Kuuluisan karhuisännän Sulo Karjalaisen Vyöti-nalle hiipi jo talviunille – nyt jännitetään, milloin Juuso-karhu nukahtaa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Suurpetokeskuksen johtaja Sulo Karjalainen on toivottanut hyviä talviunia jo yhdelle tarhan karhuista. Juuso-karhu on vielä ylhäällä. © Vesa Tyni/Otavamedia © Vesa Tyni/Otavamedia
Kuusamon Suurpetokeskuksen veteraani Vyöti-karhu on jo vetäytynyt talviunille. Juuso-karhu taiteili mainoksia vielä viime viikolla, mutta kohta sitäkin kutsuvat talviunet.

Kuusamon Suurpetokeskuksen seitsemästä karhusta ensimmäinen on jo mennyt talviunille. Keskuksen johtaja Sulo Karjalainen kertoo Seuralle, että 26-vuotias Vyöti-karhu vetäytyi pesäänsä viikonloppuna. Myös muut karhut valmistautuvat jo talviteloille, nukkumaan.

”Vyöti on jo mennyt, se vain haukotteli, kun menin tänään pesän ohi. Juuso tekee kovalla vauhdilla talvipesää ja kantaa pesävehkeitä. Karhuille ei enää ruoka maita.”

Karhut valmistautuvat noin puolen vuoden talviuniin syömällä, ja tällä hetkellä ne ovatkin tanakassa kunnossa. Juuso-karhulle on maistunut poronliha ja merilohi.

Karjalainen on hemmotellut karhuja myös hedelmillä ja hunajalla, joka on mesikämmenten suurinta herkkua.

Sulo Karjalainen on hoitanut karhuja jo lähes 30 vuotta. Juuso-karhu on yksi tunnetuimmista. Kuva vuodelta 2017.
© Vesa Tyni/Otavamedia

Juuso-karhu jaksaa enää vain pötkötellä

Talvivarastojen keräämisen jälkeen alkaa vatsan tyhjennys. Sitten karhut kantavat pesäänsä mahdollisimman paljon heinää ja lastuja.

Kun karhut ovat valmiita unille, ne kömpivät pesään ja tukkivat pesän suun. Sitten niitä ei enää näy.

Ensimmäisenä talviunensa aloittavat vanhemmat karhut. Nuorilla karhuilla riittää virtaa pidempään, mutta Sulo Karjalainen arvelee, että viimeistään ensi viikolla Suurpetokeskuksen karhutarhassa on hiljaista.

Talviunille valmistautuminen näkyy karhujen olemuksissa.

”Ne alkavat mennä hiljaisiksi, istuskelevat, ulostavat, lepäilevät ja vain haukottelevat. Vanhimmat naaraat menevät seuraavaksi, nyt ne vain pötköttelevät. Juusokin jo mielellään pötköttää. Aamulla kun menin sen ohi ja sanoin ”huomenta”, vähän pää nousi heinäkasasta”, Karjalainen kertoo.

Parikymppinen Juuso oli vielä viime viikolla pirteämpi. Taiteilijanakin tunnettu otso maalasi sormiväreillä juustomainoksen Juuso-juustoa valmistavalle Kuusamon meijerille.

Myös murkina maistui vielä, sillä Juuso hörppi hetkessä kaksi litraa maitoa.

Kuusamon Suurpetokeskuksessa on tällä hetkellä seitsemän karhua. Karjalainen arvelee, että viimeistään ensi viikolla kaikki ovat talviunilla. Juuso-karhu on vielä valveilla.  © Norman Ojanen/Kuvaryhmä/SKOY

Ikävä iskee talvella

Kun kaikki karhut ovat nukahtaneet talviunille, Sulo Karjalainen keskittyy Suurpetokeskuksen muiden eläinten – kettujen ja ilvesten – ruokintaan. Hän käy silti kurkistamassa karhuja vähän kauempaa ja seuraa niiden unia myös kameroista.

Karhut heräilevät vasta vapun tienoilla. Silloin nuorimpien ja uteliaimpien karhujen kuonot alkavat työntyä pesästä ulos. Iäkkäämmät karhut seuraavat myöhemmin perässä.

Karjalainen tunnustaa, että talven aikana ehtii tulla ikävä.

”Kyllä se kaipuu on. Onneksi on kamerat, ja käyn silloin tällöin kurkistelemassa, kun karhut valveutuvat ja vaihtavat nukkuma-asentoa. Ne ovat vuorokauden liikkumatta kuin kivet, mutta sitten ne vähän voimistelevat ja oikovat itseään.”

Karhut matkivat ihmisiä – Vyöti-karhun kanssa voi käydä myös marjastamassa

Sulo Karjalainen on hoitanut karhuja jo lähes 30 vuotta ja rakensi Suurpetokeskuksen karhutarhan vuonna 1994.

Karhuista vanhin Vyöti oli vain 2,5-kiloinen, kun se tuli Karjalaisen hoiviin jäätyään orvoksi vuonna 1993. Nimensä Vyöti sai valkoisesta pannasta, joka oli sen kaulan ympärillä.

Karjalainen ruokki Vyötiä tuttipullolla ja pieni karhunpoika viihtyi ihmisten keskellä olohuoneessa.

”Vyöti alkoi aina itkeä, kun sille tuli nälkä. Lämmitin tuttipulloa kuumassa vedessä, koska jos sille tarjosi kylmää maitoa, se löi käpälällä. Kesällä Vyöti oli jopa heinäpellolla mukana, ja joka aamu alkoi uimareissulla. Se houkutteli minuakin, räiski rannalla ja alkoi kiskoa veteen. Kerran se yritti saada yhtä valokuvaajaakin lampeen”, Karjalainen muistelee.

Karjalainen kertoo opettaneensa Vyötin myös marjastamaan sen jälkeen, kun Vyöti kävi popsimassa mustikat suoraan marjassa olleen rouvan ämpäristä. Nykyään se osaakin mutustaa marjat suoraan varvuista.

”Karhut voivat elää 40-vuotiaiksi. Vyöti alkaa jo olla iäkäs, se on selvästi vanhentunut. Siitä on tullut vähän kömpelö ja hidas, niin kuin meistä ihmisistä tulee vanhemmiten. Karhut matkivat paljon ihmisiä, jos niitä on hoitanut pienestä pitäen. Ne osaavat juonitella ja itkeä, mutta ovat hyvin seurallisia.”

Ennen talviunia Karjalainen käy toivottamassa hyviä unia Vyötille ja Juusolle.

”Aina hyvästellään ja käyn halaamassa niitä. Karhut eivät halua halata eivätkä anna silittää, mutta Vyötin ja Juuson kanssa suukotamme joka aamu.”

Lue lisää: Tästä syystä karhumies Sulo Karjalaisella ei ole puolisoa

Seuraa Seuraa Facebookissa ja Instagramissa!

X