Marjo Wilska omisti mainostoimiston, stressaantui ja rupesi duunariksi: ”Stressi on hävinnyt melkein kokonaan”
Rohkeiden uraloikkien mestari Marjo Wilska on jälleen uudessa työssä. Entinen puheviestinnän ammattilainen ja mainostoimiston omistaja nauttii oman kädenjäljen näkemisestä.
Vuonna 1990 Marjo Wilska, nyt 54, haaveili asunnon ostamisesta. Koska asuntolainan prosentti huiteli 15 prosentissa, hänen oli etsittävä toinen työ, jota voisi tehdä hotellin vastaanottotyön lisäksi.
Marjon työkaveri kehotti tätä hakemaan Yle TV1:n kesäkuuluttajaksi. Marjo ei kehdannut kertoa ystävälleen, ettei työ olisi sellainen, johon hän haluaisi.
”Olin siihen aikaan todella arka, varsinkin esiintymistilanteissa.”
Hänet kuitenkin palkattiin suoraan koekuvauksista. Se oli Marjon ensimmäinen hyppy tuntemattomaan. Työ imaisi mukaansa, ja Marjo oppi pian nauttimaan esiintymisestä.
Hän nautti siitä niin, että alkoi myös opiskella alaa. Helsingin yliopiston puheviestinnän opintojen selkeänä tavoitteena oli, että Marjosta tulisi jonakin päivänä puheviestinnän opettaja.
”Halusin kouluttaa ihmisiä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa kuin minä.”
Valmistumisen aikoihin Marjoa pyydettiinkin Ylen radio- ja tv-instituuttiin osa-aikaiseksi puheviestinnän opettajaksi. Vuonna 2004 Marjo siirtyi ruudun toiselle puolella Yleisradion ohjelmakehitysosastolle.
Kun Yle lakkautti osaston, oli seuraavan hypyn aika. Oman puheviestintää kouluttavan yrityksen perustaminen oli kuitenkin helppoa, sillä ensimmäiset asiakkaat olivat Ylen puolesta valmiina.
Muiden kouluttamisen ohessa nuorena ujosta Marjosta tuli yli 20 vuodeksi ääni kauppakeskuksissa kuultaviin mainoksiin.
Kun Marjo yllättäen jäi leskeksi alle 40-vuotiaana, hän ei jaksanut markkinoida osaamistaan. Oli keksittävä keino tienata ilman, että pitää laittaa itseään koko ajan likoon.
Mainosmaailma stressasi, remontointi innosti
Marjolle tarjottiin mahdollisuutta ostaa eräs mainostoimisto. Se oli suuri helpotus tilanteessa, jossa omat sosiaaliset voimavarat olivat vähissä. Alaiset hoitivat yrityksen palveluiden markkinoinnin.
Työntekijöiden myötä elämään kuitenkin tuli lisää stressaavuutta. Vastuu muiden työllistämisestä johti lopulta ylipitkiin työpäiviin ja lamaannuttaviin migreenikohtauksiin. Tekemättömät työt pyörivät koko ajan mielessä.
Remontoidessa nykyisen miehensä kanssa heidän vanhemman tyttärensä asuntoa Marjolle ja miehelle syttyi palo remontoimiseen.
Marjon mies oli selvittänyt alan koulutusmahdollisuudet ollessaan kilpailukiellon vuoksi kotona vaihtaessaan työpaikkaa. Kun uudessa työssä tahti kiristyi äärimmilleen koronapandemia myötä, mies päätti lähteä opiskelemaan talonrakentajaksi.
Marjo seurasi kateudella, kuinka innoissaan mies lähti aamuisin opiskelemaan.
Haave omilla käsillä tehtävästä työstä muhi Marjon mielessä, kun hän yllättäen sai ostotarjouksen omistamastaan mainostoimistosta. Se myytiin juuri ennen koronapandemian puhkeamista.
”Työ jää päivän päätyttyä työmaalle”, Marjo Wilska kertoo vapaa-ajan muuttumisesta. © Susa Junnola/Otavamedia
Alanvaihto 50-vuotiaana kannatti
Esiintymiskoulutuksille ei ollut tarvetta yhteiskunnan sulkeutuessa tapahtumarajoitusten vuoksi. Marjo rohkaistui ja haki opiskelemaan Järvenpään Keudaan, josta hän valmistui pintakäsittelijäksi toukokuussa 2022.
Osa lähipiiristä on ihmetellyt fyysiseen työhön hypänneen Marjon valintaa. Ensimmäisen miehen vanhemmat ovat muistuttaneet, että Marjon akateeminen tutkinto ei vanhene. Ystävät ovat pääasiassa olleet iloisia ja rohkaisseet Marjoa jatkamaan valitsemallaan tiellä.
”Niska- ja hartiasäryt ovat poissa, vaikka työpäivän jälkeen huomaan tehneeni fyysistä työtä. Stressi on hävinnyt melkein kokonaan, kun työ jää päivän päätyttyä työmaalle”, Marjo kertaa uuden työnsä hyviä puolia.
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 4/2023.
Marjo Wilska valmistui vuosi sitten pintakäsittelijäksi. Yrittäjyys puheviestinnän ja mainonnan parissa on vaihtunut stressittömämpään alaan. © Susa Junnola/Otavamedia
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti