttuvat ja ovat muuttuneet pandemian edetessä. Tilanne on tältä osin edelleenkin ennakoimaton”, HVK:n suojavarusteiden hankintayksikön johtaja Mikko Matikkala kirjoittaa sähköpostissaan.
Hän ei suostunut puhelinhaastatteluun.
Matikkalan mukaan suorahankintoja ei ”lähtökohtaisesti” ole tällä hetkellä enää tekeillä.
Liikevaihtoihin iso lisäys
Koronakriisin aikana pikaostot ovat kuitenkin olleet enemmän sääntö kuin poikkeus.
Yrityksen kokoon nähden todella merkittäviä suorahankintoja on tehty muun muassa terveydenhuollon teknologiaa maahantuovalta Röntgentekno Oy:lta, kodinteknologiaa maahantuovalta Suomen Sähkötuonti Oy:ltä ja työsuojelutarvikkeita myyvältä Safe Työsuojelutarvike Oy:ltä.
Suurimmat kaupat on tehnyt helsinkiläinen tekstiilien maahantuoja Logonet Oy, jolta Huoltovarmuuskeskus on ostanut suojaimia 16 eri erässä yhteensä yli 66 miljoonalla eurolla, kaikki suorahankintoina.
Summa on yli 11 kertaa suurempi kuin yrityksen edellisen vuoden liikevaihto. Toimitusjohtaja Lauri Hulkko vastasi Seuran kysymyksiin sähköpostilla.
Hulkko kertoo, että he ottivat itse yhteyttä keskukseen kuultuaan suojavälineiden tarpeesta. Yhteistyö alkoi keväällä 2020 suojatakista.
”Tilauksesta toimitukseen meni pari viikkoa. Se ei olisi mahdollista kilpailutusten kautta.”
Yritys valmistaa ja suunnittelee työ- ja suojavaatteita sekä valmistuttaa eri brändeille tuotteita. Sillä on oma työvaatetehdas Bangladeshissä ja toimipisteitä myös Kiinassa ja Thaimaassa.
”Ilman valmista verkostoamme Aasiassa emme olisi uskaltaneet tarjota suojatarvikkeita. Lähes kaikki tehtaat vaativat sadan prosentin ennakkomaksuja, joten taloudelliset riskit olivat suuret. Pankki ei ollut halukas rahoittamaan kauppoja, joten jouduimme käyttämään muiden rahoitusyhtiöiden kallista lainarahaa ja vakuutena oli omat asunnot: oma kotini ja toisen pääosakkaan koti Aasiassa”, Hulkko kirjoittaa.
”Totta kai riski stressasi jonkin verran, mutta tilanne ei sinänsä ollut uusi. Olen ollut yrittäjä kolmekymmentä vuotta, ja asuntoni on jollain osuudella ollut pankin vastuiden vakuutena aina. Nyt sitten viimeistäkin nurkkaa myöten.”
Satsaus kannatti: syksyllä suojainbisnes kasvoi niin suureksi, että yritys rekrytoi kaksi työntekijää lisää. Voittoa tuli noin viisi miljoonaa euroa.
”Voittoa jäi euromääräisesti paljon”, Hulkko myöntää. Hän korostaa, että prosentuaalisesti kate HVK:n kaupoissa oli maltillinen.
Vasta-alkajakin pärjäsi
Moni suojainbisneksellä menestynyt yrittäjä varoo kertomasta liiketoimistaan liikaa.
Seinäjoella toimiva Protective Mediwear -niminen yritys solmi viime syyskuussa yli kahdeksan miljoonan euron kaupat Huoltovarmuuskeskuksen kanssa. Yritys oli perustettu alle kuukausi ennen tätä. Kaikkiaan HVK on ostanut yritykseltä silmä- ja kasvojensuojaimia sekä suojakäsineitä yli kymmenen miljoonan euron edestä.
Hallituksen puheenjohtaja Jouko Oja kieltäytyi puhelinhaastattelusta.
Sähköpostitse hän kirjoitti, ettei yritystä perustettu Huoltovarmuuskeskuksen kauppoja varten, muttei halunnut kertoa, miten yhteys keskukseen syntyi. Hän ei myöskään kommentoi sitä, millaista voittoa yritys on kaupoista tehnyt tai onko yrityksellä ollut muita asiakkaita.
Itse suojainten hankinta on kuulemma ulkoistettu ”Aasian kauppaa tuntevalle” suomalaiselle konsultille, joka ostaa tuotteita tuntemiltaan tehtailta Mediwearin nimissä.
Kuusikymppinen Oja tunnetaan muun muassa kiinteistöyrittäjänä, ja hän on mukana lukuisissa firmoissa, rautakaupasta nettikauppaan ja ympäristöinnovaatioihin.
Onnenpotku nopeille
Suorahankintojen etu on niiden nopeus, mutta ne myös saattavat mahdollistaa kilpailutuksia paremmin pienten toimijoiden pääsyn mukaan isoihin kauppoihin. Pandemian voi siis sanoa olleen joillekin yrityksille onnenpotku.
Tulisiko iloita siitä, että HVK:n suorahankinnoissa ovat menestyneet myös pienet ja keskisuuret yritykset? Vai onko hankinnoissa otettu turhan suuria riskejä pienten, ehkä kokemattomienkin yritysten kanssa?
Hankintojen johtamisen professori Veli-Matti Virolainen LUT-yliopistosta luonnehtii pk-yritysten menestystä positiiviseksi asiaksi, kunhan kumppanit on valittu oikeilla kriteereillä. Hänen silmissään monet kaupat vaikuttavat toki poikkeuksellisilta, mutta niin oli tilannekin.
”Herättäähän se hiukan huomiota, jos kaupat ovat suurempia kuin aiempi liiketoiminta, mutta poikkeusoloissa se on ymmärrettävää.”
On melko tavallista, että suurten hankintojen yhteydessä firmoilta edellytetään tiettyä liikevaihtoa. Sillä pyritään varmistamaan, että yrityksellä on riittävät resurssit hoitaa iso kauppa ja maksaa esimerkiksi sakot ostajalle, jos jokin menee pieleen.
Virolainen painottaa, että liikevaihto on kuitenkin vain yksi tekijä: pitäisi arvioida yrityksen yleinen taloudellinen tilanne, maksuvalmius sekä osaaminen.
”Jos yhteistyöhön tehdään sijoituksia, pitäisi toimia kuten pankki tai muu luotonantaja, joka analysoi tarkkaan kenelle voi lainan antaa. Kiire voi olla, mutta se ei tarkoita että riskianalyysit voi tehdä huonosti.”
Jos pienen tai uuden firman taustalla on henkilöitä, joilla on vahva asiantuntemus, se voi olla hyvä peruste hankinnalle, Virolainen sanoo.
Yrittäjien taustat vain pitäisi hänen mielestään tarkistaa erityisen hyvin.
Välistävetoja sattuu yhä
Taustatöiden puutteesta HVK sai tunnetusti kärsiä viime keväänä. Keskus tilasi silloin miljoonien etukäteismaksuilla eritasoisia suojavarusteita pikavippiyrittäjä Onni Sarmasteelta ja kauneusalan konkarilta Tiina Jylhältä.
Sarmasteen yritykseltä paljastui verovelkaa, Jylhän firmalla ei ollut arvonlisäverotunnistetta eikä luottoluokitusta. Kaupat peruttiin ja aiheesta käynnistettiin rikostutkinta.
”Viime kevään jälkeen HVK ei ole maksanut tavarantoimittajille etukäteen”, Mikko Matikkala kertoo.
Hänen mukaansa ennen hankinnan tekoa toimijoiden taustat on tarkistettu, samoin yrityksen taloudellinen ja kokemus alalta ”tai sen läheltä”.
Matikkalan mukaan firmat on valittu ”ensisijaisesti tuotteen laadun, hinnan ja toimituskyvykkyyden perusteella”.
Ongelmilta ei ole silti vältytty. Huhtikuussa 2021 HVK kertoi taas joutuneensa rikoksen kohteeksi: se oli huijattu maksamaan suojaimista väärälle tilille yli miljoona euroa.
Kilpailutus on myös riski
Mutta onko suorahankinnoissa tuhlattu veronmaksajien rahoja? Tulevatko suorahankinnat aina kilpailutuksia kalliimmiksi?
Tulevat, sanoo julkisiin hankintoihin erikoistunut oikeustieteiden dosentti Kirsi-Maria Halonen Lapin yliopistosta:
”Kilpailuttamalla säästetään veronmaksajien rahoja. Suorahankinnassa yrityksellä ei ole painetta antaa parasta hintaa sopimuksen saamiseksi. Siksi on aina riski ylihinnan maksamisesta.”
Lisääntyvä kilpailu alentaa tutkitusti hintoja.
”Laajaan suomalaiseen hankintadataan perustuvassa tutkimuksessa osoitettiin, että tarjoajien määrän lisääntyminen laskee hintaa. Jokainen lisätarjoaja laski hintoja noin 5–10 prosenttia”, Halonen kertoo.
Halonenkin korostaa, että viime keväänä ja kesänä kilpailuttamalla ei olisi saatu suojainhankintoja tehtyä.
Veli-Matti Virolaisen mukaan kilpailutuksen tuoma säästökään ei ole yksiselitteinen. Huonosti tehty kilpailutus voi johtaa siihen, että saadaan halvin hinta, mutta kauppa voi laatu- tai muista syistä tulla lopulta kokonaiskustannuksiltaan kalliimmaksi.
Kilpailuttaminen on kuitenkin tärkeää muutenkin.
Kilpailutus lisää läpinäkyvyyttä, ehkäisee lähipiirikauppoja, intressiristiriitoja ja pitää kurissa hyvä veli -verkostoja.
Läpinäkyvyydessä onkin parannettavaa. Ainakaan korona-ajan hankintojen seuraamista ja niissä menestyneiden yritysten selvittämistä ei ole tehty helpoksi.
Sen takaamiseksi, että julkisten varojen käyttöä pystyy seuraamaan, hankinnoista tulee tehdä niin sanottu jälki-ilmoitus viimeistään 30 päivää sopimuksen kirjoittamisen jälkeen. Siinä kerrotaan, millä summalla hankintoja on tehty, mitä on ostettu ja keneltä.
Huoltovarmuuskeskuksella ilmoituksia suorahankinnoista on tehtailtu korona-aikana jopa kaksi kuukautta myöhässä.
”Joitain viiveitä on ollut johtuen hankintojen aiheuttamasta työkuormasta”, Mikko Matikkala perustelee.
Vaikka ilmoitukset olisi tehty ajallaan, paljon jää katveeseen: jälki-ilmoituksista näkee vain kauppasumman ja sen, että on ostettu vaikka nitriilihansikoita – mutta ei hanskojen määrää. Kauppahintojen ymmärtämiseksi ja vertaamiseksi pitää pyytää hankintasopimuksia.
Ne ovat yleensä julkisia. Seura pyysi HVK:lta sopimuksia, mutta pyyntöön ei vastattu lainmukaisessa kahden viikon määräajassa. Viikkoa myöhemmin HVK lähetti päätöksen, jonka mukaan asiakirjat ovat salassapidettäviä, eikä niitä siksi luovuteta.
Tämä voisi olla myös toisin. Euroopan avoimin systeemi on Portugalissa, jossa kaikki solmitut hankintasopimukset julkaistaan suoraan verkossa. Siellä löytää parilla klikkauksella kustakin hankinnasta myös tavaroiden yksikköhinnat.
Jutun lähteenä käytetty myös LOGY ry:n julkishallinnon ja logistiikan päivän seminaarin esityksiä.