Nokialainen liivijengi pääsi kuin koirat veräjästä - miksi yhteiskunta sietää rikollisjengejä?
Lainsäätäjät ja viranomaiset ovat lähes hampaattomia moottoripyöräileviä rikollisjengejä vastaan.
Viranomaiset ja lainsäätäjät ovat voimattomia: Vaatteita – pelottaviakaan – ei voi Suomessa kieltää.
Steven Martin ajoi tyttöystävänsä kanssa Saksasta kohti Espanjaa. Hän pelkäsi henkensä puolesta. Martin oli moottoripyöräjengi Bandidos MC Steinfurt Stone Cityn täysjäsen ja rahastonhoitaja. Nyt jengi oli kääntynyt häntä vastaan. Jengiläiset epäilivät, että hän oli varastanut rahaa kerholta.
Martin oli varma, että hänet tapettaisiin, jos jengiläiset saisivat hänet kiinni. Epätoivoisena hän kääntyi poliisin puoleen ja lupasi puhua rikoksista, joita moottoripyöräjengit olivat tehneet. Martin kertoi poliisille, että hengenvaaran lisäksi hänellä oli muitakin motiiveja käräyttää jengiveljiään. Osaston presidentti oli kohdellut jäseniä huonosti ja tilannut Bandidosin kerhotiloihin polttopulloiskun, joka oli tarkoitus lavastaa toisen moottoripyöräjengin, Helvetin enkeleiden, tekosiksi.
Martinin paljastuksilla oli myös suora yhteys Suomeen ja Nokialle.
Poliisi teki viime vuoden toukokuussa kotietsinnän Nokian ja Steinfurtin Bandidosin kerhotiloihin ja jäsenten koteihin. Operaatio oli menestys: Saksassa epäiltyjä kertyi peräti 57, Suomessa 7. Heitä epäillään muun muassa törkeistä huumausainerikoksista, ryöstöistä ja ampuma-aserikoksista. Epäiltyjen joukossa on myös Martin, jota syytetään peräti 26 rikoksesta. Hänen voi olettaa saavan lievemmän tuomion rikoksistaan, koska auttoi poliisia. Martin pääsi myös todistajansuojeluohjelmaan.
Huumausainerikosvyyhtiä alettiin tammikuussa puida oikeudessa niin Suomessa kuin Saksassa. Pirkanmaan käräjäoikeudessa Martin todisti oikeudessa pelkääjien kopissa Bandidosin täysjäseniä sekä yhtä kokelasjäsentä ja kannattajakerho Support X-Teamin jäsentä vastaan. Syyttäjät vaativat tuomioita muun muassa useista törkeistä huumausainerikoksista, osallistumisesta järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan sekä muista vähäisemmistä rikoksista.
Amfetamiinia tuliaispullossa
Martin oli kertonut Saksan poliisille, että saksalaiset bandiitit toivat nokialaisille nestemäistä amfetamiinia useita kertoja vuosina 2012–2014. Vastaavasti nokialaiset vierailivat Saksassa useita kertoja maksamassa huumeostojaan. Suomen poliisi alkoi tutkia tapausta tammikuussa 2015. Operaatio nimettiin Case Juiceksi.
Martinin kertomuksen perusteella poliisi ryhtyi haalimaan lentojen varaustietoja, valvontakamerakuvaa Tampere-Pirkkalan lentokentältä, tiliotteita, tullin tarkastusraportteja, hotellin matkustajatietoja sekä telekuuntelu- ja valvontatietoja. Ne tukivat Martinin kuulustelukertomusta. Toukokuisessa kotietsinnässä Nokian Bandidosin kerhotiloista poliisi löysi oliivipurkista runsaat kaksi desiä amfetamiiniöljyä. Kokelasjäsen väitti, että hän oli tilannut huumeöljyn Martinin kautta itselleen. Martin kiisti tämän oikeudessa.
”Juice-operaation yhteydessä tehtiin pitkästä aikaa takavarikko, joka toi uudessa muodossa olevia huumeita viranomaisten tietoon”, tutkinnanjohtaja Jari Räty keskusrikospoliisista kertoo.
Nestemäinen amfetamiini oli viime keväänä uusi asia Suomessa. Itse asiassa niin uusi, että huumekoiria ei ollut tuolloin koulutettu haistamaan amfetamiiniöljyä. Sittemmin Jurvassa on paljastunut toinen tapaus, jossa saksalaisen moottoripyöräjengin epäillään salakuljettaneen nestemäistä amfetamiinia entisille jengiveljilleen lasinpesunestepulloissa. Tapausta käsitellään parhaillaan Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa.
Martinin mukaan Suomeen tuotiin Saksasta amfetamiinia neljä kertaa, yhteensä 12 litraa. Yksi kerta jäi yritykseksi. Yhdestä litrasta saa valmistettua noin viisi kiloa amfetamiinia. Syyttäjän mukaan amfetamiinin arvo olisi katukaupassa ollut yhteensä noin miljoona euroa.
Viimeisen kerran Martin kävi Suomessa rahanhakureissulla huhtikuussa 2014. Kolme kuukautta myöhemmin hän paljasti huumekauppakuvion Saksan poliisille.
”Operaatio Juicessa on se erityispiirre, että moottoripyöräkerhon epäiltiin välittäneen huumeita toiselle kerholle. Saksan Bandidosilla oli kontaktit huumetehtaisiin Alankomaissa, joista heidän epäiltiin hankkineen amfetamiiniöljyä. Öljy taas salakuljetettiin Nokian Bandidosille, jota epäiltiin sen levittämisestä eteenpäin”, Räty sanoo.
Toukokuisessa kotietsinnässä poliisi takavarikoi epäillyn jengikokelaan tietokoneen. Internetin hakuhistoriasta kävi ilmi, että kokelas oli etsinyt netistä tietoa nestemäisen amfetamiinin saostuksesta. Räty kertoo, että menetelmä on suhteellisen yksinkertainen.
”Saostus onnistuu keskikoulukemialla, eikä se vaadi erityistä osaamista eikä erityisiä välinehankintoja.”
Kurinpitoa ja huumekauppaa
Rikollisten moottoripyöräjengien, eli niin kutsuttujen prosenttijengien, rooli suomalaisessa järjestäytyneen rikollisuuden kentässä on selvä, kertoo keskusrikospoliisi. Ne hallitsevat huumekauppaa sekä huolehtivat rikollismaailman kurinpidosta, esimerkiksi velanperinnästä ja kiristyksestä. Jengit ujuttautuvat myös laillisten elinkeinojen puolelle: rakennusalalle, turvallisuuspalveluihin, autokauppaan.
”Jengien rooli on aika suuri, koska ne ovat hierarkkisia, sääntöihin perustuvia organisaatioita, joilla on kansainvälisiä yhteyksiä. Jengeillä on pelotevaikutusta, ja sitä kautta niin sanottua liiketoimintatilaa”, keskusrikospoliisin rikosylikomisario Rabbe von Hertzen sanoo.
Suomessa laittomien markkinoiden liikevaihdon on arvioitu olevan noin miljardi euroa. Markkinoista yli puolet on järjestäytyneen rikollisuuden käsissä. Yli puolet poliisin esitutkinnoissa takavarikoimasta omaisuudesta, joka epäillään liittyvän järjestäytyneeseen rikollisuuteen, kytkeytyy neljään rikollisorganisaatioon: Hell´s Angelisiin, Cannonballiin, Bandidosiin ja United Brotherhoodiin. Näistä viimeksi mainittu on merkittävä rikollisorganisaatio, mutta ei moottoripyöräjengi. Jengit saavat tuloja myös alaorganisaatioiltaan, kannattajajengeiltään ja jäseniltään. Jäsenmaksut voivat olla satoja euroja kuussa.
Hell´s Angelsissa ja Bandidosissa kansallisen johdon yläpuolella on kansainvälinen johto, jolle kansallinen osasto maksaa ”franchising-maksuja”. Kerhoa johtavat presidentti ja upseeristo. Jengihierarkiassa edetään hang-around-jäsenestä kokelasjäseneksi ja sen jälkeen täysjäseneksi.
”Jengit rekrytoivat uusia jäseniä vankiloista, kannattajakerhoilta ja suosittelujen kautta. Jos olet luuseri, syrjäytynyt ja sinulla on rikostaustaa, on varmaan houkuttelevaa, että sinusta tulee sosiaalisissa ympyröissä menestyva ja saat mammonaa”, von Hertzen kertoo.
Tammikuun lopulla keskusrikospoliisi tiedotti, että Suomeen olisi leviämässä uusi moottoripyöräjengi, hollantilainen Satudarah MC. Satudarah rekrytoi jäseniä erityisesti ulkomaalaisten joukosta. Keskusrikospoliisin mukaan Satudarah voisi rantautua Suomeen kolmella tavalla: suomalaisen kannattajaryhmän kautta, lähettämällä jäseniään Suomeen tai rekrytoimalla väkeä Suomesta. Helppoa uusien prosenttijengien tulo ei ole, sillä vanhat ryhmittymät eivät halua aiempaa kapeampaa siivua markkinoista. Saksa kielsi Satudarahin tunnukset ja liivit viime vuoden alussa. Samalla Satudarah MC teki historiaa: se oli ensimmäinen kielletty moottoripyöräjengi Saksassa.
Miksi prosenttijengejä ei voisi kriminalisoida myös Suomessa?
Täyskielto houkuttaa
Erityisesti poliitikot ja poliisit ovat väläytelleet prosenttijengien ja niiden tunnusten kieltämistä. Asialla ovat olleet muiden muassa sisäministerit Päivä Räsänen ja Jan-Erik Enestam, oikeusministeri Kari Häkämies, poliisiylijohtaja Mikko Paatero, valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, poliisikansanedustajat Tom Packalén ja Kari Tolvanen.
”Rikollisten moottoripyöräjengien kieltäminen vaikeuttaisi jengien toimintaa ja identiteettiä. Onko asiallista, että katukuvassa on ihmisiä, joilla on rikollisjengin tunnukset päällä?” eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja Tolvanen kysyy.
Miten jengit sitten kiellettäisiin? Tolvasen mukaan jengin tunnuksien käyttö voitaisiin kieltää sen jälkeen, kun tuomioistuin on todennut jengit rikollisryhmäksi. Näin tuomioistuin on tehnytkin. Monissa tuomioissa lukee, että esimerkiksi Hell´s Angels ja Bandidos on järjestäytynyt rikollisryhmä. Tuomioistuin ei voi kuitenkaan rangaista moottoripyöräjengien jäseniä pelkästä jäsenyydestä, jos he eivät tee rikoksia tai tue jengin toimintaa muutoin, esimerkiksi vuokraamalla tiloja tai maksamalla jäsenmaksuja.
Syyttäjillä on ollut jengipykälien kanssa ongelmia: miten esimerkiksi osoittaa, että jokin rikos on tehty järjestäytyneen rikollisryhmän nimissä eikä omine nokkineen? Helvetin enkeli kun voi pahoinpidellä jonkun liivit päällä, mutta pahoinpitelyllä ei ole yhteyttä moottoripyöräjengiin. Yhteys täytyy punnita oikeudessa aina tapauskohtaisesti.
Toistaiseksi osallistumisesta järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan on annettu yksi lainvoimainen tuomio. Puolessa kymmenessä tapauksessa syytteet ovat kaatuneet, toisessa puolessa kymmenessä tuomiosta on valitettu hoviin. Useammin on sovellettu koventamispykälää, jonka perusteella rikoksesta saa ankaramman tuomion, jos sen tekee järjestäytyneen rikollisryhmän osana. Tuomioita on ankaroitettu jengiperusteella 20–30 kertaa.
”Jos tuomioistuimella on jo yksittäistapauksissa vaikea osoittaa, että kyse on osallistumisesta järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, kuinka vaikeaa se olisi, jos jengit kategorisesti kiellettäisiin?” poliisitarkastaja Arto Hankilanoja poliisihallituksesta kysyy.
Vahvimmin jengi- ja liivikieltoa vastustetaan yksilönvapauksillä. Suomessa ihmisillä on oikeus kokoontua ja liikkua vapaasti, elleivät he tee laittomuuksia. Pukeutuminen on yksityisasia, eikä Suomessa ole tavattu kieltää vaatteita.
”Monet ajattelevat, että jos jengit kriminalisoitaisiin, kaikki olisi hyvin. Todennäköisesti jengit kuitenkin hakisivat toisia toimintamuotoja ja sopeutuisivat säännöksiin”, lainsäädäntöneuvos Jussi Matikkala oikeusministeriöstä sanoo.
Hankilanoja muistuttaa, että liivijengit ovat vain yksi osa järjestäytynyttä rikollisuutta.
”Meillä on paljon jengejä, joilla ei ole tunnuksia, esimerkiksi omaisuusrikollisjengit Baltiasta. Jos tunnukselliset jengit kielletään, miten pystytään puuttumaan jengeihin, joilla ei ole tunnuksia.”
Yllätyspäätös
Pirkanmaan käräjäoikeus hylkäsi 26. helmikuuta syytteet nokialaisbandiittien törkeistä huumausainerikoksista. Samalla kaatuivat syytteet osallistumisesta järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan. Kihlakunnansyyttäjä Kaisa Ahva hämmästyi lopputuloksesta.
”Syyttäjien kannalta lopputulos oli aika yllättävä”, Ahva sanoo.
Käräjäoikeus hylkäsi syytteet, koska sen mielestä ei varmuudella osoitettu, että tuliaisviinapulloissa oli amfetamiiniöljyä. Tuomioistuin piti Martinin kertomusta luotettavana, mutta hänen kertomuksensa ei yksin riittänyt, koska Martin oli itsekin syytettynä samoista huumausainerikoksista. Näin ollen tuomioistuin vaati, että muun näytön oli oltava erityisen vahvaa.
”Syyttäjät lähtivät siitä, että hänen kertomuksensa tueksi oli paljonkin muuta näyttöä, mutta jostain syystä käräjäoikeus katsoi, ettei näyttö riittänyt.”
Bandidoslaisten puolustus yritti horjuttaa Martinin kertomuksen luotettavuutta. Se piti kertomusta sepitteenä, jonka avulla Martin yritti puhua itselleen lievempää tuomiota. Martin ei myöskään täysin varmasti tiennyt pullojen sisältöä. Hänelle oli ainoastaan kerrottu, että ne sisältävät amfetamiiniöljyä. Kun Nokian kerhotiloista löytynyttä öljyä verrattiin Steinfurtista löytyneeseen öljyyn, huomattiin, että ne eivät ole peräisin samasta lähteestä.
Ahvan mukaan Martinin kertomusta tuki erityisesti kaksi asiaa.
”[Tullissa] huumekoira oli merkannut Martinin, ja hänen hallussaan oli tällainen pullo. Lisäksi amfetamiiniöljyä oli löytynyt paikasta, jonne on pääsy niillä henkilöillä, joille Martin kertoi luovuttaneensa öljyn.”
Jutun syyttäjät ovat päättäneet valittaa tuomiosta hovioikeuteen.