Seura selvitti: Meret täyttyvät muoviroskasta: Löytyykö tehokeinoa sen siivoamiseen?
Muovi on kätevää, kestävää ja kevyttä – ja siksi valtava ympäristöongelma. Se jää luontoon sadoiksi, kenties tuhansiksi vuosiksi. Suurten valtamerien siivoaminen muoviroskasta on vasta alkanut.
Tyynenmeren jätepyörre on jättimäinen. Saastunut alue on jopa lähes viisi kertaa Suomen kokoinen ja sijaitsee 800 kilometriä Kalifornian rannikolta Yhdysvalloista ja 300 kilometriä Japanin rannikolta. Heinäkuussa 2020 pyörteestä löytyi ”haamuverkkoja”, hylättyjä kalastusverkkoja täynnä kotitalousmuovia.
Maailman suurin kaatopaikka ei ole kerrostalon korkuinen romuvuori, jonka reunat valuvat alas muovipulloina, kertakäyttöpakkauksina, ruostuneina peltipurkkeina, lumppuina ja ruoanjätteinä.
Maailman suurin kaatopaikka kelluu kaukana katseiden ulottumattomissa Tyynenmeren aavoilla ulapoilla, Havaijin ja Kalifornian puolivälissä.
Tyynenmeren jätepyörteeksi (Great Pacific Garbage Patch) ristitty roskameri on lähes viiden Suomen kokoinen vesialue, jossa lilluu jopa sata miljoonaa kiloa muovijätettä. Hollantilainen ympäristöjärjestö Ocean Cleanup arvioi vuonna 2015 suuren näytekeruunsa jälkeen, että siellä oli tuolloin 1 800 miljardia muovinkappaletta.
Merivirrat kuljettavat sinne koko ajan lisää muovisia sytkäreitä, hammasharjoja, vesipulloja, kampoja, kyniä, tuttipulloja, kännykänkuoria, hammasharjoja, muovikasseja, kalaverkkoja, poijuja ja siimoja.
Jätepyörteen muoviroska painaa jo kuusi kertaa enemmän kuin sen alueella oleva plankton. Siellä oleva muovi painaa vuoteen 2050 mennessä enemmän kuin alueen kalat yhteensä, YK:n valtamerikokous ennusti vuonna 2017.
Eikä Tyynenmeren jätepyörre ole ainoa lajiaan. Maailman valtameriltä löytyy neljä muutakin suurta jätepyörrettä: Etelä-Tyynenmeren, Pohjois- ja Etelä-Atlantin sekä Intian valtameren jätepyörteet.
Tyynenmeren jätepyörre havaittiin 1980-luvun lopulla, muut vasta 2000-luvulla. Niiden löytämistä on vaikeuttanut se, että jätepyörteiden muovista suuri osa on hädin tuskin silmin erottuvina hiukkasina vähän pinnan alapuolella, koska muovi hajoaa ajan mittaan yhä pienemmiksi kappaleiksi. Tiheätkään muoviroskaesiintymät eivät siten näytä välttämättä lautoilta, ennemminkin samealta sopalta. ”Merten muovisumun” paikantaminen esimerkiksi satelliittikuvista on lähes mahdotonta.
Muovikauden ihmiset
Ihmiskunnan historiasta löytyy kivikausi, pronssikausi ja rautakausi. Me elämme muovikautta.
Muovin massatuotanto kuluttajille kaikkialla maailmassa alkoi käytännössä vasta 1950-luvun alussa, Yhdysvalloissa jo ennen toista maailmansotaa.
Sen jälkeen muovista on kasvanut vapaaksi päässyt Frankensteinin hirviö. Maailmassa tuotetusta kymmenestä miljardista tonnista muovia puolet on valmistettu 15 viime vuoden aikana. Valmistetusta muovista noin kolme neljäsosaa ei enää ole käytössä, sillä melkein puolet siitä on kertakäyttötavaraa.
Vain noin yhdeksän prosenttia muovista kierrätetään ja 12 prosenttia poltetaan. Loput päätyivät kaatopaikoille, luontoon ja meriin. Kertakäyttökulttuuri tuottaa roskaa, roskaa ja yhä roskaa.
Muovi yleistyi, koska se oli kätevää, kestävää ja kevyttä. Mutta juuri sen kestävyydessä piilee valtava ympäristöongelma. Muovi ei maadu tai liukene niin kuin eloperäinen jäte. Se jää luontoon sadoiksi, kenties tuhansiksi vuosiksi.
Synteettisistä muoveista valmistetut kalaverkot ovat merkinneet suurta harppausta kalastuselinkeinolle, koska ne ovat kestävämpiä ja halvempia kuin kangaslangasta tehdyt. Niiden hajoaminen vedessä saattaa kuitenkin viedä jopa viisisataa vuotta. Tahallaan hylätyt tai vahingossa karanneet ”haamuverkot” muodostavatkin yhden suurimmista merten muoviroskaongelmista.
Maailman merissä on jo ainakin 150 miljoonaa tonnia muovijätettä, arvioi Maailman luonnonsäätiö WWF. Karkea jako on, että neljä viidesosaa siitä ajautuu maista, loput tuo kalastus ja meriliikenne.
Maapallon 192 merenrantavaltiosta virtaa meriin sadeveden ja jokien kuljettamana vuosittain noin 12 miljoonaa tonnia muoviroskaa. Se tarkoittaa viittätoista kaupan muovikassillista maailman jokaista rantametriä kohti.
Merten muovijätteen määrä voi jopa nelinkertaistua vuoteen 2050 mennessä, mikäli nykyistä kehitystä ei saada kuriin, varoittaa Britannian hallituksen teettämä tuore tutkimus.
Mikromuovit sisuksissa
Merimuovin haittojen laajuutta voidaan vasta arvailla. Varmaa on, että ne ovat suuria merieliöstölle, niiden elinympäristölle ja merestä riippuvaisille ihmisillekin.
Yli kaksi kolmasosaa muovista painuu vähitellen pohjaan, mutta loput jäävät kellumaan pintaan tai pinnan tuntumaan. Kun auringonvalo, suolavesi ja aallot pilkkovat muovia pienemmiksi palasiksi, se hajoaa vähitellen mikromuoviksi.
Nämä alle viiden millimetrin kokoiset hiukkaset päätyvät ravinnon mukana merieliöstön sisuksiin. Hajoavasta muovista vapautuu veteen myös haitallisia kemikaaleja.
”Suuret merinisäkkäät saattavat tukehtua tai kuristua ajelehtiviin kalastusverkkoihin. Mikromuovi taas jää sitä syövien merenelävien elimistöön. Se täyttää vatsan ja aiheuttaa valheellista kylläisyyden tunnetta tai tukkii ruoansulatuselimistöä. Lopulta ne nälkiintyvät ja kuolevat”, Suomen WWF:n merten muoviroskasta vastaava meriasiantuntija Iiris Kokkonen sanoo.
Esimerkiksi merikilpikonnat erehtyvät usein luulemaan muovipusseja mieliruoakseen meduusoiksi. Albatrossit taas luulevat muovirakeita kalan mädiksi ja syöttävät niitä poikasilleen, jotka joko kuolevat nälkään tai ruoansulatuselimistönsä vaurioitumiseen.
Kolme neljästä syvänmeren kalasta Pohjois-Atlantilla on syönyt mikromuoveja, irlantilaisen Galwayn yliopiston tutkimus osoittaa.
Mikromuovi myös estää auringonvaloa pääsemästä pintavesiin ja haittaa siten planktonin ja merilevän kasvua, merten ravintoketjun perustaa. Jos planktonia pääravinnokseen käyttävät kalat ja muut merieläimet vähenevät, myös niitä ravinnokseen pyydystäville petokaloille ja valaille käy samoin.
”Pohjaan painuvat isot muovinkappaleet voivat puolestaan peittää koralleja ja estää niiden veden saannin.”
Muovin keruu alkanut
Suurten valtamerien siivoaminen on vaikeaa, koska se on kaikkien eikä kenenkään asia. Jätepyörteet sijaitsevat kaukana valtioiden aluevesirajojen ulkopuolella, joten ne ovat saaneet jatkaa kasvuaan rauhassa ilman että yksikään hallitus olisi uhrannut budjettivarojaan siivoustoimiin.
Tyynenmeren jätepyörteen puhdistamiseksi ei tehty vuosikymmeniin käytännöllisesti katsoen mitään. Kuusi vuotta sitten ympäristönsuojelujärjestö Plastic Oceans Foundation toteutti vetävän mainoskampanjan, jossa se risti alueen Roskasaarten tasavallaksi ja anoi YK:ta tunnustamaan sen itsenäiseksi valtioksi.
Roskasaarten ensimmäiseksi asukkaaksi kutsuttiin Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore, joka poliittisen uransa jälkeen on toiminut vaikutusvaltaisena ympäristönsuojelijana.
Tempaus toimi, vaikka valtiota ei syntynyt. Jätepyörteiden olemassaolo tuli laajempaan tietoon ja pakotti ihmiset tajuamaan merimuoviongelman mittasuhteet. Muoviroskan keruu meristä on vähitellen päässyt vauhtiin.
Toistaiseksi puhdistusoperaatiot ovat silti jääneet pääasiassa yksittäisille kansalaisjärjestöille, eikä niillä ole tarpeeksi varoja selvitä urakasta yksin.
Valtioiden saaminen mukaan etsimään yhteisiä ratkaisuja merten muoviroskaongelmaan on suuri haaste, myöntää Kokkonen.
”Ratkaisuista suuri osa tapahtuu maalla. On laitettava hanaa kiinni eli vähennettävä tuotantoa ja käyttöä sekä tehostettava muoviroskan käsittelyä”, Kokkonen sanoo.
Muovista paljon on kertakäyttöistä, josta kaikki suinkaan ei ole tarpeellista. Suuri osa roskasta valuu valtameriin maista, joissa jätehuolto on kehittymätöntä mutta muovin kertakäyttökulttuuri suurta.
”Esimerkiksi useissa Aasian maissa roskat heitetään laittomille kaatopaikoille, jolloin ne ajautuvat rankkasateiden mukana sisävesiin ja jokien kautta lopulta mereen.”
Näissä maissa tietoisuus roskaamisen seurauksista on myös vähäistä. Tarvitaan siis toimivaa jätteenkäsittely- ja kierrätysjärjestelmää sekä valistusta.
Muoviroska haastaa meidät kaikki
Science-tiedelehdessä julkaistu tutkimus arvioi, että yli puolet merten isokokoisesta muoviroskasta on peräisin Kiinasta, Indonesiasta, Filippiineistä, Vietnamista, Sri Lankasta ja Thaimaasta. Niissä muovin kulutus on nopeasti yleistynyt, mutta ympäristötietoisuus ja jätehuolto laahaavat pahasti perässä.
Vauraista teollisuusmaista meriin virtaava muovi sen sijaan on pääasiassa jätevedenpuhdistamoista läpi päässyttä mikromuovia. Nykyaikainen jätevedenpuhdistamo poistaa menetelmästä riippuen jopa 99,9 prosenttia jäteveden mikromuoveista – muttei edelleenkään aivan kaikkea.
Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että tehokkain tapa vähentää merten muoviroskaa on rajata muovin käyttöä, kysyntää ja tuotantoa eikä yrittää siivota yhä suuremmaksi paisuvaa roskamäärää. Vähintään yhtä useat ovat sitä mieltä, että molempia tarvitaan rinnakkain: jos muoviroska jätetään meriin, se rasittaa jopa vuosisatoja ympäristöämme, terveyttämme ja talouttamme.
”Työtä riittää jokaiselle. Kaikesta mitä tehdään asian hyväksi, on hyötyä”, Kokkonen sanoo.
Horisontissa pilkahtaa jo valoakin.
Yhteisiä kansainvälisiä keinoja muovinkulutuksen vähentämiseksi on jo otettu käyttöön. EU on kieltänyt muovisten ruokailuvälineiden, pillien ja vanupuikkojen myynnin elokuusta 2021 alkaen. Viime huhtikuussa jäsenmaat hyväksyivät EU:n komission ehdotuksen, ettei mikromuoveja enää saa lisätä unionin alueella esimerkiksi kosmetiikkatuotteisiin, lannoitteisiin, maaleihin eikä pesu- ja puhdistusaineisiin.
YK valmistelee kansainvälistä muoviroskasopimusta, josta lähes 180 valtiota neuvotteli kesäkuussa Pariisissa. Maista 135 haluaa, että sopimus sisältää kaikkia valtioita oikeudellisesti sitovat säännöt ja velvoitteet muovin tuotannosta, kulutuksesta, käsittelystä ja kierrätyksestä. Sopimuksen on määrä valmistua ensi vuonna.
Puomi kerää roskat
Monet ympäristöjärjestöt sekä startup-yritykset ovat kehitelleet toimivia keinoja, joilla muovi saadaan meristä.
Alan edelläkävijä Ocean Cleanup aloitti koekeräystensä jälkeen järjestelmällisen muoviroskan troolauksen Tyynenmeren jätepyörteestä vuonna 2021.
Se käyttää suunnittelemaansa 700-metristä pinnalla kelluvaa puomia, johon on kiinnitetty koko pituudeltaan melkein kolmemetrinen kangasverkko pinnan alle. Laiva hinaa aurinkopaneeleilla toimivilla kameroilla, sensoreilla ja GPS-paikantimella varustetun puomin keruupaikkaan.
Tuulet, virrat ja aallot taivuttavat puomin suureksi u-kirjaimeksi, joka pyydystää kelluvaa muovia millimetrien kokoisia palasia myöten.
Kun puomi on täynnä roskaa, alus kerää sen verkkoihin, jotka vievät lastin maihin kierrätettäväksi.
Ocean Cleanupin perustaja ja toimitusjohtaja Boyan Slat väittää, että puomeilla voisi kerätä 90 prosenttia valtamerten jätepyörteissä kelluvasta muoviroskasta vuoteen 2040 mennessä, jos samanlaisia järjestelmiä olisi käytössä kymmenen.
Alan pioneerien joukossa on myös kaksi suomalaisyritystä.
Myös joet siivottava muoviroskasta
Jopa lähes kaksi ja puoli miljoonaa tonnia valtameriin päätyvästä muovista virtaa niihin jokia pitkin.
Varsinkin Aasiassa ja Afrikassa meriin virtaavat joet toimivat kaatopaikkoina, koska muuta jätehuoltojärjestelmää ei käytännössä ole. Kun jokavuotinen sadekausi tulee, jokien pinnat nousevat, virtaus kasvaa ja rantapenkereille keräytynyt muoviroska huuhtoutuu taas silmistä – kuin vetäisi vessan kerran vuodessa.
Valtameriin jokia pitkin virtaavasta muoviroskasta yli 85 prosenttia tulee Aasiasta, jossa on 15 maapallon 20 roskaisimmasta joesta. Tämän muoviroskavirran patoaminen on suomalaisyrittäjä Anssi Mikolan startup-yrityksen RiverRecyclen tavoite.
Mikolan ideoiman ja patentoiman jokiputsarialuksen toiminta perustuu paitsi tehokkaaseen roskankeruuseen myös ansaintalogiikkaan: se tuottaa tuloja kaikille osapuolille.
Jokien siivoaminen on yleensä tilaajalle raskas kuluerä, johon ei mielellään ryhdytä. Siksi RiverRecyclen keräysalus myy saaliinsa paikalliselle jätehuoltoyritykselle, joka taas hankkii ansionsa tekemällä siitä joko kierrätysmuovia tai polttoöljyä.
RiverRecylella on käynnissä joenpuhdistushankkeita useilla maailman roskaisimpiin kuuluvilla joilla Intiassa, Bangladeshissa, Indonesiassa, Vietnamissa, Malesiassa, Filippiineillä ja Ghanassa.
Clewat-yhtiön perustaja ja innovoija Johannes Myllykoski puolestaan on kehittänyt öljyntorjuntateknologiaa hyödyntäen Cleansweep-vesistönpuhdistusaluksia. Ne ovat katamaraanilauttoja, jotka imevät roskan mikromuoveja myöten alukseen. Yhtiö aloitti viime vuonna joenpuhdistushankkeen Filippiineillä.
Maailman siivouspäivä joka päivä
Meriroskaa voi vähentää myös perustamatta yritystä tai keksimättä uutta laitetta – vaikkapa vuosittain Maailman siivouspäivänä. Viime vuonna sen meriroskatempauksiin ja siivoustalkoisiin osallistui lähes 15 miljoonaa ihmistä 190 maassa, muistuttaa tempauksen ideoija, tallinnalainen Let’s Do It! World -järjestö.
Joukkoon voi liittyä milloin vain ja muulloinkin kuin virallisena siivouspäivänä vaikka poimimalla rantojen yleisimmän muoviroskan – tupakantumpin.
Maapallolla tumpataan arviolta kuusi tuhatta miljardia savuketta vuodessa. Aivan liian moni tumpeista päätyy mereen, missä niiden hajoaminen kestää ainakin viisi vuotta.