Kerronko äidille, että tyttären opettaja on tuomittu hyväksikäytöstä?

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Jussi Jääskeläinen
Äiti on palkannut tuomitun seksuaalirikollisen pienen tyttärensä soitonopettajaksi eikä tiedä miehen taustasta. Eikä voikaan tietää, niin lait on Suomessa laadittu. Mutta minä tiedän.

Keltaisella post-it lapulla on puhelinnumero.

Se kuuluu naiselle, joka ei tiedä, että hänen 10-vuotiaan tyttärensä yksityinen soitonopettaja on seksuaalirikollinen.

Nainen ei tiedä, että soitonopettaja on muutamia vuosia sitten tuomittu toisen lapsen, entisen oppilaansa, seksuaalisesta hyväksikäytöstä lähes kahden vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen. Tuomio on annettu ehdollisena.

Lisäksi mies on tuomittu lähes sadaksi tunniksi yhdyskuntapalveluun ja mittaviin korvauksiin lapsen henkisistä kärsimyksistä.

Niitä onkin riittänyt, sillä mies hyväksikäytti tyttöä vuosia, henkisesti ja fyysisesti. Ensin mies manipuloi pienen mielen. Sen jälkeen alkoi fyysinen hyväksikäyttö sekä uhkailu ja kiristys, jotta lapsi ei paljastaisi asiaa.

Kun tyttö vuosien kuluttua uskalsi kertoa asiasta ensin ystävälleen ja lopulta vanhemmilleen, oli jo miltei liian myöhäistä. Niin pahoin hänen mielensä oli murtunut.

Ei, se ei ollutkaan erityisen paha murrosikä. Sen vuoksi ei jouduta mielisairaalan suljetulle osastolle.

Se, että minä tiedän tapahtuneesta, on silkkaa sattumaa.

Onko siis sattuman varassa, että äiti saa tietää palkanneensa pedofiilin viettämään kahdenkeskistä aikaa lapsensa kanssa?

Onko äidillä edes teoriassa mitään mahdollisuutta saada tieto selville ihan itse?

Rikollinen nukkuu hyvin

Rikosrekisterin saa tarkistaa vain niiltä lasten parissa töitä tekeviltä henkilöiltä, jotka palkataan työ- tai virkasuhteeseen. Eikä sitä vaadita heiltäkään, jos työsuhde kestää yhden vuoden aikana kolme kuukautta tai vähemmän.

Seksuaalirikollinen voi siis ilman paljastumisen pelkoa hakea esimerkiksi alle kolme kuukautta kestävää kesätyötä leiriohjaajana.

Koska äiti ei ole palkannut soitonopettajaa työsuhteeseen, hän ei voi vaatia miehen rikosrekisterin näkemistä. Eikä kenelläkään ole oikeutta tai velvollisuutta tarkistaa rikosrekisteriä lasten parissa töitä tekevältä yksityisyrittäjältä. Juuri sellaiselta kuin soitonopettaja on.

Sitä paitsi viiden vuoden kuluttua oikeudenkäynnistä koko merkintä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä poistuu miehen rikosrekisteristä. Sen jälkeen hän voi taas nukkua yönsä hyvin hakiessaan vaikkapa vakivirkaa musiikkiopistosta.

Suomen laki toki sallii hyväksikäyttäjän työskentelyn lasten parissa sinäkin aikana, kun tuomio näkyy rikosrekisterissä. On täysin työnantajan oma asia, palkkaako hän eilen tuomitun seksuaalirikollisen viihdyttämään, hoitamaan tai opettamaan lapsia.

Ehkä työnantaja tekee sen tieten. Ehkä hän on seksuaalirikolliselle palveluksen velkaa. Ehkä hän on itsekin seksuaalirikollinen.

Tässäkö äidin tilaisuus?

Siinä se seisoo. Keltaisella post-it lapulla. Äidin puhelinnumero.

En haluaisi soittaa siihen. Haluaisin, että äiti saisi itse selville soitonopettajan taustan. Eikö se todellakaan ole mahdollista?

On se. Jos äiti älyää kysyä asiaa käräjäoikeudesta.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta varmistaa, että jos soitonopettaja on tuomittu käräjäoikeudessa, siitä annettu tuomiolauselma on julkinen, tuomion antopäivästä ikuisuuteen. Se ei pyyhkiydy käräjäoikeuksien rekistereistä koskaan lopullisesti pois. Kysyjä saa siis tiedon myös niistä tuomioista, jotka eivät enää näy rikosrekisterissä.

Tietoa pitää vain osata kysyä juuri siitä käräjäoikeudesta, jossa tuomio on langetettu. Jos äiti haluaa tarkistaa, onko soitonopettaja tuomittu seksuaalirikollinen, hänen pitää kysyä asiaa kaikista Suomen 27 käräjäoikeudesta.

Onneksi asiaa voi kysyä kaikilta yhtä aikaa, yhdellä sähköpostiviestillä, jos kopioi vastaanottajaksi luettelon kaikista käräjäoikeuksista. Niiden sähköpostiosoitteet löytyvät oikeus.fi -nettisivuilta.

Minulta toimenpiteeseen kuluu aikaa 22 minuuttia. Teen sen, koska haluan testata, miten homma hoituu.

Soitonopettajan tuomiota minun ei tarvitse tarkistaa. Siitä minulla on kopio työpöydälläni. Sen sijaan yritän selvittää, löytyykö sattumanvaraisesti valitsemani urheiluseuran lasten joukkueiden valmentajista seksuaalirikollisia.

Tämähän toimii

Voi olla, että valmentajien taustat on jo tarkistettu, sillä toukokuussa astui voimaan laki lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä.

Vapaaehtoistehtävän järjestäjällä on lain mukaan oikeus, mutta ei velvollisuutta, pyytää oikeusrekisterikeskukselta rikosrekisteriote vapaaehtoisesta, jos tälle ollaan antamassa tehtävä, johon kuuluu alaikäisen opetusta, ohjausta, hoitoa, huolenpitoa tai muuta yhdessäoloa lapsen kanssa.

Rikosrekisteriote voidaan pyytää vain vapaaehtoisen suostumuksella. Viime vuonna lain turvin tarkastettiin 971 henkilön rikostausta.

Luku ei ole järin suuri, koska valitsemassani yhdessä urheiluseurassakin lapsia valmentaa yli kolmekymmentä vapaaehtoista.

Lähetän nimilistan valmentajista käräjäoikeuksiin ja kysyn, onko listassa mainituilla henkilöillä tuomioita taustallaan. Vastauksia ja tarkentavia kysymyksiä alkaa tippua sähköpostiini.

Kaikki muut käräjäoikeudet antavat tiedot parin viikon aikana, ainoastaan Helsinki kieltäytyy. Syyksi ilmoitetaan henkilökunnan vähäisyys.

Helsingistäkin tiedot tulevat, kun pilkon nimilistan kolmeen osaan ja pyydän tietoja uudestaan. Sitä ennen minusta on tosin valitettu esimiehelleni.

Äidillä ei näitä ongelmia olisi. Hänen olisi tarkistettava vain yksi nimi.

Yksi osuma

Kiihkeän sähköpostirumban aikana opin, miten kysely on viisainta tehdä. Viestissä kannattaa kysyä, löytyykö viestissä mainitulta henkilöltä lapsiin kohdistuvia seksuaalirikostuomiota ja jos löytyy, saisiko niistä diaarinumeron, henkilön aseman, koko nimen ja rikosnimikkeen.

Vaikka tuomio olisi julistettu salaiseksi, nuo tiedot ovat aina julkisia. Samoin kuin tuomiolauselma, josta selviää tuomitun syntymäaika ja tiedot rangaistuksen pituudesta. Joskus salaiseksi julistetusta tuomiosta on tehty myös julkinen seloste. Sen voi tilata itselleen muutaman euron hintaan.

Itse tarkistan vain tuomiot, jotka on langetettu vuodesta 2000 lähtien. Sitäkin vanhemmat tiedot saisi, mutta viidentoista vuoden tarkastelujakso saa nyt riittää.

Aina parempi, jos äiti tietäisi jo kyselyä tehdessään soitonopettajan koko nimen tai syntymäajan, mutta se ei ole välttämätöntä. Käräjäoikeuksilta voi pyytää mahdolliset tuomiot kaikilta samannimisiltä. Jos haku tuottaa tulokseksi tuomion seksuaalirikoksesta, vertailu tarkistettavan henkilön ja tuomitun rikollisen koko nimeen ja tarvittaessa vielä syntymäaikaankin erottaa syyllisen syyttömästä.

Urheiluseuran valmentajan nimisiä henkilöitä ei ole tuomittu lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista. Paitsi yksi.

Hänet on tuomittu vuonna 2005 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Tilaan oikeudesta tuomiolauselman, josta selviää miehen tarkemmat tiedot.

Sen jälkeen soitan valmentajalle ja kerron, ilman perusteluja, etsiväni valmentajan nimistä henkilöä, jonka toinen nimi on Antero. Onko se kenties myös valmentajan toinen nimi?

Ei ole.

Vastaus tulee niin nopeasti ja luontevasti, että uskon miehen puhuvan totta.

Helpottavaa. Ei toista puhelinsoittoa pohdittavaksi. Yhdessäkin on tarpeeksi.

Pilaanko syyttömän elämän?

En ole lainkaan varma siitä, tekisinkö oikein vai väärin, jos kertoisin asiasta äidille.

Googlaus kertoo, että soitonopettaja asuu pienellä paikkakunnalla ja on siellä tunnettu hahmo. Hän näkyy tekevän töitä ympäri Suomen. Erityisen usein hänen nimensä yhdistyy johonkin seurakuntaan. Kas, tuossa soitonopettaja kehuu pieniä oppilaitaan.

Heitä on siis monta.

Jos en soita äidille, voinko olla varma, että mies ei käytä hänen lastaan ja muitakin oppilaitaan hyväkseen? Jos soitan, pilaako soittoni kaidalle polulle palanneen miehen elämän?

Sekin on mahdollista, sillä harva lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittu saa uuden tuomion samasta teosta. Se selviää tutkimuksesta, jonka tutkija Ville Hinkkanen teki oikeuspoliittiselle tutkimuslaitokselle vuonna 2009.

Tutkimuksen mukaan 1 563 tuomitusta vain viisi prosenttia, vajaat 80 tekijää, sai yhdeksän seurantavuoden aikana uuden tuomion samasta rikoksesta. Hinkkanen tutki rikoksia, joista oli langetettu ehdoton tai ehdollinen vankeustuomio lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuosina 1999–2007.

Yhdeksän vuoden seuranta-aika on laskettu tuomion saannista, ei vapautumishetkestä, joten osa seurantavuosista on vietetty kaltereiden takana.

Luku on kuitenkin niin pieni, että tulee mieleen, parantaako tuomio pedofiilin.

”Ei paranna”, sanoo vastaava ylilääkäri, tutkimusprofessori Hannu Lauerma Psykiatrisesta vankisairaalasta.

”Taipumus pedofiliaan säilyy ihmisessä läpi elämän, mutta ihminen voi oppia, ettei enää toteuta sitä”, hän sanoo.

Lauerma korostaa, etteivät kaikki lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneet ole pedofiilejä. Osa heistä on kiinnostunut seksistä myös aikuisten kanssa. Osa heistä on jopa naimisissa. Pedofiili tuntee seksuaalista mielenkiintoa ainoastaan lapsiin ja varhaisnuoriin.

Pieni uusimisluku voi johtua Lauerman arvion mukaan myös siitä, että vain pieni osa hyväksikäyttötapauksista tulee poliisin tietoon. Jo kärsitty vankilatuomio tai sen uhka on myös kova pelote seksuaalirikoksen uusimiselle.

Vankila on paha paikka ihmiselle, joka on satuttanut lasta.

Lapsille kielletty

On mahdotonta tietää varmasti, kuinka suuri osa tutkimuksen tuomituista ei vain ole jäänyt enää kiinni samoista rikoksista ja kuinka suuri osa on parantanut tapansa.

Onko siis mitään perusteita edes arvella, kumpaan joukkoon soitonopettaja kuuluu?

On.

Sellaisilla lasten hyväksikäyttäjillä, jotka ovat työssään väärinkäyttäneet luottamuksellista asemaansa lasten kanssa, on suurempi riski uusia rikoksensa kuin muilla seksuaalirikollisilla.

Näin sanoo psykologi Heikki Takkunen. Hän kuntouttaa seksuaalirikollisia Riihimäen vankilan Stop-ohjelmassa.

Takkusen mielestä soitonopettaja ei missään nimessä saisi enää koskaan opettaa lapsia. Miehen olisi pitänyt heti tuomion jälkeen joko vaihtaa kokonaan ammattia tai keskittyä opettamaan pelkästään aikuisia. Riskit ovat liian suuret.

”Ehkä hän voisi jatkaa opettamista, jos avoimesti kertoisi lasten vanhemmille, että tämmöinen tuomio on tullut, mutta en tee enää vastaavaa. Ja opetus olisi valvottua. Kahden kesken en häntä lapsen kanssa jättäisi.”

Takkunen korostaa, että korkean riskin uusijoita ovat nimenomaan ne, jotka tietoisesti ovat luoneet turvalliset puitteet hyväksikäytölle.

Minun ei tarvitse arvella, onko soitonopettaja tehnyt juuri niin. Minä tiedän, että hän on tehnyt juuri niin. Todisteet siitä ovat edessäni. Niitä, oikeudenkäyntiin liittyviä papereita, on mapillinen.

Manipuloinnin mestari

Papereiden joukosta löytyy soitonopettajan tuolloin 14-vuotiaalle uhrilleen kirjoittama monisivuinen kirje. Silloin hyväksikäyttöä oli jatkunut jo pitkään.

Kirje alkaa näin.

Hyvä lukija. Tämä on kertomus miehestä ja tytöstä, kahdesta merkillisellä tavalla toisensa löytäneestä sukulaissielusta. Kutsukaamme sitä vaikkapa johdatukseksi. Ainahan mies oli pitänyt tytöstä, mutta syksyllä tapahtui jotain.

…Mies tajusi kiintyneensä tyttöön yhä enemmän….Kaikki ketkä heitä katsoivat, näkivät parin, jota kosketti harvinaislaatuinen kauneuden maailma, joka tuntui antavan heille voimaa ja onnea. Ikäerokin tuntui pelkiltä numeroilta. Myös ulkopuolisten ihmettely koskien parin yhä lisääntyvää yhdessäoloa tuntui toisarvoiselta.

Kirje on tarina, jossa aikuisen ja lapsen seksuaalinen suhde kuvataan luonnollisena, hyvänä asiana. Suurena rakkautena, jossa suudellaan ja syöksyillään syleihin.

Kirje on annettu tytölle vaiheessa, jossa tyttö on kertonut soitonopettajalle hakevansa muiden opettajien oppiin. Kirje on opettajan vastaus tytön pakoyritykseen. Se on kaunokirjalliseen muotoon puettu uhkaus siitä, mitä tapahtuu, jos lapsi hylkää hänet.

Nyt tytön silmissä musteni ja kasvavan kauhun vallassa hän repi auki toisen, pienemmän kirjekuoren. Mies oli kuollut. Hänen ruumiinsa oli löydetty syvän rotkon pohjalta.

…Nyt tyttö ymmärsi, että mies oli aina ollut ehdottoman tosissaan puhuessaan tuntemuksistaan tytölle, että mies ei koskaan valehdellut ja että mies oli tuntenut murhetta huomatessaan tytön joskus ihmettelevän miehen puheita.

Enää minun ei tarvitse pohtia asiaa. Olen varma. Kaivan keltaisen post-it lapun papereiden alta.

Mutta sitä ennen tarvitsen vielä yhden tiedon. Tiedon siitä, voidaanko minua syyttää kunnianloukkauksesta, jos kerron asiasta äidille.

Ei voida, vakuuttaa rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.

”Tuomioon johtanut rikos ei ole koskaan yksityinen asia. Ei ketään voida rangaista julkisen totuuden kertomisesta. Ja sinun tarkoituksesi on suojella lasta”, Tolvanen sanoo.

Hän kehottaa soittamaan äidille. Heti.

Loppu, alku

Tapaan äidin kahvilan viimeisessä pöydässä. Hän ei tunne minua, eikä tiedä miksi haluan tavata hänet.

Istuudun äitiä vastapäätä. Katson häntä silmiin. Sanat tulevat suustani helposti, sillä olen miettinyt niitä kauan. Voin vain toivoa, etten liian kauan.

Älä säikähdä sitä, mitä sinulle nyt kerron. Ei ehkä ole mitään hätää.

X