Reportaasi: Vanhuksia ja päiväkotilapsia hoidetaan samassa palvelutalossa Hankasalmella – ”Täällä eletään kuin vanhan ajan kyläyhteisössä”
Palvelutalo Metsätähden hoitajien mielestä muistisairaatkin ovat täällä virkeämpiä kuin muualla – ja lapset oppivat ymmärtämään vanhenemista. Seurasimme yhden hoitopäivän kulkua.
Elmi (vas) ja Emma Kinnunen istuttivat yhdessä herneitä.
Aamukahdeksalta palvelutalo Metsätähdessä syödään aamiaista. Ruokailijat keskittyvät lautasiinsa hiljaisuuden vallitessa.
Ikkunapöydissä syövät lapset. Syöttötuolissa istuva 1,5-vuotias Anni Kinnunen suuntaa lusikkaa suuhunsa. 3-vuotias Emma Kinnunen tapittaa leipä kädessä kohti vanhusten pöytiä, jotka on sijoitettu muutaman metrin päähän.
Valkohapsinen herra on parkittanut rollaattorin tuolinsa viereen ja odottaa aamupalaa katsellen lapsia. Hoitaja auttaa ruokailussa iäkästä Erkkiä, jonka kädet eivät enää nouse pyörätuolin nojilta.
Aamiaisen päätteeksi lapset palauttavat astiansa kärryyn ja kokoontuvat jonoon lastenhoitajan taakse.
Jono liikkuu päiväkotiin sujuvasti linjaston takaa, ohi pyörätuolien ja rollaattorien.
Kukaan ei ryntäile eikä ihmettele.
Alun ja lopun vuodet
Palvelutalo Metsätähti sijaitsee noin 5000 asukkaan kunnassa Hankasalmella Keski-Suomessa.
Matala, eri suuntiin ulottuva rakennus paistattelee huhtikuisessa auringossa.
Yhdestä ovesta viedään sisään päiväkotilapsia, toisesta käydään palvelutaloon ja kolmannesta palvelutalon lyhytaikaisen asumisen yksikköön. Sen huoneet on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön, esimerkiksi kuntoutumassa oleville ihmisille.
Leo Laitisen oma isomummo Terttu Lamminniemi on hoidossa samassa talossa. Hanna-Kaisa Hämäläinen / Otavamedia
Kunnallisessa ympärivuorokautisen hoidon yksikössä asuu tällä hetkellä 16 vanhusta. Monella on muistisairaus.
”Moni asuu täällä elämänsä loppuun asti”, kertoo Metsätähden palveluvastaava Hannele Laitinen esitellessään kodikkaita huoneita ja oleskelutiloja.
Vanhukset ovat tekemisissä lasten kanssa päivittäin, sillä saman katon alla hoidetaan 1–6-vuotiaita päiväkotilapsia. Päiväkoti Metsätähdessä lapsia on parisenkymmentä.
Kuin vanhassa kylässä
Aamiaisen jälkeen istutetaan herneitä. Lapset ja vanhukset käyvät samoihin pöytiin.
”Yhteisiä aktiviteetteja on useamman kerran viikossa”, Hannele Laitinen kertoo.
Jos päiväkodilla on musiikkituokio, vanhukset tulevat mukaan. Vanhustenhoitajan vetämästä tuolijumpasta tykkäävät lapsetkin.
Talon väki juhlii yhdessä joulu- ja kevätjuhlat, äitien- ja isänpäivät ja muut pyhät. Kevättalvella paistetaan pihalla makkaraa, joskus järjestetään yhteiskonsertteja, joissa kuulee vuorotellen lastenmusiikkia tai Annikki Tähteä.
Jos jollakulla on merkkipäivä, lapset käyvät laulamassa sankarille.
”Täällä eletään vähän kuin vanhan ajan kyläyhteisössä”, kertoo päiväkodin johtaja Mervi Huuskonen.
”Lapset tuntevat vanhukset nimeltä, ja huomaavat, jos joku on poissa.”
Musiikkia on ikivihreistä hiteistä lastenlauluihin. Hanna-Kaisa Hämäläinen / Otavamedia
Seuraan ei tuppauduta
”Hummani hei, hummani hei, huputiti hummani hei.”
91-vuotias Elmi lurauttaa istutuspuuhien lomassa lastenlauluja. Vieressä istuva päiväkotilainen Emma Kinnunen kuuntelee vieressä pää kallellaan.
”Jos jollekin vanhukselle tulee levoton hetki, ohjaan hänet ikkunan eteen katsomaan pihalla ulkoilevia lapsia. Hän rauhoittuu heti,” kertoo lähihoitaja Kirsi Laitinen.
Muistisairaus voi aiheuttaa ihmiselle holtitonta käytöstä, jopa aggressiivisuutta.
Metsätähdessä pahimmilta kohtauksilta on vältytty ennakoinnilla, sillä että asukkaat tunnetaan.
Huoneet ovat jokaisen asukkaan omaa yksityisaluetta, niin kuin kotikin olisi. Hanna-Kaisa Hämäläinen / Otavamedia
”Huomaamme huonot päivät helposti”, Hannele Laitinen kertoo.
”Tiedämme senkin, jos joku ei välitä lasten seurasta.” Jos asukas ei halua syödä tai puuhastella lasten kanssa, se hänelle suodaan.
”Usein käy kuitenkin niin, että jossain vaiheessa tällainen ihminen alkaa osallistua yhteisiin hetkiin silloin tällöin, ja pikku hiljaa useammin.”
Toki myös uudet lapset saattavat alkuun arastella vieraita vanhuksia. Pikkuhiljaa yhteiseloon totutaan.
Yksityisyyttä kunnioitetaan: lapset eivät saa mennä vanhusten asuntoihin ilman että asukas kutsuu.
Iida Paananen (vas.), Emelia Sauranen ja Elsi Laukkarinen kävivät kylässä Impi Pellisen luona. Hanna-Kaisa Hämäläinen / Otavamedia
Kiertävätkö taudit?
Alkuperäinen ajatus yhteishoivasta oli Hankasalmen silloisen sosiaalijohtaja Leena Kurran idea.
1980-luvun lopussa Hankasalmelle tarvittiin uudet tilat palvelutalolle ja päiväkodille. Kurra oli vieraillut Keski-Euroopassa hoitokodissa, jossa hoidettiin vanhuksia ja lapsia, ja ajoi samanlaisen omaan kuntaan.
Metsätähti valmistui vuonna 1991. Uudenlainen laitos herätti huomiota.
Televisiota katselemassa vas. Liisa Liukkonen, palveluvastaava Hannele Laitinen, Impi Pellinen ja lähihoitaja Sari Hakaniemi. Lapset ovat tulossa vierailulle Impin huoneeseen. Hanna-Kaisa Hämäläinen / Otavamedia
”Kansainvälinen kuvausryhmä kävi täällä tekemässä dokumenttia”, perustamisesta lähtien päiväkodissa työskennellyt Mervi Huuskonen muistelee.
Myös ennakkoluuloja oli.
”Jotkut ihmettelivät, miten yhteiselo voi onnistua. Pelättiin, että taudit tarttuisivat ja päiväkodin henkilökunta hoitaisi vanhuksetkin”, Mervi Huuskonen sanoo.
Välillä niin kävi. Hiljaisempina aikoina päiväkodin henkilökunta ulkoilutti ja avusti palvelutalon asiakkaita peseytymisessä.
Enää se ei onnistuisi. Säädökset ovat paljon tiukemmat.
Tautien leviämiseltä koko taloon on vältytty. Jos päiväkodissa jyllää vatsatautia tai muita epidemioita, lapset ruokailevat päiväkodin tiloissa ja yhteisoloa vähennetään.
Yhdessä ja erikseen
Palvelutalon iso aula muuntautuu helposti niin ruoka- kuin jumppasaliksi.
Nyt pöydät raivataan sivuun. Vanhuksilla alkaa tuolijumppa. Lapset lähtevät päiväkodin vaatenaulakon kautta ulkoilemaan.
Päiväkodilla ja palvelutalolla on omat ulko-ovensa, omat henkilöstönsä ja rakennuksessa omat siipensä.
Lasten ja vanhusten hoitajat tekevät silti töitä tiiviisti keskenään.
Lasten tekemiä linnunpönttöjä. Hanna-Kaisa Hämäläinen / Otavamedia
Työn rajat ovat selvät. Päiväkodin henkilökunta ei tee vanhuksille hoitoja.
Yhteisissä toimintatuokioissa henkilökunta toki auttelee toisiaan mutkattomasti ristiin rastiin.
”Se kuuluu tähän taloon, että vanhukset ovat mukana”, lastenhoitaja Sonja Liimatainen sanoo.
”On ihanaa, että lapset voivat tuoda vanhuksille iloa”, lisää lastenhoitaja Mari Korhonen.
Kuolemaa ei peitellä
Ruokalassa tuoksuu kalapata. Valkohapsinen herra rollaattoreineen rullaa lounaalle ohi lasten pöytien.
Ruokalappuun sonnustautunut Anni Kinnunen nostaa kätensä tervehdykseen, ja herra moikkaa takaisin.
Lapset ja vanhukset syövät omissa pöydissään turvallisuuden vuoksi, sillä vanhuksilla on ruokailujen yhteydessä otettavia lääkkeitä.
”Vanhukset ovat positiivisemmalla mielellä, kun pääsevät tarkkailemaan lasten touhuja tai vain kuulevat heidän ääniään”, 15 vuotta talossa työskennellyt lähihoitaja Sari Hämäläinen pohtii.
”Moni seuraa lasten kehittymistä vauvasta leikki-ikäiseksi, ja huomaa, kun joku on oppinut uusia taitoja.”
Kuolemakin on osa palvelutalon elämää.
Kertaakaan sitä ei ole tapahtunut lasten nähden. Lippu puolitangossa saa kuitenkin lapset kyselemään.
Kerran hautaustoimisto haki vahingossa ruumisarkun lasten aamupala-aikaan. Lasten silmät levisivät, kun arkkua kuljetettiin ohi.
Aihetta käsiteltiin huolella päiväkodissa ja kodeissa.
”Siitä ei tullut mörköä kenellekään. Kun lapset muistelivat päivää jälkikäteen, he muistivat vain sen, että toisella vanhuksella oli ollut synttärit”, lähihoitaja Kirsi Laitinen kertoo.
Mistä hyvä hoito syntyy?
Lounaan jälkeen on lepo. Osa vanhuksista palaa huoneisiinsa ja lapset käyvät päiväunille.
Palvelutalon henkilökunta istuu porukalla lounaalle.
Pohditaan julkisuudessa puituja vanhustenhoidon skandaaleja.
”Keskustelun perusteella saa kuvan, että kaikki vanhustenhoito on huonoa. Ei ole”, perushoitaja Irma Vuorimaa sanoo.
“Täällä asiat toimivat moitteettomasti. On aikaa läsnäoloon ja seurusteluun.”
Moni korostaa kyllä hoitajien määrää. Käsipareja tarvitaan.
Metsätähdessäkään ei ole ihan toivottua 0,7 hoitajaa per vanhus. ”0,68 toteutuu”, Hannele Laitinen laskee.
Silti kiireen tunnetta ei ole.
”Ei meillä ole sen enempää käsiä kuin muualla. Hyvä hoito lähtee siitä, miten asioita tehdään ja miten hoidettaviin suhtaudutaan”, Hannele Laitinen sanoo.
Talon väki syö kaikki päivän ateriat yhteisessä tilassa. Hanna-Kaisa Hämäläinen / Otavamedia
Kiinnostu hoidettavasta
Ihmiskeskeisyyttä pidetään Metsätähdessä tärkeänä.
Hannele Laitisen mukaan se tarkoittaa, että asukkaan elämänkulusta ja ajatuksista ollaan kiinnostuneita.
”Liian usein käy niin, että ihmisen elämänkaari katkeaa siihen, kun hän muuttaa palvelutaloon. Kun meille muuttaa asukas, tutustumme hänen juuriinsa ja kiinnostuksen kohteisiinsa.”
Liikkumattomalla ja syvästi muistamattomallakin ihmisellä voi olla voimavaroja vaikka mihin.
”Ihmistä puhutellaan nimeltä ja hänet autetaan ylös sängystä niin, että hän voi käyttää omia lihaksiaan. Onnistumisen elämyksiä voi saada siitäkin, että saa sormet liikkumaan.”
Mutta erityisen tärkeää on yhteisöllisyys.
”Lasten ansiosta vanhukset saavat kokea olevansa osa yhteisöä.”
Elmi (vas.) tarjosi leipää Leevi Laitisen (oik.) shetlanninponi Kallelle, joka kävi tervehtimässä lapsia ja vanhuksia. Hanna-Kaisa Hämäläinen / Otavamedia
Empaattisesti ja aidosti
Päiväkodin puolella kahvitellaan. Hoitajat miettivät, mistä erityisesti pääkaupunkiseudulla uutisoidut päivähoidon ongelmat kumpuavat.
”Olisiko siellä enemmän epäpäteviä hoitajia,” Mari Korhonen pohtii.
”Meillä hoitajamitoituksista myös pidetään tiukasti kiinni, ainakin silloin kun joku sairastuu.”
Lapset voivat hyvin, kun henkilökunta toimii kiireettä ja aidosti, hoitajat pohtivat.
”Lapsille ei voi esittää.”
Pienessä kunnassa henkilökunta ei juuri vaihdu. Toisaalta pidempien loma-aikojen sijaisia on vaikea löytää.
Pääsiäisen askarteluja voidaan tehdä yhdessä. Hanna-Kaisa Hämäläinen / Otavamedia
Kiitos motivoi
Iltapäivällä Metsätähden pihalla vierailee poni. Eläinvieraita käy silloin tällöin. Niiden on huomattu piristävän kaikenikäisiä.
Koko talo on kokoontunut nauttimaan auringosta. Kahvipöytään on katettu kakkua. Asukkaan omainen on tuonut sitä kiitokseksi hyvästä hoidosta.
Iltapäivän mittaan suurin osa lapsista haetaan kotiin.
Henkilökunnan mielestä lasten lähdettyä talo tuntuu iltaisin vähän liiankin hiljaiselta.
Seuraavana päivänä syödään taas yhdessä aamiaista.
Toimisiko malli muualla?
Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Tarja Myllärinen pitää Metsätähden mallia hyvänä esimerkkinä toimivasta palvelusta.
”Ikääntyneiden määrä kasvaa, ja kunnissa tarvitaan sekä ikääntyneiden palveluihin että päivähoitoon uudenlaisia palvelumalleja. Toiminnallinen puoli on tavattoman tärkeä: se, että ikäihmiset voivat osallistua yhteisön toimintaan.”
Myllärisen mukaan palveluiden yhdistämisessä voi syntyä säästöjäkin, jos henkilökuntaa ja tukipalveluiden järjestämistä voidaan yhdistellä ja tiloja käyttää joustavasti.
Lasten ja vanhusten hoidon yhdistäminen voisi toimia isoissakin kaupungeissa.
”Isoissa yksiköissä toiminta voi olla jopa tehokkaampaa. Pienet yksiköt ovat myös haavoittuvaisempia henkilöstön määrästä.”
Hankasalmen kunnanjohtajan Matti Mäkisen mukaan palvelutalo Metsätähden toimintamalli säästää tila- ja ruokailukuluissa.
”Tällainen toiminta vaatii henkilöstöltä paljon. Se auttaa kuitenkin viihtymään paremmin työssä.”
Käytännössä monessa kunnassa yhteisen hoidon toteutus voi kuitenkin toistaiseksi jäädä kiinni seinistä. Kaikissa kunnissa ei ole varaa mittaviin rakennusten saneerauksiin, jota tällainen vaatisi.
”Uudelle päiväkodille ja uudelle palvelutalolle tulee myös harvemmin tarve juuri yhtä aikaa”, Tarja Myllärinen pohtii.