Piparkakusta syntyi uskomattoman upeita luomuksia! Näin piparinleivonnan SM-kilpailut yhdisti kotileipurit eri puolilta maata
Marraskuun lopussa ratkottiin piparinleivonnan SM-kisat koronatilanteen takia etäyhteyksien välityksellä. Poikkeusolot näkyivät myös piparkakkuteoksissa.
Myllyn Parhaan kuvaaja Samuli Salo seuraa Erikan työskentelyä.
”Aika paljon jännittää”, Erika Koskela tunnustaa. Jännityksen aiheuttavat piparinleivonnan SM-kilpailut, joihin hän osallistuu ensimmäistä kertaa.
Helsingin Myllypurossa kerrostalon ikkunoista suurin osa on vielä pimeänä lauantaiaamuna yhdeksältä. Yhden oven takaa kantautuu kuitenkin innokasta puheensorinaa rappukäytävään asti. Iloiset äänet kuuluvat Erikan asunnosta. Hän on ollut hereillä seitsemästä asti ja hääräilee hermostuneesti keittiössään punainen essu päällä.
Piparinleivonnan SM-kilpailut piti käydä Helsingin Teurastamolla, mutta koronatilanteen takia Erika ja muut juniorikisaan osallistuvat sekä aikuissarjan kilpailijat leipovat piparkakkuluomuksiaan verkon välityksellä eri puolilla Suomea.
Erikan kisavalmistelut alkoivat jo edellisenä päivänä, kun hän haki kaupasta tarvikkeet ja valmisti pikeerikuorrutteen. Kotona häntä kannustavat isä Pasi Koskela, äiti Anita Mäkelä sekä avopuoliso Janne Ruponen.
Janne virittelee kannettavaan tietokoneeseen Zoom-yhteyttä ja äiti Anita kehottaa jännittynyttä Erikaa keskittymään hengittämiseen. Taikina, sokerimassat ja kaulin ovat jo pöydällä pienen mikroa muistuttavan uunin vieressä. Erika ja Janne ovat ostaneet sen 40 eurolla Lidlistä, sillä kaasu-uunissa piparit paistuvat epätasaisesti.
Ikkunalaudalla on Jannen tekemä piparkakkutalo, ja ruokailupöytää koristaa piparkakkuversio Helsingin tuomiokirkosta – se toi Erikalle finaalipaikan.
”Tein sitä muutaman viikon ajan iltaisin vaihtelevasti. Oli se pidempi projekti”, Erika kertoo.
Erika on ollut jo pienestä asti innokas leipomaan, ja piparkakkujen leipominen on ollut hänen ja Anita-äidin yhteinen jouluperinne.
”Olen aina tykännyt tehdä ruokaa ja nauttinut varsinkin koristelusta. Piparkakkutalojen tekeminen on paljon yksityiskohtaisempaa, haastavampaa ja koristeellisempaa kuin muu leipominen.”
Erika teki kaksituntisen kisan aikana joulutähden. Taustalla finaalipaikan tuonut piparkakkutaikinasta tehty Helsingin tuomiokirkko. © Niclas Mäkelä
Pisteitä ideastakin
”Hei nyt se alkoi”, Erika huutaa, ja muut rientävät keittiöön tietokoneen ympärille.
Ruudulla näkyvät pienenä myös muut neljä kilpailijaa Milla, Iines, Silja ja Maija. Tuomarit, Myllyn Parhaan leipuri-kondiittorimestari Iiro Heinonen, vuoden 2019 aikuisten sarjan Suomen mestari Sanna Kalasniemi ja Suomen Junior Masterchef 2017 Otto Leskinen, ovat myös linjoilla, Iiro Helsingissä, Sanna Kemissä ja Otto Kuopiossa.
Erika näyttää peukkua sen merkiksi, että yhteydet toimivat. Tuomaristo kertoo kilpailijoille säännöt ja arviointikriteerit. He arvostavat työn ideaa, lopputulosta ja sen moniulotteisuutta, koskettavuutta, jouluisuutta ja tarinaa, mutta isoin paino- arvo on itse teoksella kokonaisuudessaan.
Äiti Anita istuu keittiön pöydän äärellä seuraamassa, kun tuomareiden puheenvuorojen jälkeen myös kilpailijat esittäytyvät.
”Moi! Jännittää vähän, pakko myöntää. Toivottavasti kädet pysyvät vakaana”, Erika kertoo omalla vuorollaan.
Rovaniemeläisellä Maijalla on teknisiä vaikeuksia, joten häneen ei ensin saada yhteyttä.
”Nyt Maijakin kuuluu. Oletko kotona vai missä on noin iso keittiö”, tuomari Iiro kysyy.
”Leivon koulun keittiössä. Uuni on vähän kaukana, joten juoksen siellä aina välissä”, Maija vastaa.
Erika varmistaa kilpailun aikana tuomaristolta, saako silikonista lastaa käyttää sokerin sulattamisessa. © Niclas Mäkelä
Piparinleivonnan SM-kilpailut saavat kädet tärisemään
Sitten kello kumahtaa, ja kisa voi alkaa. Erika huokaisee, ennen kuin alkaa leikata saksilla kaavoja nopealla vauhdilla. Taustalla soi Spotifyn valmis soittolista. Ensimmäisenä kajahtaa voimaballadi In the Name of Love.
”Muista, ei tarvitse hosua”, Pasi-isä sanoo, ennen kuin vetäytyy olohuoneeseen.
”Nyt tärisevät kädet! Apua, kohta leikkaan sormeeni”, Erika sanoo.
Tärinästä huolimatta kaavat ovat pian valmiit ja pian kuuluu jo kaulimen kolinaa. Alle kymmenessä minuutissa ensimmäinen pellillinen on jo uunissa, mutta Erikaa mietityttää, ovatko palat liian kapeita.
Helsinkiläinen Erika Koskela tavoitteli piparinleivonnan Suomen mestaruutta nuorten sarjassa. Myllyn Paras järjesti SM-kisat kymmenettä kertaa. © Niclas Mäkelä
”Onko ongelmia”, Pasi-isä tulee kysymään.
Erika leikkaa leivinpapereita pienemmäksi ja vilkaisee kelloa.
”Olen yleensä polttanut yhden pellillisen, mutta ehdin vielä tehdä uuden.”
Kun ensimmäiset piparit ovat tulleet uunista, keittiöön leviää jouluinen tuoksu. Anita-äiti piipahtaa hetkeksi olohuoneeseen, jossa isä Pasi yrittää katsoa televisiota. Rukan maailmancupin naisten 10 kilometrin perinteinen hiihtokilpailu on juuri käynnissä, mutta Pasin ajatukset ovat kotona käynnissä olevassa kisassa.
”Onko kaikki mennyt hyvin”, hän kuiskaa.
Erika tekee joulutähden terälehdet piparkakkutaikinasta. © Niclas Mäkelä
Kukan muotoiset piparkakut kastetaan lopuksi syötävässä glittermassassa. © Niclas Mäkelä
Vahvoja muistoja
Keittiössä Erika alkaa jo koristella lehtien muotoisia piparkakkuja tummalla kuorrutteella. Sitten hän kaataa sokeria syvään paistinpannuun. Kun sokeri on sulanut, Erika alkaa kastaa piparkakunpaloja ja koota niistä ruukkua.
”Ei ole kiire mihinkään”, isä Pasi sanoo keittiön oven suusta.
”Erika tekee niin tarkkaa työtä, että omakin hengitys salpautuu. Täältä näyttää hyvältä”, tuomari Iiron ääni kaikuu Zoomissa.
Iiro seuraa Helsingin komentokeskuksesta muiden tuomareiden kanssa, kun piparinleivonnan SM-kilpailut pitävät kotileipurit kiireisinä. Etukäteen hän pelkäsi, kuinka virtuaalisuus vaikuttaa kilpailuun. Tuomarointi on kuitenkin sujunut yllättävän hyvin, vaikka tuomarit eivät pysty keskustelemaan kilpailun aikana samalla tavalla kuin aiempina vuosina.
”Piparkakuissa kiehtoo joulun tuoksu, yhdessä tekeminen ja antamisen ilo.” – Iiro Heinonen
”Kaikki kilpailijat ovat pystyneet liikuttamaan kameraa ja esittelemään työskentelyään. Olemme päässeet lähelle töitä, mutta ehkä se tunnelman välittyminen kesti kauemmin kuin aiemmin. Fyysinen läsnäolo puuttui, mutta toivottavasti kilpailijat saavat paremman työrauhan”, yhdeksättä kertaa tuomaroinut Iiro kertoo.
Hän on itsekin aikeissa leipoa piparkakkupullia lastensa kanssa, kun tuomarointitehtävät ovat ohi.
”Piparkakuissa kiehtoo joulun tuoksu, yhdessä tekeminen ja antamisen ilo. Ne on helppo antaa läheiselle tai toimittaa paketissa. Tuoksu taas on ihmisen vahvimpia muistijälkiä, ja piparkakun tuoksu tuo lämpöä ja turvaa.”
Aikaa hengähtää
Erika tarkastelee uunista ottamiaan piparkakkuja. Ne ovat hänestä liian vaaleita, ja hän laittaa ne takaisin uuniin. Äiti Anita seuraa tilannetta keittiön pöydän ääreltä ja muistuttaa Erikaa uunissa olevista pipareista hetken päästä.
”Istun täällä niin kuin olisin virallinen valvoja”, Anita sanoo.
Erika saa liimattua ruukun kasaan ja ottaa sitten hörpyn limsatölkistä.
”Se on hyvä, olen ihan tyytyväinen.”
Sitten hän koristelee ruukun glittermassalla ja piirtää siihen rusetin. Edellisenä iltana glitter levisi lattialle, mutta nyt ei tule sotkua. Kun ruukku on valmis, Erika alkaa kasata sen päälle terälehden muotoisia piparkakkuja.
Äiti Anita Mäkelä hieroo tytärtään kesken kilpailun. © Niclas Mäkelä
”Hyvin on mennyt, olen aikataulussa ja pystynyt pitämään pieniä hengähdystaukoja. Täällä on hyvä tunnelma”, Erika kertoo tuomareille.
Hetken päästä tulee kuitenkin kiire. Kun aikaa on enää 20 minuuttia, Erikan kukan päällimmäinen pipari hajoaa. Hän muotoilee taikinasta äkkiä uuden, ja minuutin päästä puuttuva pala on uunissa.
”Ehtiikö vielä?” isä tulee kysymään.
Kuin pienoismalleja
Jännittävät viimeiset hetket ovat käynnissä myös Rovaniemellä. Maija Vuonokari rakentaa piparkakkutaikinasta myllynhoitajan joululomasta kertovaa luomusta. Hänellä on monta rautaa tulessa: samaan aikaan, kun piparit ovat paistuneet uunissa, Maija on sulattanut sokeria, koristellut ja leikannut paloja.
Vastoinkäymiseltäkään ei ole vältytty. Tuulimyllyn siivet katkesivat ensimmäisen kerran, kun hän otti ne uunista. Toiset taas hajosivat liimausvaiheessa, mutta hän sai ne paikattua sokerilla.
”Perusraaka-aineilla ja koristelulla saa hienoja rakennelmia, mutta ne eivät jää nurkkiin pyörimään joulun jälkeen.” – Maija Vuonokari
”Halusin tehdä yksinkertaisen rakennelman mahdollisimman näyttäväksi ja monimutkaiseksi. Vietämme perheen kanssa joulua mökillä Suukoskella, jossa on ollut mylly sata vuotta sitten. Isoisoisäni on ollut siellä silloin myllynhoitajana”, Maija kertoo teoksestaan.
Viimeiset viisi vuotta hän on leiponut piparkakkutaidetta joka joulu ja yrittänyt tehdä entistä haastavampia luomuksia. Maijalle piparkakkutalojen teko on kuin pienoismallin rakentelua, yhdellä erolla.
”Perusraaka-aineilla ja koristelulla saa hienoja rakennelmia, mutta ne eivät jää nurkkiin pyörimään joulun jälkeen.”
Kaksi tuntia on lähes täynnä, kun Myllynhoitajan joululoma on valmis. Maijalle jää minuutti aikaa siivota.
Maija harjoitteli työtään kaksi kertaa ennen finaalia.
Mummola mielessä
Mutta ehtiikö Erika korjata rikkoutuneen piparin joulukukastaan?
Hän saa puuttuvan palan uunista, ja se säilyy ehjänä, kun se kiinnitetään varovasti joulutähteen. Aikaa on vielä 10 minuuttia. Erika alkaa pyyhkiä pöytiä ja kurkistaa Zoomiin.
”Yllättävän paljon tohinaa siellä vielä on.”
Sitten kello pärähtää ajan päättymisen merkiksi. Janne sammuttaa uunin ja Erika alkaa kuvata joulutähteään.
”Jätä se nyt siihen, ettet vahingossa pudota sitä”, isä Pasi sanoo.
Pienen tauon jälkeen on aika esitellä teoksia. Erika kertoo oman joulutähtensä tarinan.
”Vietämme aina joulua mummolassa, ja isovanhempieni joulupöytää koristaa aina joulutähti. Kun tänä vuonna emme pääse mummolaan jouluksi, halusin tehdä joulutähden. Tässä on glitteriä päällä ja ruukku on jätetty aika paljaaksi. Halusin myös käyttää värejä ja erottua joukosta.”
Tuomarit kysyvät, mistä rusetti on tehty. Esittelyn jälkeen Erika pohtii, olisiko hänen sittenkin pitänyt tehdä rusetti piparkakkutaikinasta kuorrutteen sijaan.
Kun työt on esitelty, tuomarit vetäytyvät keskustelemaan kilpailijoiden teoksista. Iiro Heinonen kertoo, että jokainen tuomari on antanut taulukon mukaan omat arviointinumeronsa, ja yllättäen kolmen ensimmäisen sijoitukset ovat samassa järjestyksessä, vaikka keskustelu kisan aikana on ollut tavallista vähäisempää.
Jouluisia teoksia
Lopputuloksia odottaessa Erika vilkaisee urheilukellosta sykettä: 111, kun yleensä leposyke on 50–60 paikkeilla. Tuomariston päätös viivästyy, ja minuutit kuluvat hitaasti. Erika ja hänen tukijoukkonsa tuijottavat tietokoneen ruutua.
Viimein tuomarit palaavat linjoille, piparinleivonnan SM-kilpailut 2020 ovat ratkeamassa.
”Kaksi parasta työtä eivät olleet perinteisiä, vaan molemmissa oli käytetty idearikkautta. Arvostimme myös teknisyyttä, moniulotteisuutta ja pipareiden paiston onnistumista. Yhtenä kriteerinä oli myös työn koskettavuus”, Iiro Heinonen kertoo.
Erika esittelee työtään tuomaristolle ja muille kilpailijoille Zoom-yhteyden kautta. © Niclas Mäkelä
Avopuoliso Janne Ruponen onnittelee Erikaa, kun kisa on ohi. © Niclas Mäkelä
Maija Rovaniemeltä voittaa, Erika sijoittuu toiseksi. Tuomari Iiro Heinonen kiittelee Erikan työtä, jossa poikkeusolot näkyivät. Joulukukan antaminen on hänestä upea ajatus. Maijan tuulimylly oli kuitenkin teknisesti moniulotteisempi: esimerkiksi siipiin oli kertynyt jääpuikkoja ja myllyn sisällä hohti lämmin valo. Työssä oli joulun tarinaa ja toteutus onnistui.
Erikan luona Janne, Pasi-isä ja Anita-äiti halaavat vuorotellen hopeamitalistia.
”Tosi upea juttu”, Anita iloitsee.
Erika arvelee, että rusetti olisi merkinnyt paljon. Hän on iloinen ja helpottunut, että kaikki sujui hyvin.
”Ihanalta ja tosi hyvältä tuntuu! On tosi hyvä fiilis koko kisasta, vaikka jännitti paljon. Olen tosi iloinen toisesta sijasta.”
Nuorten sarjan Suomen mestaruuden voitti rovaniemeläinen leipuri-kondiittoriksi opiskeleva Maija Vuonokari. ”Voitto tuli täytenä yllätyksenä.” © Maija Vuonokarin kotialbumi
Erilainen joulu
Kun nuorten kisa on päättynyt, Leena Taivalsaari valmistautuu kotonaan Tampereella tuomareiden kellon kilinään. Hän voitti piparinleivonnan Suomen mestaruuden kolme vuotta sitten. Silloin kisa käytiin Zoom-yhteyksien sijaan Lempäälän Ideaparkissa.
”Ihmisiä käveli koko ajan ohi ja tuomarit olivat iholla. Tietty elementti jää kisasta pois, mutta kyllä kädet tärisivät nytkin”, hän kertoo.
Leenan pipariharrastus alkoi jo kauan sitten. Hän teki aina neljälle lapselleen piparkakkutalon näiden toiveiden mukaan, ja lasten aikuistuttua hän on leiponut taloja kahdelle tuttavalleen jo vuosikausia. Talo on joka vuosi erilainen.
”Tietty elementti jäi kisasta pois, mutta kyllä kädet tärisevät nytkin.” – Leena Taivalsaari
Piparkakkujen leivonnassa hän nauttii herkullisesta mausta, piparin tuoksusta ja kaavojen piirtelystä. Myös pikkutarkka koristelu on hänelle mieleen.
Kun kisa alkaa, Leena ajattelee työvaihetta kerrallaan. Koko ajan on olo, että jotain unohtuu. Ensimmäisestä pohjasta tulee liian paksu, mutta Leenalla on onneksi aikaa paistaa vielä toinen.
Kun hän on kokoamassa lautasia, yksi tuomareista kysyy teoksesta. Leenasta tuntuu, ettei hän edes pysty kertomaan tarinaansa liikutuksen takia.
”Kun kello pysähtyi, olin huojentunut ja vain istahdin hetkeksi alas. Siinä vaiheessa, kun esittelin tuomaristolle työtäni, oli kaikkeni antanut olo”, Leena Taivalsaari sanoo. Hän voitti piparkakkukilpailun aikuisten sarjan. © Leena Taivalsaaren kotialbumi
”Aloin miettiä, mikä joulussa on tärkeintä. Minulle se on hetki, kun istumme perheen kanssa todella pitkään joulupöydässä, syömme, juttelemme ja olemme hiljaa. Joulukuusen alla on ehkä paketteja ja lukuisat kynttilät luovat tunnelmaa.”
Tänä vuonna Leenan joulu on kuitenkin erilainen, ja se näkyy haikealla tavalla myös Leenan piparkakkuluomuksessa: jouluillallinen on katettu, mutta tuolit pöydän ympärillä ovat tyhjiä. Leenan vanhin lapsi jää Uudellemaalle, nuorin on jouluna armeijassa, keskimmäisistä toinen asuu Amsterdamissa ja toinen saattaa vain piipahtaa Leenan kotona.
”Kun tajusin sen, tuli täydellisen ontto olo. Joulun henki on tänä vuonna erilainen monilla, mutta se on vain hyväksyttävä.”