Kotkan Kyminlinnan historiallinen linnoitus murenee paikoilleen: ”Kulttuurihistoriallisesti arvokas valtion omaisuus on tyhjän panttina”
Kotkan Kyminlinnan historiallinen linnoitus on seissyt tyhjillään jo 17 vuoden ajan. Muurien sisälle toivotaan elämää, mutta historiallista paikkaa ei noin vain avata yleisölle sortumavaaran takia.
Kotkan Kyminlinnan muurien sisällä ovat asustaneet niin venäläiset kuin suomalaisetkin sotilaat. Nyt kasemattien katveessa vallitsee hiljaisuus.
Iltapäivän aurinko heijastuu Kotkan Kyminlinnan linnoituksen kasarmin ikkunaan. Hämärä tupa on pölyisen ruudun takana autio. Huonekalut on kannettu pois, vastapäisestä ikkunasta kajastaa varuskunnan sairaalarakennuksen kellertävä seinä.
Kotkalainen 69-vuotias Esa Terviö kurkistelee ikkunasta tupaan, jossa hän asui varusmiehenä vuosina 1971–1972. Terviön tehtävänä oli vastaanottaa ja välittää viestejä Kotkan edustan varuskuntasaariin Rankkiin, Kirkonmaahan, Haapasaareen ja Vanhankylän maahan.
Nyt linnakkeella vallitsee hiljaisuus ja liikkumattomuus.
”Aivan kuin aika olisi pysähtynyt kasarmin lukitun oven taakse”, Terviö sanoo.
Nykyinen Kyminlinnan linnoitus rakennettiin venäläisten toimesta vuosina 1803–1808. Suomen Puolustusvoimien toiminta Kyminlinnassa ja koko Kotkan Rannikkoalueen varuskunnassa lakkautettiin vuonna 2005.
Siitä lähtien Kyminlinna on ollut kiellettyä aluetta, mutta nyt lukittu linnoitus herää illalla hetkeksi eloon, kun sen valtaa Kyminlinnan kajo -niminen valotaideteos. Kyminlinnan linnoitusalueen ystävät ry:n perustajajäsen Jari Launio on järjestänyt myös luvan ohjatulle kiertokäynnille linnoitukseen.
Kyminlinnan kasematit muodostavat muurin alle pitkän holviston. © Arto Wiikari
Portinvartija muurilla
Jo ennen Kyminlinnan linnoitusta samalla paikalla oli jo vuosina 1791–1792 rakennettu, venäläisen marsalkka Aleksandr Suvorovin suunnittelema pienempi linnoitus.
Siitä pilkottaa vielä muistona murenevia tiilenpaloja puista pudonneiden lehtien lomassa.
Nykyinen Kyminlinna on viisikulmainen linnoitus. Sen noin kolmisen kilometriä pitkän muurin läntinen portti on nimetty Turun portiksi. Sitä vastapäätä, itäisellä reunalla on Viipurin portti.
Kuninkaantieksi kutsuttiin aikanaan Tukholman ja Pietarin välistä reittiä. Turun ja Viipurin välinen osuus reitistä tunnettiin nimellä Suuri Rantatie, ja se kulki Kyminlinnan linnoituksen läpi.
Jari Launio kertoo, että vielä 1800-luvulla Turun portin päällä seisoi vartiomies.
”Kun portin taakse tuli kulkijoita, portti avattiin vartijan käskystä ja vahtituvan edessä sotilaat tarkastivat kulkijat ja kuorman.”
Kenraalimajuri Jan Peter van Suchtelenin suunnittelema, hieman keskeneräiseksikin jäänyt linnoitus jäi vaille sotilaallista merkitystä, kun Ruotsin ja Venäjän raja siirtyi vuosina 1808–1809 käydyn Suomen sodan seurauksena Kymijoelta Tornionjoelle.
Kyminlinna pidettiin kuitenkin varuskuntakäytössä osana Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmää, koska Venäjä suojeli Pietaria ruotsalaisten mahdolliselta hyökkäykseltä.
”Linnoituksessa asui sotilaiden lisäksi heidän perheitään. Kyminlinnassa elettiin kasarmielämää, äkseerattiin ja korjattiin linnoituksen rakennuksia”, Jari Launio kertoo.
”Kulttuurihistoriallisesti arvokas valtion omaisuus on nyt tyhjän panttina. Enää linnoitusta ei remontoi kukaan. Kyminlinna on saanut rapistua kohta parikymmentä vuotta kaikessa rauhassa paikoilleen.”
Kyminlinnan luonto on muodostunut ainulaatuiseksi, koska alue on ollut pitkään suljettuna sotilaskäytössä. © Arto Wiikari
Kasematin hämärässä
Askeleet kaikuvat Kyminlinnan läntisen muurin kasemateissa, usein alun perin tykkiä varten rakennetuissa holvitiloissa. Muurin isot kivet hohkaavat kylmää. Kaarevan, tiilistä muuratun katon alla vallitsee jatkuva hämärä.
Kyminlinnan Linnoitusalueen ystävien jäsen Jarkko Yläkujala kertoo, että kasemateissa säilytettiin aikoinaan viljaa, tervaa ja ruutia. Muurin suojissa oli myös linnakkeen hevosten pilttuut.
”Vartiomies kiersi muurin päällä mustaruutiase olallaan vartioimassa, ettei Kyminlinnaan livahda ylimääräistä väkeä.”
Kasematteja vastapäätä, mukulakivillä päällystetyn tien varrella seisoo vartiotupa ja tien toisella puolella uudempi, Puolustusvoimien rakennuttama sauna. Sen eteen kalliolle on asetettu suuret valonheittimet.
Kun pimeä laskeutuu, Kyminlinna alkaa loistaa.
Kyminlinnan alueen 23 rakennuksesta kaikki, paitsi yksi, ovat tyhjillään. Yhdessä pitkässä autohallissa on paikallisten mobiiliharrastajien talli. Muurien ulkopuolelle on rakennettu kesäteatterin näyttämö.
Vartiotupa on kunnostettu, mutta kasarmin esikunta- ja huoltopatteri- ja sairaalarakennuksen kiviseinistä hilseilee keltainen maali.
”Onneksi sentään rakennusten kattoja on uusittu viime vuosina, etteivät kasarmit mätäne sijoilleen”, Yläkujala sanoo.
Vanha tykki seisoo muistona varuskunta-ajasta aution kasarmialueen pihalla. © Arto Wiikari
Haupitsin paikka
Sen jälkeen, kun venäläiset jättivät Kyminlinnan vuonna 1906, linnoitus on toiminut inkeriläisten pakolaisten leirinä, kulkutautisairaalan keuhkotautiosastona, punakaartin koulutuskeskuksena, suojeluskuntien ampumaratana ja sotavankien kokoomaleirinä. Suomen Puolustusvoimat otti Kyminlinnaan käyttöönsä vuonna 1939.
Jari Launio siirtyi vuonna 1989 Helsingistä toimistoupseeriksi Kyminlinnassa toimineelle Puolustusvoimien karttalaitokselle ja palveli koko loppu-uransa Kotkan Rannikkoalueen vahvuudessa.
Launio tuntee linnoituksen ja sen historian läpikotaisin. Hän löytää äkkiä pusikoituneen muurin päältä, hieman muuta muuria matalamman haupitsin eli yhdenlaisen kenttätykin paikan.
Launio kertoo, että Kyminlinnan muureille oli varattu paikat kaikkiaan 12 haupitsille 198 kanuunalle ja 18 mörssärille, joka on vanhemman sorttinen tykkityyppi. Hän osaa selittää myös yhden keskuskiven järjestelmään perustuvan ulkomuureihin käytetyn, erikoisen rakennustekniikan. Siinä kivien väleihin ei käytetty lainkaan sidosainetta.
”Kyminlinna on Suomen suurista linnoituksista ainoa, joka on säilynyt lähes kaikkine etuvarustuksineen näihin päiviin saakka”, Launio kertoo.
”Museovirasto on luokitellut Kyminlinnan valtakunnallisesti merkittäväksi, rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Nyt tuntuu siltä, että kukaan ei vaali tätä perintöä.”
Kotkalainen pianotaiteilija Esa Ylönen näkisi mielellään Kyminlinnan linnoituksen myös konserttipaikkana. © Arto Wiikari
Sulosointuja kasarmilla
Kyminlinnan esikunta- ja huoltopatterin ja sairaalarakennuksen välissä soi säveltäjä Uuno Klamin (1900–1961) pianolle sävelletty teos Barcarole op.5. Linnavierailun kunniaksi paikalle on tuotu sähköpiano. Kotkalainen, Kyminlinnan Linnoitusalueen ystävät ry:n jäsen, pianotaiteilija Esa Ylönen ei ole aiemmin soittanut Kyminlinnassa, mutta hän pitää linnoitusta mielenkiintoisena alueena musiikkiesityksille.
”Vanha varuskuntamiljöö luontoineen loisi ainutlaatuiset puitteet erilaisille ulkoilmakonserteille”, Esa Ylönen sanoo.
Kyminlinnan avaamista yleisölle ja uudelleen käyttöä ajavassa Kyminlinnan Linnoituksen ystävät ry:ssä nähdään, että Kyminlinna voisi olla luonnonmukainen linnakepuisto, missä olisi mahdollista järjestää erilaisia tapahtumia. Jari Launion mielestä kotkalaisten lisäksi myös muiden ihmisten tulisi päästä näkemään ja kokemaan Kyminlinnan linnoituksen historiallinen miljöö.
Valtion omistaman Kyminlinnan muurien sisäistä maa-alaa ja kiinteistöjä hallinoivan Senaatti-kiinteistöjen kiinteistökehitysryhmän päällikkö Elias Rainio kertoo, että osittaisesta korjaamisesta huolimatta muurin länsireuna on paikoittain yhä niin rapautunut, että Kyminlinnaa ei voida nykytilassaan avata vapaasti yleisölle.
”Kiinteistöjen omistaja olisi vastuussa mahdollisesta onnettomuuksista. Porttien avaaminen altistaisi rakennukset myös ilkivallalle”, Rainio sanoo.
”Kyminlinnassa kuitenkin järjestetään opastettuja kohdekäyntejä. Varsinkin alueen erityisiä luontoarvoja esitellään luontomatkailijoille.”
Kyminlinnaaan on muodostunut lehtipuuvoittoisia sekametsiä ja maassamme harvinaiseksi luokiteltua kasvistoja. © Arto Wiikari
Kajastusta linnoituksessa
Kyminlinnan punertavat muurit tummuvat illan hämärtyessä. Valonheittimet syttyvät ja eri väriset valokiilat viistävät ja kiertävät muurin yltä pilkottavan metsikön latvoja.
Linnoituksen ulkopuolella muuri värjäytyy siniseksi ja punaiseksi.
Kyminlinnan Kajo -niminen valotaideteos on osa Kotkan kaupungin järjestämää Aaltoja, valoja ja ääntä -festivaalia.
Kyminlinna alkaa hehkua.
Muurien sisällä koivujen ja haapojen muodostamat metsiköissä roihuavat syksyn värit. Ylempänä muurin kupeessa loikkaa kauris ja katoaa metsikköön.
Elias Rainio kertoo, että Kyminlinnan luonto on muodostunut ainulaatuiseksi, koska alue on ollut pitkään suljettuna sotilaskäytössä ja sen jälkeenkin eristettynä alueena. Muurien katveessa kasvaa perinteisiä seuralaiskasveja, kuten ukontulikukka, hiirenhäntä ja illakko ja sotatulokaskasveja eli polemokoreja, kuten idänkattara, harmio ja idänukonputki.
Kyminlinnan alueesta on valmisteilla asemakaava, jonka nojalla linnakkeen rakennuksille olisi mahdollista hakea ostajia ja sitä myöten uutta käyttöä.
Rainio kertoo, että Kyminlinna on vaativa kaavoituskohde, koska Senaatti-kiinteistöjen lisäksi alueella on omistuksia Metsähallituksella ja Kotkan kaupungilla ja mahdollisia korjaustöitä tehtäisiin kaupungin ja Museoviraston valvonnassa.
Rainion mukaan esimerkiksi koko Kyminlinnan muuria ja rakennuksia ei hallitussa käyttöönotossa ole välttämättä tarvetta edes ennallistaa, vaan raunioitumien ja kuluminen ovat luontaista ja ajan mukaan tuomaa muutosta ympäristössä.
”Ihmiset haluavat nähdä Kyminlinnan historiallisen kulttuuri- ja luontoympäristön. Yksi mahdollisuus on avata Kyminlinna jatkossa uudelleenkäyttöön rajoitetusti ja hallitusti.”
Jari Launio työskenteli aikanaan toimistoupseerina Kyminlinnassa. © Arto Wiikari
Ammusvarasto ilmassa
Kyminlinnan linnoituksen ainoa taistelu käytiin Suomen sisällissodassa huhtikuussa vuonna 1918, jolloin saksalainen jalkaväki yritti turhaan vallata Kymenlaakson punakaartien tukikohtanaan pitämää linnoitusta.
Heinäkuun toinen päivä, vahvasti jo rauhan aikaan, vuonna 1978 Kyminlinnassa kuitenkin koettiin iso räjähdys. Vartiossa ollut varusmies sytytti linnakkeen ammusvaraston tuleen.
Esa Terviö kertoo silminnäkijöiden kuvailleen, kuinka ammusvarasto nousi vielä kokonaisena ylös maan pinnasta ja hajosi palasiksi vasta ilmassa. Räjähdys ei aiheuttanut henkilövahinkoja.
”Metsistä kerättiin pitkään räjähtämättömiä ammuksia. Räjäyttäjäkin on kärsinyt vankeustuomionsa jo aikoja sitten.”
Räjähtäneen ammusvaraston jäännöksiä ei enää yhä hämärämmästä metsiköstä erota. Sen sijaan läntisellä muurilla välkehtivät värit. Kyminlinnan kajo -valotaideteos on nyt täydessä loistossaan. Muuri ja puut värjäytyvät sinisiksi ja punaisiksi. Kirkasta taivasta halkoo valonheitinten keilat.
”Jos näiden valojen syttyminen olisi enne siitä, että Kyminlinna portit pian avautuvat”, Jari Launio toteaa.
Linnakkeen muureille heijastettu ”Kyminlinnan Kajo”-niminen valoteos herätti linnoituksen eloon yhden illan ajaksi. © Arto Wiikari
Paikallinen arvoitus
Kotkalaiset Ritva ja Hannu Halonen ovat tulleet lapsenlapsensa Jimi Halosen kanssa ihailemaan Kyminlinnan valoteosta.
Jimi kipittää punaisessa valokeilassa portille ja tarttuu kaltereihin, mutta portti pysyy kiinni.
Ritva myöntää, että Kyminlinna on jäänyt hänelle paikallisena asukkaanakin arvoitukseksi.
”Voisi olettaa, että valtio sijoittaisi rahaa näin arvokkaan kohteen ylläpitoon ja kunnostukseen, että ihmiset pääsisivät tutustumaan linnoitukseen.”
Myös kotkalaiset Enna Järnstedt ja Timi Puhakka vierailisivat mielellään Kyminlinnan muurien sisäpuolella.
Järnstedtin mielestä Kyminlinnan linnoituksessa olisi kosolti mahdollisuuksia uusiokäyttöön.
”Kesäisin Kyminlinnan miljöö sopisi erinomaisesti markkinapaikaksi.”
Värikkäät valot pyyhkivät Kyminlinnan muureja. Parkkipaikalle kaartaa yhä lisää autoja. Väki tulee ihailemaan linnoitusta.
Kun kello kulkee yli puolenyön, valot sammuvat ja Kyminlinna vaipuu taas pimeyteen ja hiljaisuuteen.
Lue myös: Haminan Linnoituksen joulu luo idylliset puitteet – ”Hamina julistautuu joulukaupungiksi”