”Liiga on kuin kartelli – Kabinettipäätökset ratkaisevat, ei se, mitä kentällä tapahtuu”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. © Tomi Malkki
"Totuuden torven soittelijoiden on hyvä tietää, että kun oikein lujaa huutaa, niin edessä voi olla jopa linnareissu", kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.

Ensilumi tuli – ja meni. Turha on Suomi-pojan silmäillä eteensä marraskuun pilvisenä ja pimeänä päivänä. Vaikka kuinka pinnistäisi, ei valkene kaukainen ranta saati lähin tienpätkä. Musta seinä sen kuin syvenee, mutta joulua kohti sentään mennään.

Lohtua ei tuo näillä näkymin päivittäinen postikaan. Ottamatta kantaa lakon oikeellisuuteen Koikkalainen arvioi, että postilakko tulee koettelemaan Suomen kansaa päivittäisissä askareissaan enemmän kuin on osattu odottaakaan.

Jaettava on vähentynyt, mutta postimies tai -nainen on yhä rakastetuimpia virkamiehiä. Hän on odotettu ja kaivattu. Jopa laskuja kantaessaan. Kusti polkisi mielellään edelleenkin, mutta millä palkalla? Siitä on nyt pohjimmiltaan kysymys ja siitä nyt kiistellään – ja todennäköisesti kauan. Osapuolten näkemykset ovat neuvotteluissa hyvin kaukana toisistaan.

Epäilystäkään ei liene enää siitä, että julkinen kielenkäyttö on raaistunut. Nyt suolletaan jo eduskunnan puhujapöntöistäkin se, minkä aiemmin ymmärrettiin kuuluvan korkeintaan kotikeittiön nurkkaan tai kapakkakeskusteluihin. Raja on silti säilynyt: mitä tahansa ei voi vain suustansa päästellä, vaikka olisi mielestään kuinka oikeassa.

Somessakaan ei selvästi ymmärretä, että kaikkea ei yksinkertaisesti voi vain laittaa sen kummemmin miettimättä julkisesti pölisemään – ei voi, vaikka halu ja sanomisen tarve olisi kuinka suuri. Totuuden torven soittelijoiden on hyvä tietää, että kun oikein lujaa huutaa, niin edessä voi olla jopa linnareissu.

Sanoa saa ja pitää. Se kuuluu demokratiaan. Hyvät ja raikkaat puhujat ovat demokratian suola. Heitä lukee ja kuulee mielellään. Otetaanpa esimerkiksi vaikka monen ihailema ja yhtä monen karsastama jääkiekko- ja värikäs pikkutakkimies, kravattiherra Juhani Tami Tamminen.

Jääkiekkoliigassa on vuosikaudet veivattu sitä, pitääkö liigan olla suljettu vai pitäisikö osan joukkueista vaihtua joka vuosi puhtaasti pelillisten suoritusten mukaan. Karsinnat olivat 1900-luvun puolella SM-tasolla jokavuotiset, sen jälkeen Liiga suljettiin vuosiksi 2001-2008. Sitten karsinnat palasivat viideksi vuodeksi. Syksystä 2013 lähtien Liiga on ollut taas suljettu.

Liiga on suljettu, mutta hajanainen keskustelu jatkuu. Suomen Tietotoimistolle antamassaan haastattelussa Tami hyökkää armotta suljetun Liigan kimppuun.
”Se on suomalaisen jääkiekon tyhmin päätös ever. Urheilun ydin on kilpailu. Jos sen tapat, tapat kaiken”, Tamminen jyrähti STT:lle.

”Tilataksillinen suomalaisia kiekkojohtajia Vierumäen ilta-auringossa konjakkipullon äärellä teki tämän päätöksen. Sen ainoa tarkoitus oli turvata oma perse. Kukaan ei halua olla se seurajohtaja, jonka vahtivuorolla joukkue putoaa Liigasta”, Tami sanoi.

Tämä ei ollut viha- eikä rasistista eikä kenenkään yksityisyyteen henkilökohtaisesti kohdistuvaa puhetta. Se oli raikasta ja selvää sanaa Suomen Turusta, kaupungista, joka joka vuosi julistaa joulurauhan.

Kaikkein parasta puheessa oli se, että Tami on oikeassa. Koikkalainen sanoo saman asian toisin sanoin: Liiga on kuin kartelli. Kartellin sisällä suljettu piiri viettää lekoisia ja terveeltä kilpailulta suojattuja päiviä. Kabinettipäätökset ratkaisevat, ei se, mitä kentällä tapahtuu. Eli vapaasti Tamia lainaten: Oma perse on lähinnä.

Mitäpä tähän lisäämään. Revi tästä.

X