Parantaako Lourdesin ihmevesi sairaita oikeasti? Mitä 7 000 tapauksen tutkimuksista selvisi?

Jaa artikkeli
Lourdes
Pyhää vettä voi laskea kätevästi kraanoista. © pekka numminen
Hengenmiehet ehdottavat uutta kategoriaa: kevytparantuminen.

Köyhään mylläriperheeseen syntyi vuonna 1844 tytär, joka sai nimekseen Bernadette. Perhe asui Lourdesin kaupungissa Ranskan lounaisosassa.

Tytär oli heiveröinen, ikäisiään pienikokoisempi ja sairaalloinen lapsi.

Hän joutui kuitenkin tekemään pienestä pitäen kotitöitä, paimentamaan eläimiä sekä nuorempia sisaruksiaan.

Eräänä helmikuun päivänä vuonna 1858 äiti komensi Bernadetten, hänen pikkusisarensa ja heidän ystävättärensä keräämään polttopuitta kodin läheltä Gavejoen rantamilta.

Bernadette huomasi tuolloin joen vastarannalla kallioluolassa oksakasan.

Hän lähti ylittämään jokea. Silloin hän kuuli äänen, joka muistutti tuulen henkäystä.

Bernadette katsoi ylös ja näki vaaleaan kaapuun pukeutuneen naisen.

Bernadetten näyt

Vaalea nainen ilmestyi Bernadettelle tuona keväänä kaikkiaan 18 kertaa. Yhden ilmestyksen aikana nainen kehotti Bernadettea kaivamaan luolan lattiaa.

Bernadette raaputti maata, ja sieltä alkoi pulputa vettä.

Seuraavana päivänä luolan lattiassa olevasta lähteestä tuli vettä niin paljon, että siitä muodostui pieni virta. Veden tulo on jatkunut tuosta hetkestä saakka.

Vain Bernadette näki naisen ja kuuli tämän puheet. Hänen näkynsä houkuttelivat kuitenkin paikalle uteliaita. Bernadetten viidennettätoista näkyä oli seuraamassa 8 000 ihmistä.

Kun eräs paikalle tulleista sattui työntämään halvaantuneen kätensä lähteen veteen, käsi parantui.

Seurakunnan pappi suhtautui epäilevästi tytön kertomuksiin. Hänen mielensä kuitenkin muuttui, kun Bernadette kertoi seuraavan näkynsä jälkeen, kuinka salaperäinen vaalea nainen esittäytyi tytölle ensimmäistä kertaa ja kertoi olevansa ”synnitön hedelmöittyminen”.

Kouluja käymätön, lähes luku- ja kirjoitustaidoton Bernadette ei ymmärtänyt naisen hienoa kieltä. Pappi sen sijaan vakuuttui, että nainen oli itse Neitsyt Maria.

Kirkko tunnusti ihmeet. Ilmestymispaikalle rakennettiin kirkko ja luolaan pystytettiin Neitsyt Marian patsas.

Pyhällä vedellä

Lourdesin keskustassa on suuri aukio, jonka laidalla kohoaa nykyään mahtava valkoinen kirkko. Sen takana on luola, jossa Bernadette tapasi mystisen vaalean naisen.

Luolaan on jatkuvasti jonoa. Ihmiset haluavat käydä koskettamassa luolan seinää ja sytyttämässä kynttilän.

Lourdes on Vatikaanin jälkeen katolisen maailman suosituin pyhiinvaelluskohde. Vuosittain siellä vierailee noin kuusi miljoonaa ihmistä.

Moni tulee Lourdesiin juuri parantumisen toivossa. Heille matkan huipentuma on kastautuminen pyhässä ja hyisen kylmässä vedessä. Se onnistuu, jos jaksaa jonottaa kylpylään, jossa naisille ja miehille on omat puolensa.

Valtaosa tyytyy lorottelemaan luolasta virtaavaa pyhää vettä Neitsyt Marian muotoisiin muovipulloihin.

Vettä voi laskea kätevästi kymmenistä kraanoista. Osalla matkailijoista on mukana suuria kanistereita, jotta vettä riittäisi myös kotiin vietäväksi.

Mutta parantaako Lourdesin vesi oikeasti? Kannattaako sitä raahata kotiin saakka?

69 ihmeparantumista

Kannattaa, mikäli uskomme niitä satoja ihmisiä, jotka vuosittain ilmoittavat parantuneensa sairauksistaan Lourdesissa. Kaupungissa on jopa tähän erikoistuneita lääkäreitä, jotka tutkivat, onko väitteissä perää.

Tilastoja parantumisista alettiin pitää jo vuonna 1883, ja sen jälkeen on tutkittu noin 7 000 tapausta. Näistä 69 on julistettu ihmeparantumisiksi.

Ihmeparantumiselle on tiukat kriteerit. Parantuneen on täytynyt sairastaa lääkäreiden virallisesti toteamaa tautia, johon ei tunneta parannuskeinoa. Ihmeparantumisen täytyy myös olla äkillinen ja pysyvä.

Kansainvälinen, eri uskontoja edustavista lääkäreistä koostuva komitea tutkii mahdolliset ihmeparantumiset. Harva läpäisee seulan. Parantuneeksi oletettua henkilöä seurataan vuosia, jotta nähdään, pysyykö hän terveenä.

Edellinen ihmeeksi julistaminen tapahtui vuonna 2013. Harvinaisesta invalidisoivasta verenpainetaudista kärsinyt italialainen 43-vuotias Danila Castelli pääsi sairaudestaan eroon Lourdesissa jo vuonna 1989. Ihmeeksi julistaminen siis kestää.

Muiden parantuneiden joukossa on muun muassa epileptikoita, halvaantuneita ja MS-taudista kärsineitä.

Siis pelkällä pyhällä vedellä tervehtyneitä.

Merkityksiä etsimässä

Vesi on kaikissa uskonnoissa tärkeä elementti. Sitä pyhitetään, sitä pirskotellaan, sillä kastetaan, sillä puhdistaudutaan fyysisesti ja henkisesti.

”Meillä on taipumus liittää paikkoihin ja esineisiin merkityksiä. Ihmiset haluavat nähdä paikkoja ja koskettaa asioita, joille on annettu joku erityinen merkitys”, sanoo uskontotieteilijä Outi Pohjanheimo.

”Ihmismieltä ohjaavat mekanismit ovat samoja, olipa sitten kyse Lourdesin kallion koskettamisesta tai vaikkapa Elviksen kotipaikan tai pop-tähden haudan näkemisestä.”

Ihmisillä on kaikkina aikoina ja kaikkialla maailmassa taipumus uskoa erilaisiin maagisiin asioihin, joita ei voi järjellä selittää.

Tosin vielä 1980-luvulla tutkijat uskoivat, että maaginen ajattelu tulee katoamaan, kun koulutus ja tieto lisääntyvät.

”Viime aikoina psykologinen tutkimus on osoittanut, että intuitiivinen ajattelu ja siihen liittyvä maagisuuteen uskominen ovat olennainen ja välttämätön osa ihmistä. Emme selviäisi ilman niitä.”

Ihmettä todistamassa?

Kirkon kattotasanteelta on hieno näkymä Lourdesiin. Sairaalasta Gavejoen toisella puolella lähtee pyörätuolien letka kohti Bernadetten luolaa. Hilkkapäiset nunnat työntävät eri puolilta maailmaa tulleita sairaita sillan yli.

Joen rannalla keltaiseen liiviin pukeutunut vapaaehtoistyttö auttaa pyörätuolissa istuvaa Mary Burtonia. Hän on menossa päivämessuun.

Keski-Englannissa asustava Burton on Lourdesissa ties monettako kertaa.

”Halusin tulla tänne vielä, kun pystyn ja jaksan. Lourdesin-matkan jälkeen tunnen aina olevani kuin uusi ihminen. Tämä virkistää henkisesti tavattomasti”, Burton sanoo.

Nuoret avustajat työntävät pyörätuolissa istuvaa miestä kohti kylpylää. Myöhemmin näen saman seurueen kaupungilla. Nyt mies kävelee, tosin hieman ontuen.

Ryntään tiedustelemaan, olenko todistamassa ihmeparantumista.

”Et valitettavasti ole”, mies naureskelee. Britanniasta Lourdesiin tullut Dom Hurley kertoo joutuneensa onnettomuuteen eikä edelläänkään jaksa kävellä omin jaloin pitkiä matkoja.

Kevytparantuminen

Terveysmatkailu on pienelle Lourdesille iso bisnes. Ranskalaisista kaupungeista vain Pariisissa on enemmän hotelleja kuin 15 000 asukkaan Lourdesissa.

Lääketieteen kehittyminen uhkaa kuitenkin ihmeparantumisia siinä määrin, että Lourdesin hengenmiehet ovat ehdottaneet uutta kevytparantuminen-kategoriaa.

Tällä light-versiolla ei olisi yhtä tiukat vaatimukset kuin varsinaisilla ihmeillä. Riittäisi, että potilaan todettaisiin selkeästi parantuneen, mutta hänen tilaansa ei tarvitsisi seurata vuosikausia.

Myös paikkakunnan turistiviranomaiset pelkäävät kaupungin vetovoiman hiipuvan, jos ihmeparantumiset vähenevät.

Outi Pohjanheimo huomauttaa, että lääketiede tuntee spontaanin parantumisen.

”On paljon lääketieteellisiä tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet, että äkillinen parantuminen on mahdollista, joskin hyvin harvinaista. Joskus esimerkiksi parantumaton syöpä vain selittämättömästä syystä katoaa.”

Spontaaneja parantumisia on tutkittu vain lääketieteellisesti. Mielenkiintoista olisi tutkia myös sitä, onko taustalla joitakin psykologisia mekanismeja.

”Uskonnollinen tai joku muu kokemus voi saada aikaan väliaikaista olon kohentumista. Se on subjektiivinen kokemus. Meilläkin ilmiö on tuttu karismaattisista kristillisistä liikkeistä”, sanoo Pohjanheimo.

Entä kuinka kävi Bernadetten, joka kärsi myös vaikeasta astmasta?

Lourdesin ihmevesi ei häntä auttanut. Hän eli nunnaluostarissa ja sairasteli koko ikänsä. Bernadette kuoli 35-vuotiaana vuonna 1879.

Katolinen kirkko julisti hänet pyhimykseksi 1933.

Bernadetten arkku avattiin vuonna 1909. Hänen ruumiinsa oli säilynyt hämmästyttävän hyvin. Arkussa olleet krusifiksit sen sijaan olivat ruostuneet.

Pyhä Bernadette lisättiin katolisen kirkon luetteloon ihmisistä, joiden maalliset jäänteet säilyvät ilman balsamointia.

X