Miten olemme voineet sallia tämän, Jenni Haukio ihmettelee: ”Kuluttajina voimme vaikuttaa”
”Kilpailukykyä ja ympäristönsuojelua ei tulisi nähdä ristiriitaisina tavoitteina”, Jenni Haukio kirjoittaa.
Olin muutama viikko sitten puhujana Elinkeinoelämän keskusliiton tilaisuudessa. Teemana oli se, miten yrityksissä on tartuttu luontokadon pysäyttämiseen.
Monimuotoinen luonto on kestävän talouden perusta, eikä kilpailukykyä ja ympäristönsuojelua tulisi nähdä ristiriitaisina tavoitteina. Se, että yrityksissä tehdään luontovaikutusarviointia ja selvitetään mahdollisuuksia ekologisiin kompensaatiomalleihin, luo liiketoiminnalle lisäarvoa.
Itse kukin meistä voi puolestaan kuluttajana vaikuttaa hankkimalla niitä hyödykkeitä, joiden tuotannossa luontoarvot on huomioitu.
Aivan kuten yksittäinen taiteilija myös yksittäinen yritys voi toiminnallaan raivata tilaa uudenlaisille ajatussuunnille ja saada aikaan yhteiskunnallisesti näkyvää muutosliikettä. Luontokadon pysäyttämisessä yhteiskuntavastuunsa tunteva elinkeinoelämä voi myös tehokkaasti vaikuttaa asenteiden muokkautumiseen yhä luontotietoisemmaksi.
Jenni Haukio: ”Kotimaisista eläinlajeistamme jo joka yhdeksäs on uhanalainen”
Asenneilmapiirin muutoksessa käymme taistelua aikaa vastaan. Nykykehityksellä sukupuuttoaalto uhkaa jopa miljoonaa eläin- ja kasvilajia. Kotimaisista eläinlajeistamme jo joka yhdeksäs on uhanalainen.
Esimerkiksi haarapääskyn kanta on 2000-luvulla vähentynyt 40 prosentilla ja hömötiaisen pesimäkanta alle puoleen entisestä. Molemmat näistä aiemmin elinvoimaisista lajeista ovat uhanalaisia. Ja mikä pysäyttävintä, uhanalaisiin tai silmälläpidettäviin kuuluu nykyään jo 49 prosenttia kaikista lintulajeista.
Samanaikaisesti metsissämme on laajalti menetetty lahopuiden ja järeiden puuyksilöjen kaltaisia luonnon monimuotoisuudelle arvokkaita rakennepiirteitä. Tutkijoiden mukaan vanhoja ja luonnontilaisia metsiä ei pian ole enää ollenkaan, jos niiden suojelussa ei edetä hyvin nopeasti.
Miten olemme voineet sallia kaiken tämän? Emmekö ymmärrä, ettei luonto ole yhtenäisestä aineksesta muodostuva monoliitti vaan mitä erikoistunein kokonaisuus, joka pitää sisällään sekä lajien määrän, niiden geneettisen variaation ja elämän eri muotojen keskinäisriippuvaisen vuorovaikutuksen.
Meidän on havahduttava välttämättömän edessä, Jenni Haukio kirjoittaa
Runoilija Tommy Tabermann on muotoillut: ”Älä sano lintu kuin lintu, sano pääskynen tai haukka. Älä sano kukka kuin kukka, sano keltavuokko, Anemone ranunculoides, ja kissankello.”
Nämä säkeet kehottavat meitä tunnistamaan yksilöllisyyden kaikessa elollisessa. Myös kirjailija Eeva Kilpi on tuotannossaan korostanut, että kaikki toteutuu yksilöllisyyden kautta, ja kun tämän sisäistää, luonnon tuhoaminen alkaa tuntua suoranaiselta murhalta.
Uskon, että vain yksilöllisyyden tunnistamisen kautta voi syntyä kyky empatiaan. Myötäelämisen kyky kiinnittyy voimakkaimmin niihin kohteisiin, jotka me erottuvine ominaisuuksineen tunnemme, ja empatiaan kykenevä ihminen on alttiimpi toimimaan hädänalaisten auttamiseksi.
Vain tuntemalla lajeja ja niiden piirteitä voimme ymmärtää, mitä niiden menettäminen ihmiskunnan tulevaisuudelle merkitsisi, ja havahtua välttämättömän edessä.