Pienten koe-eläinten kohtelusta nousi iso riita Itä-Suomen yliopistossa – Syyttäjä määräsi poliisin tutkimaan, kärsivätkö jalkansa menettäneet hiiret liikaa
Keväällä 2018 Kuopiossa syntyi ankara kiista siitä, pitääkö eläinkokeessa kovia kokeneet hiiret lopettaa heti vai ei. Tutkija vastusti hänelle annettua määräystä ja sai tahtonsa läpi. Poikkeuksellinen tapaus johti poliisitutkintaan.
Tutkimuksen tavoite oli auttaa diabeetikkoja ja valtionkovettumatautia sairastavia, joiden verisuonet tukkeutuvat ja vaurioituvat. (Kuvien hiiret eivät liity Kuopion tapaukseen, jollei kuvatekstissä toisin mainita.)
Itä-Suomen yliopiston eläinlääkäri meni sähköpostissaan suoraan asiaan:
Teillä on neljä hiirtä, jotka kärsivät vakavasta kuoliosta. Kaksi on menettänyt osan jalastaan. Kahdella on tuskallista turvotusta ja ne ovat purreet omia jalkojaan. Nämä kaksi viime mainittua tarvitsevat välittömästi kivunlievitystä.
Sähköpostin vastaanottaja oli koe-eläinten tutkija.
Tiistaina, 8. toukokuuta 2018 lähetetty viesti jatkui moitteilla ja päättyi ilmoitukseen.
Olette saaneet tietoa ensimmäisestä tapauksesta 30.4 ja lopuista eilen. Ette ole ottaneet meihin yhteyttä eläimistä, vaikka ne vaativat välittömiä toimenpiteitä. Teidän pitää toimia heti, sillä hiiret ovat saavuttaneet inhimillisen päätepisteensä ja ne lopetetaan viimeistään huomenna klo 9.00.
Eläinkokeessa inhimillinen päätepiste saavutetaan silloin, kun eläin on mennyt niin huonoon kuntoon, että joku kokeen luvassa mainituista lopettamisen edellytyksistä täyttyy.
Suomessa eläinkokeita järjestävät laitokset valvovat pitkälti itse sitä, että niissä toimitaan lupien mukaisesti eikä koe-eläimille aiheuteta tarpeetonta kärsimystä. Itä-Suomen yliopistossa tehtävä kuuluu Koe-eläinkeskukselle, jonka tiloissa Kuopiossa eri tutkimusryhmät tekevät kokeitaan.
Jos keskuksen eläinlääkäri vaatii eläimen kärsimyksen helpottamista, tutkijan pitäisi totella mukisematta.
Näin ei käynyt.
Kiistaa koe-eläinten kärsimyksen määrästä
Meneillään oli alaraajatutkimus, jossa eläimille sai hankeluvan mukaan aiheuttaa korkeintaan kohtalaista haittaa. Jos hiiri esimerkiksi kärsisi kaksi vuorokautta selkeistä kivuista tai raahaisi jalkaansa ohimenemättömästi, se pitäisi päästää kärsimyksistään.
Koe-eläinkeskus ja tutkijat olivat aiemmin sopineet lupaa tulkittavan niin, että varpaiden kuolioituminen – joka on yleinen seuraus tällaisista kokeista – ei ole peruste koe-eläinten lopettamiseen. Linjauksen voi ymmärtää niin, että eläin tulee ottaa hengiltä, jos kuolio etenee pidemmälle.
Nyt eläinlääkäri oli havainnut, että kahden hiiren jalasta oli irronnut itsestään isompi osa kuin pelkät varpaat. Lisäksi ne hiiret, jotka järsivät jalkojaan, kärsivät luultavasti kivuista.
Osa koe-eläimistä kokee pahempaakin, vaikkapa rotta, jonka aivoihin istutetaan syöpäkasvain. Tästä tapauksesta teki huolestuttavan se, että hiirten kärsimys näytti ylittävän tutkimusluvassa sallitun tason.
Kohta eläinlääkärin puhelin soi. Soittaja oli hankkeen vanhempi tutkija. Hänen mielestään eläimet eivät kärsineet vakavasta kivusta.
Eläinlääkäri perääntyi ja lähetti uuden viestin, jossa hän vaati enää kahden jalastaan osan menettäneen hiiren pikaista lopettamista. Kahdelle muulle pitäisi antaa kipulääkettä, mutta jos tästä ei olisi apua, nekin pitäisi lopettaa.
Myös eläinlääkärin esimieheltä lähti senioritutkijalle saman sisältöinen ukaasi.
Senioritutkijan vastaus saapui samana iltana.
Hänen mukaansa kaksi hiirtä oli menettänyt jalkateränsä. Senioritutkija totesi, että kyseinen operaatio aiheuttaa aina kudosten tuhoutumista ja joskus myös autoamputaation eli raajan osan irtoamisen itsestään. Hän kuitenkin muistutti, että tuhoutunut alue ei tunne enää kipua.
Hän halusi jatkaa koetta:
Eläinlupamme edellyttämät lopetuskriteerit eivät tällä hetkellä käytössä olevien tietojen valossa ole täyttyneet. ELÄIMIÄ EI SAA LOPETTAA HUOMENNA.
Senioritutkija sivuutti viestissään sen, että kuolioituneen ja terveen kudoksen välinen rajapinta voi tuntea kipua.
Oli myös todennäköistä, että jalan osan irtoamista oli edeltänyt hetkellistä pidempi kivuliaisuus.
Läänineläinlääkäri Tapani Parviainen toimitti nämä kuvat kovia kokeneista hiiristä poliisille jättämänsä tutkintapyynnön liitteenä. © Otavamedia
”EI SAA LOPETTAA!!!”
Kirjeenvaihto jatkui seuraavana aamuna.
Eläinlääkärin esimies kirjoitti senioritutkijalle, että jalan kuolioituminen on aiheuttanut hiirille jatkuvaa kipua:
En halua, että hankelupanne joudutaan perumaan, enkä halua, että yliopiston toimintalupakaan joutuu syyniin. Tulen itse paikalle kello 9.30 ja lopetan ne, jos sinä et ole sitä tehnyt.
Senioritutkija vastasi vastustavansa koe-eläinten lopettamista muun muassa siksi, että niiden korvaaminen uusilla lisäisi kärsivien eläinten määrää. Hän nosti esiin myös taloudelliset seikat:
ELÄIMET OVAT KORVAAMATTOMAN ARVOKKAITA JA NIITÄ EI SAA LOPETTAA!!!
Vastaus saapui heti. Sen liitteenä oli eläintenhoitajan ja eläinlääkärin raportit.
Jalka puuttuu polvesta alaspäin. Lopeta eläin.
Jalka ei puutu polvesta vaan nilkasta alaspäin. Lopeta valheiden toistaminen, senioritutkija sivalsi takaisin. Hänen mukaansa pohkeen lihakset olivat yhä tallella, mutta vetäytyneet ylöspäin näkymättömiin.
Lähikuva Kuopiossa tutkitun hiiren jalasta, josta osa oli irronnut itsestään.
Senioritutkija lähetti viestin myös eläinlääkärille, jossa hän ilmoitti kokeneiden tutkijoiden tietävän parhaiten, miten jalan hapenpuutteen aiheuttama kipu näyttäytyy eläimissä.
Hänen mukaansa yhdessäkään hiiressä ei ollut merkkejä vakavasta kivusta. Hän muistutti myös siitä, että jalkojen operaatioista oli kulunut 19 päivää.
Eläinlääkärin esimies ei lopulta lopettanut hiiriä omakätisesti. Eikä kukaan muukaan tehnyt sitä moneen päivään. Pian viestinvaihdon jälkeen sovittiin, että kovia kokeneet hiiret jatkavat kokeessa.
Kaksi kuukautta myöhemmin Suomen koe-eläintoiminnan valvoja pyysi poliisia selvittämään, oliko Kuopiossa toimittu laittomasti ”joko taloudellisen hyödyn tai voimakkaampien kudosmuutosten saamiseksi”.
Hyvä tarkoitus
Tutkimuksella oli hyvä tarkoitus.
Sen perimmäinen tavoite oli auttaa diabeetikkoja ja valtionkovettumatautia sairastavia, joiden verisuonet tukkeutuvat ja vaurioituvat. Kun veri ei kierrä, jalat kärsivät hapenpuutteesta, mikä johtaa kipuihin ja katkokävelyyn. Isojen suonien tukoksia osataan jo korjata, mutta pienten kohdalla keinot ovat vähissä.
Itä-Suomen yliopistossa on tutkittu vuosia sitä, voitaisiinko ihmiselle luoda uusia pieniä verisuonia geeniterapian avulla. Hoitokeinon toimivuutta ja turvallisuutta pitää kuitenkin testata useilla eläinkokeilla ennen kuin sitä voidaan soveltaa ihmisiin.
Kuopion geeniterapiatutkimuksen voimahahmo on professori Seppo Ylä-Herttuala, alansa tunnetuin suomalainen tutkija. Tässä jutussa kerrottu välikohtaus koski koetta, joka toteutettiin yhdessä hänen lukuisista tutkimuksistaan. Ylä-Herttuala oli itse tuolloin työmatkalla ulkomailla.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 230 hiirtä.
Senioritutkija ja hänen työtoverinsa selvittivät kokeessaan lähes kymmenellä hiirellä sitä, miten alaraajan kudos toipuu geeniterapian ja lääkehoidon yhdistelmällä hapen puutteesta.
Ensin kunkin tutkittavan hiiren jalkaan aihetettiin hapenpuute leikkauksella. Sitten hiiriä ryhdyttiin hoitamaan kasvutekijällä ja sydänlääkkeellä, jotta nähtäisiin, kuinka eri kokoiset lääkeannokset tehostavat toipumista.
Jostain syystä neljälle hiirelle aiheutui odotettua pahempi hapenpuute, ja ne kärsivät enemmän kuin muut tutkimukseen osallistuneet.
Tapahtuneessa ei ole mitään kovin erikoista. Kaikessa tutkimuksessa, myös eläinkokeissa, sattuu odottamattomia ja ikäviä sivuvaikutuksia.
Poikkeuksellisen tapauksesta tekee sen jälkihoito, jonka takia hiiret kärsivät aiheettoman pitkään.
Tutkimukseen osallistu 230 hiirtä. Koe-eläinten kohtelusta nousi iso riita. Kuvituskuva.
Väkinäinen kompromissi
Kiivasta viestinvaihtoa seurasi palaveri, jonka veti Koe-eläinkeskusta hallinnoivan A.I. Virtanen -instituutin johtajan sijainen. Muut osallistujat olivat senioritutkija sekä keskuksen eläinlääkäri ja tämän esimies.
Senioritutkija kertoi olleensa yhteydessä läänineläinlääkäri Tapani Parviaiseen, joka oli hänen mukaansa suhtautunut sallivasti siihen, ettei hiiriä lopeteta. Parviaisen kanta asiaan muuttui sittemmin, kun hän perehtyi asiaan enemmän.
Neuvottelun tuloksena koe sai jatkua. Yhtäkään neljästä hiirestä ei lopetettu, mutta niille ryhdyttiin antamaan kivunlievitystä.
Kompromissin syntymisen saattoi ratkaista se, että Koe-eläinkeskuksen eläinlääkäri luopui vaatimuksestaan lopettaa kaksi hiirtä.
Eläinlääkärin esimies poistui kokouksesta pettyneenä. Hän olisi halunnut lopettaa kaikki hiiret.
Uusi kiista kipulääkityksestä
Kivunlievitys alkoi huono-onnisesti, sillä hiiret söivät myös lääkkeiden tarjoilualustana toimineen teipin. Lääkityksen antotapaa muutettiin.
Päivät kuluivat ja vähitellen hiiret lamaantuivat, ilmeisesti voimakkaan lääkityksen takia.
Maanantaina 14. toukokuuta senioritutkija viestitti, ettei eläimissä ollut mitään merkkejä siitä, että ne olisivat purreet jalkojaan edeltävän viiden päivän aikana. Hän kertoi myös puolittavansa kipulääkityksen eläinten virkistämiseksi.
Seuraavana päivänä eläintenhoitaja raportoi, että yksi hiiristä oli jyrsinyt jalkaansa ja toisella kuolio oli edennyt lähemmäksi lonkkaa.
Kohta tämän jälkeen eläinlääkäri vaati kipulääkkeen lisäämistä.
Keskiviikkona eläinlääkärin esimies lähetti läänineläinlääkärille sähköpostin otsikolla ”Konsultaatiopyyntö eläinkokeen rajoista”.
Vastauksen saatuaan hän vaati senioritutkijaa lopettamaan hiiret seuraavana päivänä klo 15 mennessä ja antamaan niille siihen asti entistä voimakkaampaa kivunlievitystä.
Käynnistyi kiihkeä viestinvaihto. Senioritutkija halusi päinvastoin vähentää kipulääkitystä, koska se aiheutti hänen mielestään haittaa eläimillle.
On varsin outoa, että tämä pulma on johtanut uhkauksiin tappaa eläimet, hän kirjoitti.
Sitten tapahtui käänne, jolle ei löydy selitystä kirjeenvaihdosta. Torstaina 17. toukokuuta kello 14.17 senioritutkija ilmoitti lopettaneensa terveysongelmista kärsineet eläimet.
Neljä päivää myöhemmin Ylä-Herttuala määräsi koko tutkimuksen lopetettavaksi. Loputkin hiiret tapettiin.
Kaikki oli ohi – hiirten osalta.
Yliopisto joutui antamaan selvityksen
Läänineläinlääkäri Parviainen teki tarkastuksen Kuopioon kesäkuun alussa.
Silloin hänelle kerrottiin myös vuoden 2017 tapauksesta. Koe-eläinkeskuksen edustajat olivat huomanneet kanin jalan vaurioituneen niin pahasti, että se olisi tullut lopettaa. Senioritutkija oli ollut eri mieltä tästä, koska kani ei tuntenut hänen arvionsa mukaan vakavaa kipua.
Kania ei lopetettu.
Heinäkuussa 2018 Parviainen pyysi Ylä-Herttualaa selvittämään laiminlyöntien syyt ja kertomaan, miten tilanne korjataan.
Selvityspyynnön mukaan osalle eläimistä oli aiheutunut hankeluvan vastaisesti selvästi vakavaa haittaa, kuten kuolioituneiden raajanosien irtoamisia.
Parviainen huomautti, että Koe-eläinkeskus oli lähettänyt senioritutkijalle kahdeksan ohjausviestiä hiirten lopetuskriteerien täyttymisestä ja kivunlievityksen käyttämisestä, mutta tämä oli useasti kieltäytynyt noudattamasta ohjeita. Kanin tapauksessa oli ollut samoja piirteitä.
Koe-eläinten lopettamisen kieltäminen taloudellisiin perustein vedoten oli Parviaisen mielestä syy käsitellä asiaa rikoslain alaisena, koska koe-eläinlaki ei salli tällaista perustetta poiketa luvasta.
Samana päivänä Parviainen pyysi Itä-Suomen poliisilaitosta selvittämään, rikottiinko yliopistolla säädöksiä, kun tutkija ei suostunut lopettamaan eläimiä ajoissa.
Yliopisto lähetti selvityksensä aluehallintovirastolle elokuussa. Siinä todettiin, että eniten kärsineen hiiren jalka ei ollut katkennut niin korkealta kuin kuvasta voisi päätellä, ja että päätös koe-eläinten lopettamisen lykkäämisestä oli ollut eläinlääkärien siunaama.
Selvityksen mukaan hiirikoe oli toteutettu hankeluvan mukaisesti eikä kanikaan ollut kärsinyt vakavasta kivusta. Tutkija ei ollut hiirien lopettamista vastustaessaan vedonnut taloudellisiin syihin, vaan ainoastaan viitannut kuvainnollisesti koe-eläinten pitkään valmisteluaikaan.
Yhtäkään olennaista virhettä ei myönnetty tapahtuneeen.
Yliopisto kuitenkin ilmoitti, että tutkimusryhmä oli sopinut Koe-eläinkeskuksen kanssa useista korjaustoimista. Ongelmatutkimus oli lopetettu eivätkä sen tutkijat tehneet enää toistaiseksi eläintöitä. Vastaisissa tutkimuksissa varmistettaisiin, että lopetuskriteerit ovat yksiselitteiset. Lisäksi tutkijoille annettaisiin lisäkoulutusta eläinten kivun arvioinnissa.
Vuoden 2018 lopussa senioritutkijan määräaikainen työsuhde yliopistoon päättyi. Uutta sopimusta ei tehty. Yli kymmenen vuotta yliopistolla työskennellyt senioritutkija sanoo halunneensa lähteä itse sieltä pois.
Ohut esitutkinta, syyttäjä määräsi uuden
Tapaus käynnisti Suomessa tuiki harvinaisen koe-eläinten kohtelua koskevan poliisitutkinnan. Se on lajissaan ensimmäinen ainakin sen jälkeen, kun eläinkokeiden nykyisenlainen valvonta alkoi vuonna 2013.
Esitutkinta tosin jäi hyvin ohueksi.
Kun jupakasta oli kulunut lähes vuosi, eläinlääkärin esimies kutsuttiin kuulusteluihin. Pöytäkirjan mukaan hänelle esitettiin yksi ainoa kysymys, joka koski hiirikoetta. Kaniasiaa ei käsitelty lainkaan.
Poliisi jätti hankkimatta useita tapaukseen liittyviä asiakirjoja, kuten eläinkokeen hankeluvan, hiirten lopettamista koskevan kirjeenvaihdon ja yliopiston laatiman selvityksen tapahtuneesta. Yhtäkään henkilöä ei kuultu rikoksesta epäiltynä.
Heinäkuussa 2019 poliisi päätti esitutkinnan toteamalla, että rikosta ei ollut tapahtunut.
Tapauksen käsittely sai uuden käänteen, kun SEY Suomen eläinsuojelu ryhtyi selvittämään poliisin eläinrikostutkinnan laatua ja lainmukaisuutta. Selvityksen tekijä törmäsi Kuopion tapaukseen ja teki siitä maaliskuussa tutkintapyynnön Valtakunnansyyttäjän toimistolle.
Syyttäjälaitos ei jättänyt asiaa sikseen, vaan määräsi poliisin selvittämään uudestaan yliopiston toiminnan lainmukaisuutta. Huhtikuussa tapauksen esitutkinta avattiin Itä-Suomen poliisilaitoksella toistamiseen.
Monimutkainen tapaus
Jos poliisi päättää tutkia tapauksen nyt kunnolla, sillä on edessään iso työ. Asiaa on vaikea ratkaista ilman useamman asiantuntijan kuulemista.
Osapuolet näkevät monet asiat eri tavoin.
Esimerkiksi käsitykset siitä, kuinka paljon eläimet tunsivat kipua, vaihtelevat.
Yksi tutkimuksen lopetuskriteereistä oli eläimen yleisvoinnin, kuten syömättömyyden ja liikkumattomuuden, jatkuva heikentyminen. Senkään määrittely ei ole yksiselitteistä.
Senioritutkija pitää eläimen yleiskuntoa pääasiallisena lopetuskriteerinä, siksikin, että se kertoo parhaiten myös kivun vakavuudesta. Hänestä näitä eläimiä ei ollut syytä lopettaa tällä perusteella.
”Hiirillämme jalan käyttämättömyys ei vaikuttanut normaaliin toimintakykyyn vaan ne liikkuivat häkissä ja söivät normaalisti. Jalan vammoista osa näkyy ulospäin, mutta ne eivät ole eläimelle yhtä tuskallisia kuin vaikka sydämeen aiheutettu hapenpuute.”
Seura kysyi myös eläinkoelautakunnan entiseltä jäseneltä Saara Reimanilta näkemystä siitä, mitä eläinten yleisvoinnin heikkeneminen tarkoittaa lopetuskriteerinä.
”Se on tavanomainen yleislauseke, jonka tarkoitus on kattaa ne vakavat haittatapahtumat, joita ei ole erikseen lueteltu. On melko erikoista päättelyä ajatella, ettei kuolio olisi tällaiseksi yleisvoinnin selväksi heikkenemiseksi laskettava tilanne”, hän sanoo.
”Tätä hoitomuotoa ei voi viedä ihmisiin”
Poliisi joutuu tutkimaan myös sitä, kuka vastasi mistäkin toimenpiteestä tai tekemättä jättämisestä. Senioritutkija muistuttaa, että viime kädessä eläinten kohtalon ratkaisi Koe-eläinkeskus.
”En minä olisi pystynyt estämään, jos he olisivat päättäneet lopettaa eläimet.”
Senioritutkija sanoo ottaneensa tapahtumasarjan hyvin raskaasti.
”Olen tunnollinen ihminen ja välitän isosti eläinten hyvinvoinnista.”
Professori Seppo Ylä-Herttuala arvioi Seuralle, että jälkikäteen arvioiden koetta jatkettiin turhan pitkään.
”Tämä olisi saanut jäädä tapahtumatta. Koe saavutti tuloksensa jo silloin, kun vahvasti lääkityt hiiret saivat vakavia sivuoireita. Se merkitsi sitä, että tätä hoitomuotoa ei voi viedä eteenpäin ihmisiin.”
Itä-Suomen yliopisto vastaa:
Eläinkokeiden valvonta toimii
Itä-Suomen yliopisto on lähettänyt Seuran juttuun oman vastineensa. Julkaisemme sen ohessa sellaisenaan.
Seura-lehti on nostanut esiin tapauksen, jossa Itä-Suomen yliopiston Koe-eläinkeskus ja kokenut tutkija olivat eri mieltä neljän eläinkokeisiin osallistuneen hiiren lopettamisesta. Tutkimuksessa testattu hoito johti näillä eläimillä ennalta odottamattomiin sivuvaikutuksiin. Eläinlääkäri suositteli hiirten lopettamista välittömästi, mutta tutkija halusi vielä seurata hoidon vaikutuksia.
Tutkimusryhmän johtaja oli tapahtumien aikaan työmatkalla ulkomailla. Saatuaan tarkemman tiedon tilanteesta hän määräsi tutkimuksen heti lopetettavaksi. Sen jälkeen tutkija ei enää työskennellyt koe-eläinten parissa eikä hän ole enää yliopistolla töissä.
Koe-eläimillä tehtävät tutkimukset ovat välttämättömiä, kun kehitetään uusia hoitoja ihmisten sairauksiin. Näin voidaan varmistua hoitojen tehosta ja turvallisuudesta, ennen kuin niitä annetaan ihmisille. Eläinkokeisiin haetaan aina lupa, jossa määritellään myös kokeen puitteissa hyväksyttävä haitta eläimille.
Seura-lehden uutisoimassa tutkimuksessa vuonna 2018 kokeiltiin uudenlaista yhdistelmähoitoa alaraajojen iskemiaan eli hapenpuutteeseen. Iskemiaa aiheuttava alaraajojen tukkiva valtimotauti on yleinen ikääntyvillä ja erityisesti diabeetikoilla. Suomessa todetaan useita tuhansia uusia tapauksia vuosittain. Tauti aiheuttaa kipua, katkokävelyoireita, amputaatioon johtavia kuolioita ja pahimmillaan kuolemia.
Tutkimusryhmällä on pitkä kokemus koe-eläimillä tehtävästä tutkimuksesta ja hoitojen kehittämisestä alaraajaiskemiaan. Kansainvälisesti erittäin arvostettu ryhmä on kehittänyt muun muassa kasvutekijähoitoa, jossa hapenpuutetta korjataan kasvattamalla kudokseen uusia verisuonia. Myös nyt esillä olevaan tutkimukseen oli asianmukainen lupa ja tutkijoilla eläinkokeisiin vaadittu koulutus. Tutkimukseen otettiin 230 hiirtä ja koesarjalla oli tarkoitus selvittää, voiko kasvutekijähoitoa tehostaa verisuoniin vaikuttavalla lääkkeellä, joka on jo osoitettu turvalliseksi ihmisillä. Odottamaton vakava sivuvaikutus neljällä hiirellä osoitti kuitenkin, ettei tämän yhdistelmähoidon kehittämistä kannata jatkaa. Ryhmän tutkimuksissa ei ole ennen havaittu näin vakavia yllättäviä sivuvaikutuksia.
Koe-eläinkeskus valvoo Itä-Suomen yliopistossa koe-eläinten hyvinvointia. Tapaus osoitti, että valvonta toimii ja ongelmiin puututaan. Eläinlääkäri ja itsenäisesti työskennellyt tutkija olivat kuitenkin eri mieltä siitä, täyttikö neljälle hiirelle koitunut haitta hankeluvassa mainitun lopettamiskriteerin ja aiheutuiko niille kipua, mitä on eläimillä vaikea arvioida. Varpaiden kuolioituminen on alaraajaiskemian eläinmalleissa hyväksyttävää, mutta näillä hiirillä kuolio eteni jalkaterään. Kompromissina hiirille päädyttiin antamaan tehokasta kivunlievitystä.
Tutkimusryhmän johtaja, jonka nimissä hankelupa oli haettu, määräsi tutkimuksen lopetettavaksi saatuaan kokonaiskuvan tilanteesta. Hänen mukaansa ei ollut tarvetta jatkaa koetta sen jälkeen, kun vakavat haitat oli havaittu. Tutkija ei tämän jälkeen enää osallistunut eläintöihin.
Eläinkokeet auttavat minimoimaan lääkkeiden yllättävät haitat ihmisillä. Itä-Suomen yliopisto on sitoutunut myös koe-eläinten hyvinvoinnin edistämiseen ja eläinkokeiden määrän vähentämiseen ja korvaamiseen muilla tutkimusmenetelmillä mahdollisuuksien mukaan. Tapahtuneen jälkeen tutkijoiden koulutuksessa on panostettu entistä enemmän eläinten kivun arviointiin ja kivunlievitykseen.
Itä-Suomen yliopisto