Jenni Haukio kannustaa demokratian sankareita: ”Ehdokkaat panevat peliin koko persoonansa, vaikka kampanjointi ei suinkaan ole kaikille heistä niin helppoa”

”Vaikka emme ajattelisi samoin, on tavoitteemme sama – päätöksenteon edustuksellisuus, joka ilman näitä sankareita ei toteutuisi”, kirjoittaa Jenni Haukio Seuran kolumnissa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Vaikka emme ajattelisi samoin, on tavoitteemme sama – päätöksenteon edustuksellisuus, joka ilman näitä sankareita ei toteutuisi", kirjoittaa Jenni Haukio Seuran kolumnissa.
(Päivitetty: )
Teksti: Jenni Haukio

Räntäsade vihmoo vaakasuoraa kohti kasvoja. Kauppakeskuksen kulmalla on hämärää ja hiljaista, yksinäinen koiranulkoiluttaja pinkoo ohi vauhdilla, bussipysäkillä nuokkuu pari etäistä hahmoa päät painuksissa. Eduskuntavaaliehdokas huomioliiveissään ei anna periksi. Sinnikkäästi hän ojentaa esitettään kohti jokaista harvaa vastaantulijaa jaksaen yhä hymyillä: ”Tässä olisi tällainenkin vaihtoehto tarjolla”.

Viime viikkoina ostoskeskukset ja torit ovat jälleen täyttyneet aivan erityisestä ihmislajista, demokratian sankareista, joita myös eduskuntavaaliehdokkaiksi kutsutaan.

Ehdokkaan päivät ovat päättymättömän pitkiä ja perinpohjin uuvuttavia. On hoidettava oma ansiotyö ja kannettava vastuu perhearjen pyörittämisestä sekä samalla käytettävä kaikki liikenevä vapaa-aika kampanjointiin.

On hankittava verkkosivut ja pystytettävä kanavat sosiaaliseen mediaan, on esiinnyttävä edustavana valokuvissa ja esitteissä, keksittävä oivaltavaa jakomateriaalia sekä pestattava työtä pelkäämätön vaalitiimi. Silti hän jaksaa.

Ennen kaikkea ehdokkaalla on oltava uskottava sanoma, hänen on vakuutettava äänestäjänsä asiantuntemuksestaan ja näkemyksestään, arvoistaan ja tavoitteistaan sekä kyvystään saada aikaan niiden mukaista päätöksentekoa. Samalla hänen on vuorokauden ympäri oltava potentiaalisten äänestäjien käytettävissä, kaiken aikaa, kaikkialla. On oltava valmis keskustelemaan, väittelemään, valistamaan sekä ottamaan vastaan kritiikkiä, joka ei aina ole pelkästään rakentavaa, vaan liian usein myös henkilöön menevää ja ilkeämielistä. Silti hän jaksaa.

Ehdokkaat panevat peliin koko persoonansa, vaikka kampanjointi ei suinkaan ole kaikille heistä niin helppoa ja luonteenomaista kuin miltä päällisin puolin saattaa vaikuttaa. Monet ovat sisimmässään ujoja ja epävarmoja, monia on pitkään suostuteltu ehdolle asettumiseen. Vaikka heillä on oma tavoitteensa kansanedustajuudesta, vain murto-osa saavuttaa haaveensa.

Loppujen osaksi jää vain liian usein sanomatta jäänyt kiitos demokratian sankaruudesta, joka takaa meille äänestäjille valinnanvaran.

Muistetaan tämä ensi kerralla, kun kohdataan kadulla kampanjatyössään väsymättömästi puurtava ehdokas. Hän on ansainnut vastahymyn, kiitoksen ja rohkaisun sanat pelkällä olemassaolollaan.

Vaikka emme ajattelisi samoin, on tavoitteemme sama – päätöksenteon edustuksellisuus, joka ilman näitä sankareita ja heidän vapaaehtoisia kampanjatiimiläisiään ei toteutuisi.

Koska he jaksavat, on meidänkin jaksettava.

X