Diktaattori ja ”vaalivoittaja” Aljaksandr Lukashenkolle on varattu enää vain yksi sana – ”Häivy!”

Arvokas ja upea Suomen luonnon valttikortti: vuodenaikojen kierto. Syksyn merkit ilmassa. Mustikat alkavat jo nahistua, mutta puolukoitten kyljet punoittavat lupaavasti. On tulossa hyvä sato. Koikkalainen piipahti viikonloppuna Someron Porsaansuolla. Marjoja tuli tunnissa ropposellinen, mutta sieniä ei kannattanut erikseen etsiskellä. Kuivuus on ottanut oman osansa.

Tällekään et taida mitään voida. Moto oli vieraillut monivuotisessa loistavassa lampaankääpä- ja orakaspaikassa. Siinä paikassa ei enää Koikkalaisen elinaikana näitä sieniä kasva, mutta metsänomistajakin haluaa omansa. Moton tehokasta hyörinää on kiva vierestä katsoa etenkin omassa metsässä, mutta sienestäjä ja marjastaja näkee asiat hiukan toisesta vinkkelistä kuin puun myyjä.

Tästä on käyty keskusteltua pitkään eikä se taida kovin pian loppuakaan. Kuka osaisi ratkaista metsien hoidon niin, että puhdas talouskäyttö ja virkistyskäyttö jotenkin kohtaisivat? Koikkalainen ainakin epäilee, että korjuukustannukset ovat tässä asiassa aivan liian ratkaisevassa asemassa.

Ei ruveta kuitenkaan kovasti neuvomaan. Perustelut ovat olleet ymmärrettävissä molemmin puolin. Sekin on selvää, että viime kädessä omistaja ratkaisee, miten metsissä toimitaan. Kysymys on vaikea ja ristiriidat pysyviä. Kuka voisi ongelman ratkaista? Se jos mikä on niin sanotusti tuhannen taalan kysymys. Vastausta siihenkään ei taida enää Koikkalaisen elinaikana tulla.

Diktaattori nosti kansan vihan pintaan

Samaan aikaan, kun Koikkalainen nautti syysaurinkoisesta suomalaisesta metsästä, sankat kansanjoukot alkoivat kerääntyä Valko-Venäjän pääkaupungin Minskin kaduille. Pelkoakin suuremmaksi on noussut ihmisten viha vallanpitäjiä kohtaan. Korruptio sekä avoin ja peittelemätön valehtelu ei enää mene läpi. Diktaattori ja ”vaalivoittaja” Aljaksandr Lukashenkolle on varattu enää vain yksi sana. Häivy!

Kukaan ei tiedä, mihin kansannousu vielä päättyy. Muuttuuko komento autoritaarisessa maassa vai jatkuuko elämä kuin tiukkaan vartioidussa sotilasleirissä? Jääkiekkomies Lukashenko on jo päästellyt suustaan vanhat jorinat Valko-Venäjän turvallisuutta vaarantavista salaliitoista ja ulkomaisista uhkista.

Putinin koronarokote kaipaa pientä säätöä.

Liiemmin Lukashenko ei myöskään ole käyttänyt mielikuvitusta vääryyksien korjaamiseksi. Keinot ovat vanhat ja kohteina oman maan omat kansalaiset. Pamput, kumiluodit, joukkopidätykset, raa’at pahoinpitelyt – eli ihmisten suut sulkeva pelon ilmapiiri. Jos Lukashenko onnistuu, Valko-Venäjä pysyy osana pienen eliitin hallitsemaa ummehtunutta itäblokkia.

On syysauringon säteissä sentään kauniitakin pilkahduksia. Isoilta pojilta Koikkalainen kylillä kuuli, että Venäjän oppositiojohtaja Aleksei Navalnyitä ei myrkytettykään siperialaisessa Omskin kaupungissa. Turvallisuuspalvelu oli vain tehnyt inhimillisen virheen. Navalnyin käsivarteen oli vahingossa tökätty annos Putinin uutta koronavirusrokotetta. Tätä kirjoitettaessa Navalnyi on kuoleman kielissä, mutta rokotteesta ilmenneitä pieniä sivuvaikutuksia hoidetaan jo saksalaisessa sairaalassa.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

Lue myös: Miksi kiekkolegendat veljeilevät diktaattorin kanssa? – Alpo Suhonen: ”Lukashenko on pitänyt henkilökohtaisesti hyvin huolta suomalaisistakin”