Korkokengät koreilivat ennen vain miesten jaloissa - muotitrendin aloittivat sotilaat
Korkokenkien käytön pioneereja olivat persialaiset ratsuväkisotilaat. Kun korkovillitys levisi Eurooppaan, myös täällä miehet omivat korkkarit itselleen.
Kenkämuotia keskiajalta. Ja kyllä, tämäkin oli miehen kenkä, tarkemmin sanottuna hovimiehen.
Korkokenkien historiasta saa kiinni ajattelemalla cowboy-saapaita. Niissä on korkea korko, minkä ansiosta ratsastajan saappaat pysyvät tukevasti kiinni satulan jalustimissa.
Samasta syystä persialaiset ratsuväkisotilaat alkoivat käyttää korkeakorkoisia kenkiä 1100-luvulla. Korkojen avulla he saattoivat karauttaa hurjaan vauhtiin ja nousta seisomaan jalustimien varaan.
Kukaan ei tässä vaiheessa tiennyt, että eräänä päivänä näistä ratsastajainkengistä kehittyisi himoittu muotitrendi.
Ensin miesten juttu
Kesti viisisataa vuotta ennen kuin persialaisten ratsumiesten kengät saapuivat Eurooppaan. Tuolloin Persian šaahi Abbas Suuri lähetti suurlähettiläitä luomaan suhteita eurooppalaisiin hallitsijoihin.
Vierailujen seurauksena Euroopassa puhkesi todellinen persiamania. Kaikki mikä liittyi Persiaan oli pian muodissa. Aatelisto ihastui eritoten korkokenkiin ja alkoi käyttää niitä itse.
Korkokenkien avulla ylimystö ei erottautunut pelkästään tavallisesta kansasta, vaan korosti myös omia erojaan. Laki sääti, että porvaristo sai käyttää vain tuuman korkoa. Ritareilla korko sai olla 1,5 tuumaa, ylimystöllä kaksi tuumaa ja prinsseillä 2,5 tuumaa.
Ludvig XIV eli Aurinkokuningas käytti korkokenkiä, joiden korko oli maalattu punaiseksi. Jos jollakulla muulla oli punainen korko, se tarkoitti, että henkilö oli hovin suosiossa.
40-senttiset läskipohjat olivat ylhäisön ja prostituoitujen mieleen
Kenties korkokengät kotiutuivat Eurooppaan vaivattomasti siksi, että Euroopassa oli jo valmiiksi jotain korkokenkien kaltaista.
1400-luvun Venetsiassa muotia olivat kengät nimeltä chopine. Tänä päivänä niitä kutsuttaisiin luultavasti läskipohjiksi, sillä niissä oli valtavan paksu, usein korkista tehty pohja. Näitä kenkiä käyttivät ylhäisön naiset sekä prostituoidut.
Chopinet olivat sukua korkokengille ainakin siinä, että ne olivat erittäin epäkäytännölliset. Kun kenkien pohjat kasvoivat 40-senttisiksi, kävelemisestä tuli mahdotonta. Tällöin nainen tarvitsi palvelijan molemmille puolilleen tueksi.
Kenkien tarkoitus ei kuitenkaan ollut kävelyssä, vaan oman aseman korostamisessa. Ne sallivat käyttäjänsä katsoa muita alaspäin. Lisäksi kengät kertoivat, että tämän naisen ei tarvitse koskaan tehdä fyysistä työtä.
Naiset seurasivat miehiä korkokenkäbuumissa
Entä milloin korkokengistä tuli naisten juttu? Pian miesten jälkeen. Kun korkokenkäinnostus oli tarttunut hovin miehiin, naiset seurasivat perässä.
Erotukseksi miesten kengistä naisten korot olivat hennompia ja kenkien kärjet kapeampia. Naisten korkokengistä tuli nopeasti niin suosittuja, että ne alettiin yhdistää feminiinisyyteen, ja siksi miesten korkokengät poistuivat muodista 1730-luvun tienoilla.
Naisten kohdalla kenkien suosio vain kasvoi. Korkokenkiä ei kuitenkaan käytetty siksi, että ne tekivät käyttäjistään pidempiä, vaan niiden tehtävä oli korostaa naisen pienuutta ja siroutta. Korkokengät suunniteltiin niin kapeiksi ja teräviksi, että naiset sitoivat varpaitaan yhteen saadakseen jalat mahtumaan kenkiin.
Korkkarikuvia rintamalle
Kun naiset omivat korkokengät, ne alettiin pian yhdistää seksiin. Tätä edesauttoi etenkin Madame de Pompadour, kuuluisa kurtisaani ja Ludvig XV:n rakastaja, joka oli tunnettu erityismuotoilluista korkokengistään. Korot, joiden toinen puoli on kaareva, tunnetaan edelleen pompadourkorkoina.
Korkokenkien yhteys seksiin korostui 1920-luvulla, kun hameet lyhenivät ja kengät tulivat helman alta näkyviin. Tämä johti monenlaisiin viekoitteleviin designeihin. Korko kapeni, kunnes 1950-luvulla tulivat aidot stilettikorot.
Eniten korkokenkien ja seksuaalisuuden yhteyttä saattoi kuitenkin edistää toinen maailmansota. Sen aikana tuhannet amerikkalaisnaiset kuvauttivat itsestään pin-up kuvia, joissa he esiintyivät vähissä pukeissa ja aina korkokengissä. Kuvat he lähettivät rintamalla sotiville miehilleen, jotka saivat kuvista toivoa päästä jonakin päivänä kotiin.