Miksi johtajan työtä pitää erikseen kannustaa? Ottaisitko töihin työnhakijan, jonka suurin murhe on, miten hän nyt eläkepäivistään selviääkään?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. © Tomi Malkki
"Parasta kannustinta – niin lyhyen, keskipitkän kuin pitkänkin ajan – on ollut, että on ylipäätänsä saanut olla töissä ja että palkka on juossut säännöllisesti", kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.

Monta on maailmassa ihmeellistä asiaa, mi kummastuttaa pientä kulkijaa. Puhutaanpa nyt vaikka siitä, mistä Postin toimitusjohtajan ja muun johtoryhmän ansiot koostuvat. Koko johto saa tietysti normaalia kuukausipalkkaa erilaisine etuineen, mutta lisäksi se kuuluu tällä hetkellä lyhyen aikavälin bonusjärjestelmään sekä erilliseen pitkän aikavälin kannustinjärjestelmään. Jälkimmäinen koostuu useista eri palasista.

Samojen lehtitietojen mukaan toimitusjohtaja Heikki Malinen tienasi viime vuonna 987 764 euroa. Lyhyen aikavälin bonusta siitä oli 82 607 euroa ja pitkän aikavälin kannustuspalkkiota 294 234 euroa. Viime vuonna maksettu kannustin liittyy vuosien 2014–2016 suoritukseen sekä vuoden 2015 suoritukseen. Pitkän ajan kannustinjärjestelmässä palkkioita Maliselle on vielä tulossa maksuun vuosina 2019–2022.

Ja joku sanoo vielä, että herrana on helppo olla! Koikkalainen ei ainakaan Postin toimitusjohtajana pärjäisi. Ylivoimainen ponnistus olisi jo se, että pysyisi kärryllä siitä, kuinka paljon siitä tulee kuukaudessa pätäkkää ja mistä tuutista. Tulonmuodostus on niin monimutkainen rakennelma, että sen selvittämiseen ei pieni pätkä rautalankaa riitä.

On lyhyttä ja pitkää kannustusta ja eri sortin bonusta. Miten ihmeessä palkkioviidakossa toimitusjohtajan normaalista työpäivästä enää liikenee aikaa itse työhön, siihen, miten posti kulkee, mikä on koko ajan muuttuva kilpailutilanne ja kuinka homma saadaan sujumaan mahdollisimman hyvin.

Väkisinkin hiipii mieleen sellainenkin ajatus, että miten on herrojen työmotivaatiotason laita, kun sitä pitää noin monella tavalla ja tempulla pitää yllä. Koikkalaisen vaatimaton työelämäkokemus on ollut sitä, että kannustettu on, jos on muistettu ja aikaa tärkeämmiltä asioilta on siihen riittänyt. Kannustukseen ei ole koskaan sisältynyt parin kauniin sanan lisäksi sentin hyrrää rahaa, säkkikaupallisista puhumattakaan.

Parasta kannustinta – niin lyhyen, keskipitkän kuin pitkänkin ajan – on ollut, että on ylipäätänsä saanut olla töissä ja että palkka on juossut säännöllisesti. Eikä se varmasti ole suurimmalla osalla suomalaisista sen kummempaa. Ei ole tarvittu merkillisiä kannustinhäkkyröitä eikä järjestelmiä, jotta ihminen tekisi työnsä niin kuin sovittu on.

Lienee syytä tarkentaa, etteivät Postin toimitusjohtajan palkka ja edut muista toimitusjohtajista paljon poikkea. Samanlaisia järjestelmiä on pörssiyhtiöissä ja suurissa valtionyhtiöissä – myös monopoliyhtiöissä. Perässä on tavallisen palkannauttijan vaikea pysyä siinäkin, minkälaisia lisäeläkkeitä toimitusjohtajille edelleenkin eläkepäivien varalle kootaan, vaikka luulisi niistä huolehtimisen sujuvan noilla tuloilla jo ominkin päin.

Ottaisitko sinä töihin työnhakijan, jonka suurin murhe on, miten hän nyt eläkepäivistään selviääkään? Kyllä Koikkalainen ainakin töihin palkatessaan ensimmäiseksi kysyisi, miten työnhakija luulee selviävänsä tarjotusta työtehtävästä. Jos vastauksena olisi huoli tulevasta eläkkeestä, prosessi tyrehtyisi siihen.

Moni sanoo, että johtajien palkkojen kauhistelu on populismia ja että se perustuu vain kateuteen.

On siinä sitäkin, mutta on se myös kokemukseen perustuvaa epäluuloa. Nähty on, että kohtuullisuus unohtuu äkkiä, kun ei ole mitään pidikkeitä. Yksi hyvä jarru on julkisuus.

X