Mitä tsaari Nikolai II teki Suomessa sata vuotta sitten?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Tsaarilla oli Helsingissä käytössään loistoauto Belaynau-Belleville. Avoautolla liikkuminen oli kylmää kyytiä maaliskuussa, ja tsaari paleli siirtyessään kohteesta toiseen. © Ivan Timiriasew/Helsingin kaupunginmuseo
Venäjän tsaari Nikolai II pistäytyi suurruhtinaskunnan pääkaupungissa keväällä 1915 . Päivän visiitillä hän katsasti kaupungin lähistöllä aloitettuja linnoitustöitä ja tapasi haavoittuneita.

Hänen Keisarillinen Korkeutensa Nikolai II ennätti vierailla suuriruhtinaanmaallaan Suomessa kaksi kertaa sen jälkeen, kun ensimmäisen maailmansota puhkesi loppukesällä 1914.

Kesällä Nikolai vieraili Virolahdella saaristossa, jossa hän oli lomaillut perheensä kanssa kesäisin vuodesta 1906 saakka. Viiden tunnin matka Pietarista taittui keisarillisella huvipurrella Štandardilla.

Toinen vierailu, 10. maaliskuuta 1915, kesti yhden päivän ja suuntautui Helsinkiin.

Pikavierailun päätarkoitus ei ollut tuoda Helsinkiin keisarillista loistoa. Keisari halusi ennen kaikkea tarkastaa Helsingissä ja pitkin eteläisten rautateiden varsia tehtyjä suuria linnoitustöitä.

Ne oli räjäytetty käyntiin kolme kuukautta aikaisemmin joulukuussa 1914.

Aika uudistaa puolustusta

Helsingin lehdet raportoivat päivittäin uutisia ensimmäisen maailmansodan rintamilta. Maantietoa tuntevat hoksasivat, että sodan edetessä Venäjän armeija ei menestynyt sotatoimissa. Rintama kulki taaksepäin.

Nykyinen Liettua oli joutumassa saksalaisten käsiin, ja Venäjä epäili, että Ruotsi vehkeili Saksan kanssa.

Keisarikunnan sotilasjohdolla oli myös uhkana, että saksalaiset nousevat maihin Suomen rannikolla, vain 380 kilometrin päässä Pietarista. Lisäksi keisarin turvallisuuspoliisi Ohrana pääsi Suomesta Saksaan lähteneitten jääkäriksi koulutettavien jäljille.

Oli aika järjestää Suomen puolustusta.

Kun mittavat linnoitustyöt aloitettiin joulukuussa 1914, Viaporin komendantti julkaisi hakuilmoituksen, jonka mukaan töihin tarvittiin 15 000 miestä.

Suurimmissa kaupungeissa työnvälitystoimistot komensivat työttömiä töihin linnoitustyömaille.

Eri puolilta Suomea virtasi työttömiä työmaille Helsinkiin. Asunnon työmiehet vuokrasivat läheltä työmaita, ruokapuolesta huolehti neljä suurta pääkaupungin kartanoa.

Lopulta linnoitustöissä oli 30 000 työläistä. Kun suomalaisia tekijöitä ei enää riittänyt, lisätyövoimaksi tuotiin kaikkiaan 3 000 kiinalaista sotavankia. Heitä ei käytetty varsinaisiin linnoitustöihin vaan kaatamaan metsää töiden tieltä.

Työt edistyivät ripeästi. Kenttälinnoitettuihin asemiin tuli vahvistettujen ampumahautojen lisäksi teräsbetonisia konekivääripesäkkeitä ja tykkikasematteja.

Linnoitustyöt valmistuivat pääosin vuodenvaihteessa 1916–1917, mutta pysähtyivät lopulta kesän ja syksyn kuluessa 1917 keisarikunnan rahapulaan.

Aamiainen junassa

Keisari Nikolai saapui katsastamaan linnoitustöiden etenemistä maaliskuussa 1915. Helsingin Sanomat julkaisi ennakkouutisen keisarin saapumispäivän aamuna 10. maaliskuuta 1915 valokuvan kera.

Sen mukaan keisari ja suuriruhtinas oli tulossa Tsarskoje Selosta omalla erikoisjunallaan.

Seuraavan päivän Helsingin Sanomissa oli kooste vierailun virallisista tiedonannoista.

Keisarin vastaanotosta asemalla lehti kertoi, että paikalla oli ”kunniavahti” eli kunniakomppania Helsingin linnoitusväestä lippuineen ja soittokuntineen.

Lisäksi vastaanottajien laajassa joukossa oli suuriruhtinaskunnan sotilasjohtoa, kuten varuskunnan päällikkönä toiminut tykkiväenkenraali, Itämeren laivaston komentaja, armeijakunnan komentaja ja Viaporin linnoituksen komentaja.

Virkamiesjohdosta paikalla olivat kenraalikuvernööri, Uudenmaan läänin kuvernööri sekä poliitikoista Suomen senaatin jäsenet ja prokuraattori.

Asemalla keisari ”suvaitsi” vastaanottaa myös viisi lähetystöä: Helsingin kaupungin kymmenen kaupunginvaltuusmiestä, Helsingin pitäjän, oikeauskoisen seurakunnan, Suomen Työväen Liiton ja juutalaisen seurakunnan edustajat.

Oikeauskoista eli ortodoksista seurakuntaa edustava lähetystö tarjoili keisarille leipää ja suolaa.

Juutalaisen seurakunan lähetystö luovutti suuren määrän sideharsoa sodassa haavoittuneita varten.

Helsingin Sanomat tiesi kertoa myös, että keisarillisessa junassa oli nautittu aamiaista kello yksi, ja että paikalle oli kutsuttu korkeimmat sotilas- ja siviiliviranomaiset.

”Aamiaisen jälkeen H.M. Keisari kävi tarkastamassa linnoituksia”, uutinen jatkui. Sen enempää keisarin vierailun salaisesta osuudesta ei kerrottu.

Kaupunkilaiset kuitenkin tiesivät linnoitustöistä, vaikka niitä tehtiin suljetuilla alueilla.

Työmaille kävi kova vilske ja sinne oli vedetty väliaikaisia kenttärautateitä. Räjähdykset rikkoivat rauhaa päivittäin.

Kirkollisia kohtaamisia

Vierailun jälkeisenä päivänä, 11. maaliskuuta, Helsingin Sanomat julkaisi H.M. Keisarin ja Suuriruhtinaan käynti Helsingissä -otsikon alla neljällä palstalla viralliset tiedotteet keisarin edellispäivän vierailusta.

Lehden lukijoille kerrottiin, että keisaria kuljetettiin autosaattueessa, jossa oli yhteensä 29 autoa. Keisari itse matkasi Belaynau-Belleville -merkkisellä avomallisella loistoautolla.

Asemalta keisari vietiin ylihovimarsalkan ja kenraaliadjutantin seurassa Uspenskin tuomiokirkkoon, joksi nykyistä Uspenskin katedraalia tuolloin kutsuttiin.

Keisarin otti vastaan Suomen arkkipiispa Sergij papiston saattamana. Toimitettiin lyhyt rukous, jonka jälkeen arkkipiispa siunasi keisarin Konevitsan jumalanäidin kuvalla.

Kadunvarsilla oli kunniavahdissa sota-, tykkiväen- ja ratsuväen osastoja sekä koululaisia ja yleisöä, jotka ”tervehtivät H.M. Keisaria hurraa-huudoilla, ja kaupunki oli koristettu lipuilla”, kertoi Helsingin Sanomat.

Vuosina 1914–1917 Venäjän lippu oli samanlainen trikolori kuin nykyään. Keisarin omassa yksityisessä lipussa valtiolipun vasemmassa yläkulmassa oli keisarillisen viirin teema: kultaisessa neliössä kaksoiskotka ja suuriruhtinaskuntien vaakunat.

Uspenskista keisari ajoi automobiililla luterilaiseen Nikolainkirkkoon, nykyiseen Helsingin Tuomiokirkkoon. Vastassa olivat Turun arkkipiispa Gustaf Johansson ja Porvoon piispa Herman Rågbergh. Kirkossa toimitettiin jumalanpalvelus.

Seuraavaksi keisari kävi meriministerin, amiraalin ja seurueensa saattamana sairaalalaivalla, missä hän tapasi haavoittuneita sotilaita. Vierailun yhteysessä hän jakoi miehistöille Yrjön ristejä ja kunniamerkkejä.

Armollisia keskusteluita

Keisarin vierailu jatkui Viaporiin. Linnoituksessa hän vieraili varuskunnan tuomiokirkossa ja tarkasti sotaväenosastot.

Kello viideltä iltapäivällä keisari kävi vielä tarkastamassa sairaita ja haavoittuneita sotilaita Suomen keisarillisen senaatin väliaikaisessa sairaalassa. Sairaala toimi keisarillisessa linnassa eli nykyisessä presidentinlinnassa.

Keisaria oli vastassa Punaisen Ristin paikallinen johto. Helsingin Sanomat kertoo, kuinka ”H.M. Keisari suvaitsi armollisesti keskustella sairaiden kanssa.”

Hän tapasi myös sotainvalidien yhdistysten edustajia.

”Sitten kun H.M. Keisarista oli otettu valokuva yhdessä haavoittuneitten kanssa, läksi keisari hurraa-huutojen kaikuessa tervehtimään Suomen höyrylaivaosakeyhtiölle kuuluvaan laivaan ’Ariadne’ sijoitettuja sairaita sotilaita.”

Kiireisen päivänsä päätteeksi keisari kävi vielä tervehtimässä sairaita Helsingin kaupungin yleisessä sairaalassa, joka oli sijoitettu tuolloin vielä rakenteilla olleeseen Helsingin uuteen asemarakennukseen.

Ennen lähtöään paluumatkalle, keisari nautti yhdessä korkeimpien sotilas- ja siviiliviranomaisten kanssa päivällisen keisarillisessa junassa.

”H.M. Keisari suvaitsi lähteä Helsingistä yhdennellätoista tunnilla”, kertoi Helsingin Sanomien uutinen.

Vain kaksi vuotta myöhemmin Nikolai joutui luopumaan vallasta. Maaliskuusssa 1917 hän oli entinen tsaari ja suuriruhtinas, joka surmattiin perheineen Jekaterinburgissa.

 

Jutun kirjoittaja on Euroopan sotahistorian dosentti Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksella.

X