Lydia Rantanen oli kuin aikansa blogisti – Kuka tämä runotyttö oikein oli?

Jaa artikkeli
Lydia Rantanen kirjoitti sisällissodan aikana Vallankumouksen uhrit -värssyn kauniilla käsialalla kirjaansa.
Lydia Rantanen kirjoitti sisällissodan aikana Vallankumouksen uhrit -värssyn kauniilla käsialalla kirjaansa. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Kuusankosken teatterin arkistosta löytyi kaksi yli sata vuotta sitten kirjoitettua runokirjaa. Räiskyvät rakkaussäkeet ja sisällissodan taisteluvärssyt on nyt sävelletty lauluiksi. Mutta kuka oli ja miten eli runot kirjoittanut Lydia Rantanen?

Lydia Rantanen on kirjoittanut runon Suomen sisällissodan aikana 10. päivä maaliskuuta vuonna 1918:

Veripilvet kaartaa maata

kenkään nukkua ei saata

puoliyö on ohi jo

viime uhrit surma niittää

jälkipolvi kyllin kiittää

sankareita muistatko?

Käsin kirjoitettuja kirjoja on kaksi, joista toisessa on 661 ja toisessa 433 sivua. Kirjoissa on yhteensä tuhatkunta eri tekstiä, joista varhaisimmat ovat vuodelta 1912 ja viimeiset on kirjoitettu kahdeksan vuotta myöhemmin.

Kirjojen ei tiedetty olevan olemassakaan ennen kuin Kouvolan Kuusankosken teatterin entinen johtaja Piia Kleimola löysi ne 17 vuotta sitten pahvilaatikkoon pakattuina teatterin siivouskomerosta.

Kirjojen kirjoittaja Lydia Rantanen on signeerannut kummatkin kirjat.

Hänen käsialansa kaartuu kauniisti oikealle. Teksti jakautuu tasaisesti riveille eikä ylitä sivujen marginaalien pystyviivoja.

Kirjoja selaa varovasti, ettei taittaisi niiden ohuita sivuja tai raapisi kirjojen kansista jo ennestään repeillyttä, punaisenruskeaa peitettä.

Kirjat ovat säilyneet jo vuosisadan ajan, mutta niiden kirjoittajasta ei tunnuta tietävän mitään.

Lydia Rantasesta näyttää jääneen jälkipolville vain hänen kirjoittamansa runot.

Lydia Rantanen kirjoitti 1900- luvun alussa runojaan Kymijoen rannalla Kyöperilän kylässä. Nykyisin paikka tunnetaan Kouvolan Kuusankoskella Kyöperinrinteenä.

Lydia Rantanen kirjoitti 1900-luvun alussa runojaan Kymijoen rannalla Kyöperilän kylässä. Nykyisin paikka tunnetaan Kouvolan Kuusankoskella Kyöperinrinteenä. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Onneton rakkaus sanoissa

Kouvolalainen 30-vuotias musiikkipedagogi, muusikko ja saksofonisti Juulia Rihu esittää Kuusankosken teatterin näyttämöllä Suomen sisällissodan aikaiseen runoon sovitetun rapin.

Lydia Rantasen kirjan tekstistä ”Wallankumouksen uhrit” peräisin oleva sanoitus kuulostaa miltei syntyneen rap-lyriikaksi. Punaisten tulisella taisteluvärssyllä on New Yorkin Bronxin katujen kiivas poljento.

Rihu on perustanut muusikkokollegoidensa Elina Simeksen ja Saija Penttilän kanssa trion nimeltä Lydian kadonneet laulut, jonka kaikki kappaleet on sävelletty Lydia Rantasen kirjojen teksteihin.

Sata vuotta unohduksissa olleet runot ovat muuttuneet lauluiksi.

Rihu kuvailee kirjan varhaisempia runoja nuoren ihmisen herkiksi tunnustuksiksi, joissa käsitellään rakkautta ja rakkauden menettämisestä.

”En nyt muista, onko yhdelläkään rakkausrunolla onnellista loppua.”

Runojen lisäksi Lydia Rantasen runokirjoissa on 1900-luvun alun kuvitusta.

Runojen lisäksi Lydia Rantasen runokirjoissa on 1900-luvun alun kuvitusta. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Siimes puolestaan sanoo hätkähtäneensä sisällissodan aikaisten runojen hurjaa, taitelutahtoa uhkuvaa tunnelmaa.

”Kun tekstin punavanki viruu tyrmässä ajatellen äitiään ja perhettään, niin sanoma on kuitenkin universaali ja ajankohtainen yhä tänäkin päivänä.

Rihun isä, käsikirjoittaja ja ohjaaja Juha Salminen sai Lydia Rantasen kirjat käsiinsä ensimmäisen kerran 14 vuotta sitten samalla, kun luovutti Kuusankosken teatterille kirjoittamansa Nurmilinnut-nimisen, teatterin 50-vuotisjuhlanäytelmän.

”Sisällissotaa käsitellyt näytelmä käynnistyi Suurlakon alkamisesta 14. päivänä marraskuuta vuonna 1917”, Salminen kertoo.

”Lydia Rantasen varhaisempi kirja päättyy merkintään samasta tapahtumasta. Yhteensattuma hieman puistatti. Tuntui kuin olisimme hetken eläneet Lydian kanssa yhteistä aikaa.”

Musiikkipedagogi Juulia Rihu on yhdessä muusikkoystäviensä Elina Simeksen ja Saija Penttilän kanssa perustanut trion nimeltä Lydian kadonneet laulut, jonka kaikki kappaleet on sävelletty Lydia Rantasen kirjojen teksteihin.

Musiikkipedagogi Juulia Rihu on yhdessä muusikkoystäviensä Elina Simeksen ja Saija Penttilän kanssa perustanut trion nimeltä Lydian kadonneet laulut, jonka kaikki kappaleet on sävelletty Lydia Rantasen kirjojen teksteihin. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Syntymä ja kuolema?

Lydia Rantasen kirjat ovat Juha Salmisen mukaan olleet todennäköisesti Kuusankosken Kansantalon komeroiden perukoilla kunnes Kuusankosken teatteri muutti Kansantalolta nykyisiin Kuusankoskitalon tiloihinsa vuonna 1985.

”Kirjat kulkeutuvat löytöpaikkaansa teatterin muun irtaimiston mukana,” Salminen toteaa.

Rantasen omien runojen lisäksi kirjat sisältävät sanomalehdistä ja kirjoista jäljennettyjä tekstejä, kansanlauluja ja -runoja, piirileikkien värssyjä ja Rantasen kirjat ovat toimineet myös ystäväkirjoina.

Osan omista teksteistään Rantanen on signeerannut nimillä ”Lyydi” ja ”Lyyti.”

”Teksteistä puuttuu päiväkirjamaisuus. Joidenkin runojen yhteydessä on kuitenkin lyhyitä mainintoja vallitsevasta säätilasta”, Salminen kertoo.

Lydia Rantasen kirjat löytyivät sattumalta Kouvolan Kuusankosken teatterin siivous­komerosta.

Lydia Rantasen kirjat löytyivät sattumalta Kouvolan Kuusankosken teatterin siivous­komerosta. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Signeerausien paikoiksi on merkitty Kyöperilä ja Ruotsula, jotka olivat aikanaan Kuusankosken teollisuuspitäjän työläisten kyliä.

Muuta ei sitten Rantasesta juuri tiedetä. Salmisen mukaan Rantasesta on turhaan yritetty hakea tietoja kirkonkirjoista ja Rantasen sukulaisia on haettu aikanaan tuloksetta myös lehti-ilmoituksilla.

Rantasen viimeisen kirjan takasivulta löytyy päällekkäin kirjattuna numerosarjoja, jotka voidaan olettaa päivämääriksi. Ovatko 1895-1-3 ja sen alla 1925-2-25 Rantasen syntymä- ja kuolinpäivät?

Onko joku hänen ystävänsä kirjoittanut kirjan viimeisen runon Rantasen muistoksi?

Lydia Rantanen oli oman aikansa blogisti

Lydian kadonneet laulut -trio julkaisi Lydia Rantasen kirjojen teksteihin säveltämänsä albumin marraskuussa. Rihun, Penttilän ja Simeksen lisäksi levytykseen osallistui sellisti ja laulaja Katariina Kumpulainen.

”Teksteissä kuvattu rakkaus on räiskyvää, mutta toisaalta kirjoituksista välittyy myös herkkyys” – Juulia Rihu

Simeksen mukaan sävellyksistä kuuluu vaikutelmia kansanmusiikista, iskelmästä ja jazzista.

”Musiikki ei ole mihinkään genreen sidottua, vaan tekstejä sävellettiin meidän omien muusikontaustojemme pohjalta tekstien tunnelmia välittäen”, Simes kertoo.

Kirjojen runoista on voitu päätellä, että Rantanen oli 1800–1900-lukujen taitteessa nuori, vielä kenties teini-ikäinen tyttö.

”Teksteissä kuvattu rakkaus on räiskyvää, mutta toisaalta kirjoituksista välittyy myös herkkyys”, Rihu kertoo.

Lydia Rantasen signeeraus löytyy hänen vaatimattomasti laulu­vihoksi nimeämänsä kirjan sivulta.

Lydia Rantasen signeeraus löytyy hänen vaatimattomasti laulu­vihoksi nimeämänsä kirjan sivulta. © Tommi Tuomi/Otavamedia

”Rantanen oli kenties oman aikansa eteerinen runotyttö, joka tänä päivänä toisi tuntojaan ja ajatuksiaan julki sosiaalisessa mediassa ja kirjoittaisi blogia.”

Rihulle Rantasen tekstit ovat henkilökohtaisesti erityisen koskettavia myös sen tähden, että ne liittyvät hänen kotipaikkaansa Kuusankoskeen.

Rantasen elämänvaiheet uhkaavat kuitenkin jäädä tyystin arvailujen ja olettamusten varaan kunnes haastattelua seuraavana päivänä Salmiselta tulee sähköposti.

Hän on päässyt Rantasen jäljille.

Lydian kirjojen sivuilla on myös iloisia leikkimielisiä lauluja ja loruja.

Lydian kirjojen sivuilla on myös iloisia leikkimielisiä lauluja ja loruja. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Suurperhe tehtaan töllissä

Salmisen sukututkimusta harrastava ystävä on saanut Geni-sukututkimusohjelman avulla selville, että Lydia Erikintytär Rantanen syntyi huhtikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1895 Iitin pitäjässä.

”Pienemmän, myöhemmin kirjoitetun kirjan takasivulla oleva numerosarja ei täsmää ainakaan Lydia Rantasen syntymäaikaan”, Salminen toteaa.

Lydian isä oli vuonna 1868 niin ikään Iitissä syntynyt talollisen poika Erik Rantanen ja äiti vuonna 1871 syntynyt iittiläisen rengin tytär Karoliina Saattonen.

Lydia oli pariskunnan kymmenestä lapsesta toiseksi vanhin, mutta kolme hänen sisarustaan kuoli ennen kuin he ehtivät täyttää kaksi vuotta.

Kun Kymijoen rannoille 1900-luvun alussa perustetut paperitehtaat tarvitsivat työvoimaa, niin nuorempi ja vailla säännöllistä toimeentuloa ollut väki muutti lähiseudulta nopeasti kasvavalle teollisuuspaikkakunnalle ansaitsemaan elantoaan.

Vuonna 1900 myös Rantasen perhe muutti Iitistä Kymijoen rannalle Kuusankosken Kyöperilän kylään.

”Erik Rantanen pääsi töihin Kyöperilästä katsottuna vastarannalle rakennettuun Voikkaan tehtaalle”, Salminen kertoo.

Lydia Rantasen kahdessa kirjassa on yhteensä yli tuhat sivua.

Lydia Rantasen kahdessa kirjassa on yhteensä yli tuhat sivua. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Hänen mukaansa kyliin nopealla aikataululla väsätyt tehtaan vuokratöllit olivat verrattain pieniä, joten Rantasen suurella perheellä lienee ollut asunnossaan ahdasta.

”Tehtaan ansiosta perhe kuitenkin sai jonkinlaisen toimeentulon ja katon päänsä päälle, mikä ei siihen aikaan ollut itsestäänselvyys.

Sukututkimusohjelmasta ei kuitenkaan löydy tietoja Lydia Rantasen koulunkäynnistä, työstä tai mahdollisesta avioitumisesta.

Kirjojen kirjoittajasta tiedetään syntymä, mutta hänen elämänsä on yhä jäämässä tuntemattomaksi kohtaloksi historian hämärään.

Muusikko ja musiikkipedagogi Juulia Rihu on perehtynyt Lydian kirjoihin yhdessä ohjaaja-käsi­kirjoittaja isänsä Juha Salmisen kanssa.

Muusikko ja musiikkipedagogi Juulia Rihu on perehtynyt Lydian kirjoihin yhdessä ohjaaja-käsi­kirjoittaja isänsä Juha Salmisen kanssa. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Rantasen kirjoittamat runot ovat heränneet vuosisata kirjoittamisensa syntyneet uudestaan näyttämölle sovitettuina lauluina.

Rantasen kirjoittamat runot ovat heränneet vuosisata kirjoittamisensa syntyneet uudestaan näyttämölle sovitettuina lauluina. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Aseen sijasta kynä käteen

Suomen sisällissodan syttyessä tammikuussa 1918 Kuusankoski jäi teollisuuspaikkakuntana punaisten valtaan. Kun sota saman vuoden toukokuussa päättyi valkoisten voittoon, Kuusankosken Tehtaankentällä teloitettiin valkoisten toimesta kahden viikon arviolta noin 250 ihmistä.

Lydia Rantasen kirjan runot vaihtuvat räiskyvistä rakkaussäkeistä ja kaipuuta kuvaavista katkelmista punaisten taisteluvärssyiksi jo ennen sodan syttymistä. Kirjoista ei kuitenkaan löydy edes viitteitä siihen, että 23 vuotta täyttänyt Lydia olisi osallistunut sotatoimiin, vaikka punaisten puolella taisteli myös nuoria naisia.

”Sodan viimeisten viikkojen ajalle ei ole päivätty kirjoituksia, mutta Rantanen aloittaa kirjoittamisen uudestaan muutaman kuukauden kuluttua sodan päättymisestä”, Salminen toteaa.

Hänen mukaansa Rantasen teksteillä on historiallista ja myös kirjallista arvoa. Salminen kertoo, että tietokirjallisuuden Finlandian teoksellaan Kapina tehtailla – Kuusankoski 1918 voittanut historiantutkija ja filosofian tohtori Seppo Aaltokin on tutustunut Rantasen kirjoihin ja pitää varsinkin niiden sisällissotaan liittyvä aineistoa merkittävänä löytönä.

Salmisen mukaan Rantasen kirjat toimitetaan vielä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoihin.

Kirjojen kirjoittajasta ei kuitenkaan tiedetä muuta kuin syntymäaika, perhesuhteet ja asuinpaikka kunnes tietokone taas kilahtaa saapuneen sähköpostin merkiksi.

Salmiselta on tullut toinen viesti.

Lydia Rantanen kirjoitti kirjaansa myös herkän ja surullisen wankin eli vangin laulun.

Lydia Rantanen kirjoitti kirjaansa myös herkän ja surullisen wankin eli vangin laulun. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Kuviteltu elämä

Viestistä käy ilmi, että sukututkimusohjelman mukaan Lydia Rantanen on asunut vanhem­piensa luona 19-vuotiaaksi saakka.

Eikö muuta?

”Rantanen on voinut työllistyä tehtaaseen tai mennä naimisiin. 1900-luvun alussa naiset synnyttivät jo parinkymmenen vuoden ikäisinä”, Juha Salminen kertoo puhelimessa.

”Tiedämme Rantasen kirjoittaneen kirjat, joten näillä näkymin hänen elämänsä vaiheita voidaan vain arvailla runojen pohjalta.”

”Näillä näkymin hänen elämänsä vaiheita voidaan vain arvailla runojen pohjalta.” –Juha Salminen

Tekstejä säveltänyt Elina Simes, uskoo, että Rantanen olisi hyvillään, että hänen runojaan esitetään vuosia niiden kirjoittamisen jälkeen.

Simes uskoo, että jos hän tapaisi Rantasen, heillä olisi paljon puhuttavaa keskenään. Simes myös kiittäisi Rantasta hänen kirjoistaan.

”Totta kai haluaisin tietää Lydiasta enemmän, mutta minusta on myös ihanaa, että voin vapaasti kuvitella hänelle kokonaisen elämän.”

Katso video! Lydian kadonneet laulut-trion Juulia Rihu räppää Lydia Rantasen ”Wallankumouksen uhrit” -runon sisällissodan ajoilta

X