Buda on Lemmikkien päivänsäde 2022 – Suloinen maltankoira on leikkisä ilontuoja ja kaikkien kaveri

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Tällainen söpöliini olen, pieni ja pippurinen, kaikkien kaveri.  ©  Juha Harju
Tällainen söpöliini olen, pieni ja pippurinen, kaikkien kaveri. © Juha Harju
Pieni ja leikkisä ilontuoja, oikea päivänsäde. Sellainen on Seinäjoella asuva maltankoira Buda, joka äänestettiin Lemmikkien Päivänsäde 2022 -voittajaksi.

Buda täyttää yksi vuotta kesäkuun 1. päivänä ja on vielä vähän pentu. Synttäreitään päivänsankari viettää työn merkeissä. Luit oikein: Buda käy töissä.

Tänään, tämän haastattelun ja kuvauksen ajaksi MH-Katteen toimisto- ja tykykoira on kuitenkin määrätty loppupäiväksi vapaalle eli puolipekkasille.

Emäntä Taina Törvi on tyttärensä Silja Törvin kanssa kammannut risut ja neulaset pois hauvelinsa turkista. Koirapallero on myös saanut perusteellisemman pesun, ja ”tukka” on nostettu poninhännälle ja koristeltu pienellä mustalla rusetilla.

”Kaikkea kanssa”, tuhahtaisi päivänsäde, jos osaisi puhua, sillä kampaaminen tuntuu turhanpäiväiseltä eikä kovin kivalta. Se on suurin piirtein ainoa asia, josta poikakoira ei ole innoissaan.

Taina ja Silja Törvi, äiti ja tytär, ovat nauttineet joka hetkestä, jotka ovat saaneet viettää uuden, hauskan perheenjäsenen seurassa. © Juha Harju

Taina ja Silja Törvi, äiti ja tytär, ovat nauttineet joka hetkestä, jotka ovat saaneet viettää uuden, hauskan perheenjäsenen seurassa. © Juha Harju

Unkarista Pojanmaalle

Suloinen kääpiökoira on ilahduttanut Törvin perhettä viime vuoden elokuusta läh­tien. Tämä valkoinen pallero syntyi Unka­rin maaseudulla, 40 kilometrin päässä Budapestista, josta Taina sekä vanhempi tytär Wilma Törvi uuden perheenjäsenensä noutivat.

Suomessa maltankoiranpentua olisi joutunut jonottamaan pitkään, ­mahdollisesti jopa vuosia, joten Törvit katsoivat ”kansainvälisen adoption” olevan koirakuumeeseen ainoa ja paras ratkaisu.

Unkarilaisen kennelin taustat tutkittiin tarkkaan. Kasvattajalle myös laitettiin toivomuksia koiran luonteenpiirteistä.

”Me toivoimme ystävällistä, seurallista ja miellyttämisenhaluista pentua, joka ei olisi päällepäsmäri eikä arka. Halusin koiran, johon voi luottaa ja jonka voi päästää irti”, kertoo Taina.

Meni noin kaksi viikkoa, kun kennelistä tuli toivottu viesti ja vihreää valoa. Pen­tueesta oli bongattu urospentu, joka vastasi prikulleen Törvien toiveita.

”Kun katsoimme tarkemmin kennelin sivuilla olevia kuvia, huomasimme siellä Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin logon. Pentueen isä oli käynyt näyttelyssä Seinäjoki Areenalla, aivan tuossa meidän takapihalla, ja ollut seurakoirien ryhmän kakkonen.”

Se taisi olla enne.

Sekaisin onnesta

Muutto vieraaseen maahan tiesi isoa kuperkeikkaa pienen koiran elämässä. Se oli mullistava juttu myös Törvin perheelle. Kaikki menivät onnesta, huolesta ja hellyydestä sekaisin.

Huolesta siksi, että pentu painoi elokuun lopussa vasta 1,3 kiloa, vaikka oli jo kolmen kuukauden ikäinen. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Ensimmäiset päivänsä pentu sai viettää kesämökillä, jossa oli paljon ihmeteltävää.

”Mökillä oli paljon virikkeitä ja ihmeteltävää, eikä pentu vaikuttanut ikävöivän, mutta kun tultiin kaupunkiin ja se huomasi, että nyt oikeasti alkaa arki, sitten alkoi itku.”

Taina ja Budan isäntä Mikko Törvi olivat sopineet, ettei koiraa oteta sänkyyn, vaikka mikä tulisi. Niin Buda sai oman huoneen. Wilma-tytär oli juuri muuttanut Riikaan opiskelemaan, joten koiralle järjestyi helposti oma, privaatti tila ja petipaikka. Taina nukkui Vilman huoneessa ja lohdutti itkevää koiranpentua.

”Se itku oli aivan kuin vauvan itkua. Eihän sitä voinut yksin sinne huoneeseen jättää.”

Pikku hiljaa eroikävä helpotti eikä herkkäunisen emännän tarvinnut enää murehtia itkevää hauvelia.

Päivänsäde Buda kerää katseita siellä missä on liikkeellä. Nyt lähdettiin Seinäjoen Kampusrantaan poseeraamaan. © Juha Harju

Päivänsäde Buda kerää katseita siellä missä on liikkeellä. Nyt lähdettiin Seinäjoen Kampusrantaan poseeraamaan. © Juha Harju

Maltankoira Buda on iloinen käsimatkatavara

Törvin perheellä on aina ollut koira. Buda on heidän ensimmäinen maltankoiransa.

”Kun meidän edellinen koira, cavalier kingcharlesinspanieli kuoli, ajateltiin, ettei oteta enää uutta. Sitten kävi se perinteinen, että me ei vaan voida olla ilman koiraa. Työyhteisökin kaipasi lemmikkiä”, Taina selvittää lähtötilannetta.

Buda on jatkanut edellisen koiran uraa perheyrityksen toimistokoirana ja maskottina, jonka tehtävänä on tuottaa iloa firman tyypeille, kerjätä rapsutuksia ja virittää smalltalkia.

”Buda menee sylistä syliin, käy tervehtimässä jokaista ja pitää huolen, että kaikki rapsuttavat. Jos joku ei huomioi, voi tulla haukut.”

Aivan alkuvaiheessa kaikki työmiehet eivät uskaltaneet ottaa pientä pentua syliin, kun pelkäsivät sen särkyvän.

Teini-iän oireita

Ensimmäiset kuukaudet Buda lähti töihin intoa puhkuen. Heräsikin jo ennen viittä isännän käynnistämän kahvinkeittimen porinaan ja hyppäsi virkeänä kantosalkkuun. Teini-ikä on Tainan mukaan kuitenkin tuonut haasteita aamuheräämisiin.

”Nyt on alkanut olla sellaisia teinipoikien ongelmia. Töihinlähtö on vähän vaikeaa. Ei huvittaisi nousta, vaikka Mikko käy rapsuttamassa, että tuu jo.”

Tälle teinille ei kuitenkaan huudeta, vaan herätys esitetään lempeästi maanitellen, ja houkuttimena saatetaan käyttää herkkuja. Mutta kyllä Budakin tietää jo, miltä kuulostaa ihmisen karjaisu.

”Töissä se pääsee irti ja pihalle, jossa saa juosta vapaana pellolla ja metsässä. Kerran sitten Buda näki kissan ja lähti perään. Kyllähän siinä tuli meikäläiselle kova kiirus. Ensin huusin, että ’odota´, mutta mitään ei tapahtunut. Hätäännyin, sillä koira juoksi kohti isoa, vilkasliikenteistä tietä. Se pysähtyi vasta kun karjaisin oikein kunnolla. Ääni tuli niin syvältä, että kyllä sellaista kuka tahansa säikähtää.”

Tainan alkukantainen huuto luultavasti pelasti pienen päivänsäteen hengen. Koira oppi kerrasta, eikä emännän ole sen koommin tarvinnut sille karjua.

Kaikesta näkee, että söpö nappisilmä on varsinainen sydäntensärkijä. Taina kuvailee rotua todella ihanaksi ja ihmisläheiseksi. Kääntöpuoli on se, ettei pikkuista voi jättää kovin pitkäksi aikaa yksin. Niinpä koira kulkee mukana kaikkialle, tai sitten joku perheenjäsenistä on sen kanssa kotona.

Buda ei välittäisi harjaamisesta, mutta suostuu hommaan pitkin hampain. kuva Juha Harju © Juha Harju

Buda ei välittäisi harjaamisesta, mutta suostuu hommaan pitkin hampain. kuva Juha Harju © Juha Harju

Mukana keikoilla

Buda pääsee mukaan myös työkeikoille kattoasiakkaiden luo, jos kohteessa ei ole koira-allergiaa. Kerran se matkusti jopa katolle Mikon repussa.

”Tuli tilanne, ettei koiraa voinut jättää yksin. Oli pakko ottaa mukaan katolle”, Taina sanoo.

Jos ei muuta keikkaa ole, koira tekee kuperkeikkoja.

Ylioppilaskirjoituksiin tänä keväänä keskittynyt Silja on toivonut, ettei energistä hauvelia jätettäisi hänen kanssaan kotiin kovin usein, sillä tämän villit leikit vievät liikaa huomiota.

”Villikohtaukset liittyvät siihen, että Buda on vielä niin pentuunen”, Taina selventää.

Silja on opettanut koiralle erilaisia temppuja. Näyttelyssäkin Buda on jo käynyt Siljan kanssa, ja koiralla on huoneensa hyllyllä muutama palkintokin.

Riemulla ei ole rajaa, kun Silja levittää parvekkeelle agilitytunnelin. Homma on hallussa ja tunneli tärisee, kun Buda spurttaa pitkän putken päästä päähän kerta toisensa jälkeen.

Kun kerrostalokodin ovikello soi, Buda höristää korviaan ja innostuu välittömästi. Ja kun ovi aukeaa, koira tarttuu lähimpään leluunsa, tepsuttelee tulijan luo pehmoeläin suussa ja antautuu empimättä rapsutuksiin. Hän on kaikkien kaveri.

Rapsuttelusta nauttii myös rapsuttelija, sillä valkoinen, pitkä ja paksu turkki on pumpulinpehmeä. Tainan mukaan se on hankalasti kampautuvaa pentukarvaa. Turkilla onkin työllistävä vaikutus, varsinkin kurakelillä.

”Tässä ei ole pohjavillaa ollenkaan, eikä karvaa lähde muuten kuin silloin kun kammataan. Aikuisen koiran karva on kuin ihmisen hius, ja sitten kampaaminen on helpompaa.”

Pesut hoidetaan vauvan kylvettämiseen tarkoitetussa korkeajalkaisessa ammeessa. Kylvyn jälkeen Budalla on tapana istuskella saunan lauteilla pyyhkeeseen käärittynä. Palvelu pelaa.

Onneksi kohta on kesäloma. Tiedossa on ainakin lentomatka Riikaan Wilman luo ja tietty lintujen tarkkailua mökillä.

Lue myös: Kleinspitz-Siena on oikea rakkaus­pakkaus, joka sai alkunsa vähän vahingossa – ”Tällä rodulla on niin iloinen luonne, että en kovin helpolla vaihtaisi toiseen”

Seuran lukijat valitsivat Siena-koiran Lemmikken päivänsäde -kisan voittajaksi. Siena sai lähes 500 ääntä.

Seuran lukijat valitsivat Siena-koiran Lemmikken päivänsäde -kisan voittajaksi. Siena sai lähes 500 ääntä. © Sara Pihlaja © Sara Pihlaja

Lemmikkien päivänsäde -kilpailun kolmen kärki

Lemmikkien päivänsäde -finalistit saivat yhteensä noin 3 000 ääntä. Ne jakautuivat kaikille, mutta kärkikolmikko erottui selvästi.

1. Voittaja eli Buda-koira keräsi 311 ääntä.

2. Toiseksi tullut Veeti-koira sai 235 ääntä

3. Kolmanneksi tullut Suloseppo-kissa keräsi 220 ääntä.

X