Pekka Jalonen on mökkeillyt Leppäkarissa 1960-luvulta – Näin naapuriksi nousseet Olkiluoto-voimalat ovat muuttaneet lomailua vuosikymmenten varrella
Ydinvoimalahanke muutti raumalaisen toimittajan Pekka Jalosen kesämökki-idylliä. Millaista on elää 700 metrin päässä Olkiluoto 3:sta?
Kolmen ydinvoimalan lauhdevedet ja ilmastonmuutos pitävät huolen siitä, että toimittaja Pekka Jalonen pääsee mökilleen veneellä lähes poikkeuksetta ympäri vuoden.
On 1970-luvun alku, ja takavetoinen Ford Anglia kiitää pitkin jäätietä. Pieni mutka, liian raskas kaasujalka ja 14-vuotiaan vähäinen ajokokemus ovat tällä kertaa huono yhdistelmä: Anglia lähtee käsistäni, törmää pehmeään lumipenkkaan ja jää pohjastaan kiinni kinokseen.
Pääsen jatkamaan matkaa vasta reilun puolen tunnin lapioinnin jälkeen.
Kolmen seuraavan talven aikana jäätiellä ajettuja kilometrejä kertyy mökkimaisemissa satoja, ja Angliakin alkaa pysyä Rauman saariston ja Eurajoen Olkiluodon lähelle auratuilla reiteillä.
Nyt talviset ajoretket Olkiluodon lähellä ovat vain muisto. Siihen ovat syynä Olkiluodon ydinvoimalat.
Vielä 1970-luvun alussa Olkiluoto oli pitkälti luonnontilaista aluetta
Olemme omistaneet osan Leppäkarista vuodesta 1961, 13 vuotta ennen kuin Olkiluoto 1:stä alettiin edes rakentaa.
Kesäisin saareen mentiin veneellä, talvisin jäätietä pitkin autolla. Rauman saaristossa asunut paikallinen kalastaja piti yhtä Koskenkorva-pulloa vastaan jäätien auki läpi talven ajellessaan traktorillaan ulkomerelle kokemaan kalaverkkojaan.
1960-luvulla ruoka valmistettiin puuhellalla ja joskus nuotiolla, valoa toivat myrskylyhdyt ja kynttilät. Ruoka säilytettiin kellarissa tai maakuoppaan upotetussa tynnyrissä. Myöhemmin hella ja jääkaappi toimivat nestekaasulla.
Rakennustarvikkeet, kuten puutavara, tiilet ja hiekka tuotiin saareen talvella jäätietä pitkin kuorma-autolla. Kuorma-autolla mökille kuljetettiin myös isot huonekalut, jotka eivät mahtuneet henkilöautoon tai kesällä veneeseen.
Joinakin talvina mökille pääsi kaupungista myös luistellen, kun meri jäätyi ennen lumisateita. Talvisin kalaverkot laskettiin oman saaren rantaan jään alle ja avannot tehtiin moottorisahalla tai tuuralla.
1960-luvulla ja vielä 1970-luvun alussa Olkiluoto oli pitkälti luonnontilaista ja eri metsätyypeistä koostuvaa aluetta, jonka linnusto ja eläimistö tarjosivat luonnossa liikkuneille unohtumattomia elämyksiä. Liiklankarissa pesi monta vuotta kalasääski, jonka kanssa kalastimme kilpaa Liiklanperän vesialueella.
Ensimmäiset viitteet tämän idyllin rikkoutumisesta tulivat, kun Teollisuuden Voima Oy (TVO) perustettiin 1969. Uusi yhtiö päätti rakentaa atomivoimalan Olkiluotoon.
Atomivoimaloiden turvallisuuteen ei luotettu
Olkiluoto 1:n (OL1) rakennustyöt alkoivat 1. helmikuuta 1974 ja Olkiluoto 2:n (OL2) 1. marraskuuta 1975. Olkiluodon lähialueiden mökkiläiset eivät olleet ollenkaan innostuneita suurista rakennusprojekteista.
Maansiirto- ja räjäytystyöt häiritsivät jonkin verran kesäistä rauhaa, mutta suurin huoli alueen mökkiläisillä oli itse atomivoimasta. Atomivoimaloita yksinkertaisesti pelättiin, koska niiden turvallisuuteen ei tuolloin luotettu.
OL1 kytkettiin valtakunnan verkkoon syyskuussa 1978 ja OL2 vajaat puolitoista vuotta myöhemmin. Sen jälkeen Leppäkariin ei ole päässyt autolla eikä leutoina talvina jäätä pitkin edes hiihtäen tai kävellen.
OL1 ja OL2 työntävät kumpikin sekunnissa 38 000 litraa eli 38 kuutiota lämmintä lauhdevettä Kaalonperän edustan merialueelle. Vuodenajasta riippuen 20–30-asteinen lauhdevesi ja muuttuneet virtaukset pitävät ison merialueen sulana talvellakin.
Vuonna 2021 OL1 ja OL2 työnsivät mereen yli kaksi miljardia kuutiometriä lauhdevettä, vuotta myöhemmin 3,3 miljardia kuutiota.
Olkiluoto 3 käynnistyi 16. joulukuuta 2021, ja se kytkettiin valtakunnan verkkoon maaliskuussa 2022. Säännöllisen sähköntuotannon se aloitti huhtikuussa 2023. OL3 puskee lämmintä lauhdevettä mereen noin 58–60 kuutiometriä sekunnissa. Kolmen voimalan yhteenlaskettu lauhdevesimäärä on yli 130 kuutiota sekunnissa ja noin neljä miljardia kuutiota vuodessa.
Vesimäärä, muuttuneet virtaukset ja ilmastonmuutos pitävät huolen, että yleensä Leppäkariin pääsee veneellä läpi vuoden. Esimerkiksi viime talvena saari oli sulan veden ympäröimä koko vuoden.
Päättyneen talven poikkeuksellisen kovat ja pitkät pakkasjaksot jäädyttivät osan Leppäkarin lähivesistä ja rannoista, mutta venematka saareen katkesi vain lyhyeksi ajaksi tuulen tuomien jäälauttojen takia.
Kalakanta on yksipuolistunut
Lauhdeveden aiheuttama meriveden lämpeneminen on 30 prosenttia Suomen sähköstä tuottavien voimalaitosten ympäristövaikutuksista.
Meren sula-aika ja lämmin vesi ovat pidentäneet vesikasvien kasvukautta, mutta rehevöitymistä on havaittavissa lähinnä Kaalonperässä ja lauhdeveden purkupaikalla. Esimerkiksi Leppäkarin ympäristössä vesikasvillisuus ei ole lisääntynyt.
Kalakanta sen sijaan on yksipuolistunut 1970- ja 1980-lukuun nähden. Ennen saalisvalikoimaan kuuluivat muun muassa ahven, hauki, siika, lohi, silakka, kampela, made, ankerias, lahna ja särki.
Nykyään 90 prosenttia saaliskaloista on haukia, joita saa tunnissa 10–15 kappaletta oman saaren rannasta virvelilläkin. Suurimmat ovat 7–10-kiloisia. Aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä verkoilla saa yhä siikaa ja ahvenia, joskus silakkaa.
Kalakannan muutoksen syitä ei tiedetä varmuudella, mutta esimerkiksi ahventen on uskottu kadonneen voimalaitosten takia. Laitokset imevät Olkiluodonvedeltä lauhdevettä ja siinä mukana miljoonia pieniä kalanpoikasia, jotka eivät pysty vastustamaan kovaa imua.
Rauman edustalla on myös Suomen suurin merimetsoyhdyskunta ja paljon hylkeitä, jotka verottavat kalakantaa.
Teollisuuden Voima Oy tekee vuosittain noin 1 500 analyysiä meriveden laadusta, kyselyjä kalastajille ja tutkii myös vesikasvillisuuden tilaa. Viime kesänä alkaneen kalakannan tilaa selvittävän tutkimuksen ensimmäisten tietojen perusteella ei pystytty selvittämään ahvenkannan romahtamisen syitä, sillä pienet kalanpoikaset eivät jääneet keräyssiivilään.
Kevät on parasta aikaa Leppäkarissa
Olkiluodon toiseksi lähimmässä naapurisaaressa eli Leppäkarissa, vain 700 metrin päässä OL3:sta, kolmen ydinvoiman läsnäolon tietää, mutta kesäisin sitä ei juuri huomaa.
Laitokset eivät tupruta savua ja ne ovat äänettömiä eivätkä näy Leppäkarin etelärannalle, jossa terassilla voi nauttia lounaan tai saunaoluen alle kymmenen metrin päässä kirkkaansinisenä hohtavasta merestä. Jos maapallo olisi litteä, terassilta avautuisi näkymä avomeren yli Ruotsiin asti.
Kevät eli huhti- ja toukokuu ovat Leppäkarissa vuoden ehkä parasta aikaa: talven ote on kirvonnut ja luonto herää horroksesta. Lumet ovat sulaneet ja muuttolinnut saapuneet suurina parvina taistelemaan reviireistään.
1960-ja 1970-luvulla yhdenkin joutsenen näkeminen koko kesän aikana oli melkoinen hämmästelyn aihe, mutta nykyään varsinkin kyhmyjoutsenet pesivät sankoin joukoin Olkiluodon ympäristössä.
Mökkikauteni alkaa yleensä maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa. Ensimmäisenä päivänä edessä on talvimyrskyjen mahdollisesti aiheuttamien vaurioiden kartoitus ja korjaaminen. Sen jälkeen vuorossa on mökin perusteellinen siivous ja pihan haravointi.
Valmistuessaan OL3 oli maailman kallein yksittäinen rakennus
OL3:n rakennustyöt alkoivat 12.8.2005, ja laitoksen piti valmistua kesäkuussa 2009. Myöhästyminen sai irvileuat liikkeelle. Heidän mukaansa laitoksen valvonta pitäisi siirtää Säteilyturvakeskukselta Museovirastolle, jolla on kokemusta vanhoista rakennuksista.
Lähes 14 vuoden myöhästyminen kävi kalliiksi ranskalais-saksalaiselle Areva-Siemensille. Teollisuuden voima TVO sai laitoksen avaimet käteen -periaatteella 5,8 miljardilla eurolla, mutta Areva-Siemensille OL3:n rakentaminen maksoi noin 10 miljardia euroa.
Euroopan suurinta ydinvoimalaa eli OL3:sta oli parhaimmillaan rakentamassa lähes 5 000 henkilöä yli 80 eri maasta. Valmistuessaan OL3 oli maailman kallein yksittäinen rakennus.
TVO on vuosien varrella ostanut saaria ja kiinteistöjä voimalaitosalueen lähettyviltä. Vain kahdelle kesämökkikiinteistölle (yksi Lipossa, yksi Olkiluodossa) TVO on löytänyt käyttöä. Muut on joko purettu tai niiden on annettu mädäntyä paikoilleen.
TVO omistaa koko Kuusisenmaan, jossa ei ole koskaan ollut kesämökkikiinteistöjä eikä rakennuksia, ellei sellaiseksi lasketa öljyntorjuntapuomin pientä varastoa ja konehuonetta. Lisäksi TVO omistaa Lipon kahta kiinteistöä lukuun ottamatta.
Leppäkarista TVO omistaa nykyään kolmasosan. Kesämökkirakennukset purettiin heti kaupan jälkeen. Sen jälkeen tontilla ei ole käynyt yhtiön henkilöstöä kuin pari kertaa kiinnittämässä muutaman puun runkoon ydinvoimala-alueesta kertovia teippejä.
Omaa kiinteistöäni TVO yritti ostaa noin 15 vuotta sitten. Tarjottu kauppahinta ei ollut mielestäni riittävä vuosien saatossa kesäpaikkaan syntyneen tunnesiteen katkaisemiseksi ja vastaavan merenrantapaikan ostamiseksi jostain muualta.
”Saaria ja kiinteistöjä hankittiin aikanaan siksi, ettei tulevasta toiminnastamme ollut tarkkaa tietoa. Näitä toimintoja ovat sitten olleet esimerkiksi OL3:n rakentaminen ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus. Toinen syy kiinteistökauppoihin on ollut turvallisuuskysymys. Tällä hetkellä meillä ei ole intressiä aluelaajennuksiin”, TVO:n viestintäpäällikkö Johanna Aho kertoo.
Omistamilleen alueille TVO on asettanut liikkumiskiellon. Kiellosta kertovat keltaiset taulut koristavat Olkiluodon, Kuusisenmaan ja Lipon rantoja.
”Yritysturvallisuus on alusta asti ollut ydinturvallisuuden kanssa olennainen osa TVO:n toimintaa. Liikkumiskielto liittyy turvallisuustekijöihin”, Aho kertoo paljastamatta turvallisuustoimien yksityiskohtia.
TVO tekee turvallisuusasioissa yhteistyötä eri viranomaisten, esimerkiksi poliisin, merivartioston ja puolustusvoimien, kanssa.
”Turvallisuuskysymyksissä on aina varauduttu kaikkeen. Sota Ukrainassa ei ole muuttanut tilannetta.”
”Pikaveneeni tankki on varmuuden vuoksi aina täynnä bensiiniä”
Olkiluotoon 14 vuotta alkuperäisestä aikataulusta myöhässä valmistunut OL3-laitosyksikkö on ensimmäistä vuosihuoltoa lukuun ottamatta jauhanut nyt vuoden sähköä valtakunnan verkkoon, kuten OL1 ja OL2 ovat tehneet vuodesta 1979 ja 1982 lähtien.
Olkiluodon ydinvoimaloiden ympärillä on viiden kilometrin suojavyöhyke ja noin 20 kilometrin varautumisalue. Suojavyöhykkeellä on 303 loma-asuntoa ja 70 asuinrakennusta, mutta esimerkiksi sairaalaa tai päiväkotia suojavyöhykkeelle ei saa rakentaa. Varautumisalueella asuu noin 49 000 ihmistä.
Joku on kysynyt, miten kukaan uskaltaa viettää aikaa niin lähellä ydinvoimaloita. Voi myös ajatella, että on aivan sama, onko 13 kilometrin päässä Raumalla tai 30 kilomerin päässä Porissa, jos jollain kolmesta laitoksesta tapahtuisi onnettomuus.
Tällöin pitäisi vain toivoa oikeaa tuulen suuntaa. Pikaveneeni tankki on varmuuden vuoksi aina täynnä bensiiniä.
Sähkö tuli saareen, eikä lähiaikoina lopu
OL1 ja OL2 ovat jo vanhoja laitoksia, mutta niitä on huollettu, korjattu ja paranneltu ja niiden tehoa on näin nostettu 890 megawattiin. Molempien käyttölisenssi ulottuu nykyään vuoteen 2038 asti, mutta TVO selvittää laitosten tehon nostamista ja toiminta-ajan pidentämistä vuoteen 2048 tai 2058 asti.
OL3 tuottaa sähköä parhaimmillaan 1 600 MW, mutta tuotanto on kantaverkkoyhtiö Fingridin määräyksestä pidetty usein huomattavasti pienempänä, vaikka sähkölle olisi ollut kysyntää. OL3:n nykyinen käyttölisenssi on 60 vuotta, mutta asiantuntijoiden mukaan laitosta voidaan huoltamalla ja uusimalla käyttää sata vuotta.
Kiitos Olkiluodon, merikaapelia pitkin voimalaitossaarelta vuodesta 1989 lähtien tullut sähkö ei lopu ihan lähiaikoina Leppäkaristakaan.
