Hio keskittymiskyky huippuunsa – Näin kehon ja mielen yhteistyötä voi parantaa
Epäluottamus omiin kykyihin kohdata haastavia tilanteita lisää epäonnistumisen riskiä. Poliisien hyödyntämillä opeilla oman mielen voi opettaa terävämmäksi ja reagoinnin luotettavammaksi.
Ihmismieli on äärimmäisen vahva, mutta kehon ja mielen valjastaminen tukemaan toisiaan vaatii kurinalaista harjoittelua. Keskittymiskyky on hukassa ja jokainen tietää tunteen, kun pelkkä ajattelu saa stressin heräämään ja tuntumaan vatsassa. Pahimmillaan stressi saa hiukset putoamaan päästä ja verenpaineen nousemaan:
Ihminen on ainoa laji, joka voi murehtia itsensä hengiltä.
Ajatusten voimalla kehoon voi vaikuttaa myös positiivisesti. Esimerkiksi poliisit opettelevat tavoittelemaan ”mentaalista kirkkautta” eli mielentilaa, jossa kaikki olennainen tieto hahmotetaan intuitiivisesti ja keskittyminen hetkeen on täydellistä.
Entinen huumepoliisi ja rikostutkija, nykyinen sanattoman viestinnän asiantuntija Sami Sallinen ja pitkän poliisiuran tehnyt mielen suorituskykyä tutkiva filosofian tohtori Harri Gustafsberg avaavat kirjassaan, Taktinen neuvottelu – Hallitse haastavat kohtaamiset, miten kovissa kenttätilanteissa käytettyjä metodeja voidaan hyödyntää myös arkielämän erilaisissa kohtaamisissa.
Kehon ja mielen välinen yhteistyö
Jos vaikeaan tilanteeseen on aikaa varautua, siihen voidaan valmistautua opettamalla omalle mielelle, miten tilanne voi parhaassa mahdollisessa tilanteessa onnistua.
Mieleen jää kokemus optimaalisesta suorituksesta ennen suoritukseen lähtemistä. Kun ajatus ja mielikuva ovat kirkkaat, tunteet tukevat mielikuvaa ja mielikuva siirtyy kehoon. Ajattelun on oltava niin voimakasta, että se tuntuu kehossa.
Valmistautumisessa voidaan hyödyntää myös konkreettisia rituaaleja ja rutiineja, sillä ne tuovat turvaa ja varmuutta. Esimerkiksi huippu-urheilija saattaa ennen suoritustaan tehdä aina tietyt venytykset tietyssä järjestyksessä. Jollekin rituaali voi olla rukous.
Keskustelu vaikeasta aiheesta ystävän tai kumppanin kanssa, epäkohtaan puuttuminen työpaikalla tai vaikkapa vieraassa suurkaupungissa autoilu ovat esimerkkejä tilanteista, joita ennen mielessä saattaa pyöriä ajatus, että ei tästä vaan tule mitään.
Tämä ajattelu pitäisi kääntää ympäri ennen jännittävää tilannetta:
Ajatusten virta ja sisäinen puheemme vaikuttavat alitajuntaan ja sitä kautta tietoisuuteemme. Ne muokkaavat näkemystämme ympäröivästä maailmasta ja itsestämme. Siksi on ratkaisevaa, puhummeko itsellemme rohkaisevasti – ”minä pystyn”, ”minä olen ohjaimissa” – vai väheksymmekö itseämme negatiivisella sisäisellä puheella – ”en pysty, en kykene”.
Flow-tilassa minuus hälvenee
Viimeinen vaihe ennen haastavaa suoritusta on tietoisuuden suuntaaminen eli keskittymisen, huomion ja tarkkaavaisuuden virittäminen. Siinä koko keho–mieli-tila viritetään ja maadoitetaan siihen paikkaan ja hetkeen, jossa parhaillaan olemme.
Kaikki kehon ja mielen resurssit ohjautuvat hetkeen, kun keskittyminen on virittynyt täydelliseksi. Tilanteesta riippuen päätös toimia saattaa tapahtua vain sekunneissa. Silloin valmistautuminen ohjaa toimintaa.
Joskus joudut reagoimaan refleksinomaisesti ”selkäytimellä”, mutta silloinkin päätöksiäsi ohjaa toimintamalli, jota olet tietoisesti ohjelmoinut itseesi vuosien ajan.
Parhaimmillaan ihminen voi saavuttaa flow-tilan, jossa kirkas tilannetaju ja nopea ongelmanratkaisu yhdistyvät. Keskittyminen on niin syvää, että kokemus itsestä häviää eivätkä tunteet enää ohjaa toimintaa.
Tämä tila on kaikkein helpoin saavuttaa silloin, kun suorituksessa onnistuminen tuntuu tärkeämmältä kuin mikään muu.
Kursivoidut osat tekstiä ovat otteita Sami Sallisen ja Harri Gustafsbergin kirjasta.