Avioeron jälkeen Jari halusi pois entisestä elämästään ja lähti ajamaan bussia Leville – Kausityö oli niin hauskaa, että siitä tuli hänelle tapa
Jari Korkiakoski matkustaa joulunaikaan Leville kuljettamaan turistibussia. Kausityö kansainvälisessä ilmapiirissä on kuin lomaa omasta arjesta.
Turistien bussikuskina pärjää vain kielitaitoinen ja liukkaissa ja lumikeleissä ajamaan tottunut kuljettaja.
Kittilän lentokentän kiireisimmät päivät ovat jouluaatto ja aatonaatto, jolloin koneita laskeutuu koko ajan. Viime jouluna Jari Korkiakoski, 62, ajoi Levillä bussia aamusta iltaan. Hän kuljetti matkailijoita lentokentältä hotellille ja sieltä esimerkiksi huskysafarille ja joulupukkia katsomaan.
”Minulle tulee hyvä joulumieli, kun näen aitoa iloa lasten kasvoilla. Jo lumi on heille elämys”, Jari sanoo.
Työkseen Jari pitää pientä hotellia Nivalan asemalla. Asiakkaat ovat enimmäkseen työmatkalaisia, ja joulukuun puolivälistä loppiaiseen on hiljaista.
Jari ei ole jouluihmisiä, ja niinpä hän kysyi tutulta liikennöitsijältä kuljettajan töitä loppuvuodeksi.
”Hän vastasi heti, että milloin tulet. Olin täällä ensimmäisen kerran avioeroni jälkeen talvella 2015–2016. Halusin pois entisestä elämästäni. Tutustuin porukkaan ja meininkiin.”
Kielitaitoinen kausityöläinen pärjää Lapissa
Jarin kaltaiselle kokeneelle ja kielitaitoiselle asiakaspalvelijalle on aina kausitöitä. Työtä on paljon ja vapaa-aikaa vähän.
”Lappiin tulee nuoria bussikuskeja etelästä, mutta moni lähtee muutaman päivän kuluttua pois. He huomaavat, ettei aikaa jää iltahurvittelulle.”
On sopeuduttava yllättäviin työvuoroihin. Joskus Jari voi saada myöhään illalla viestin, että aamuseitsemältä pitää olla pirteänä ratissa.
Bussissa on aina mukana opas eli tonttu, jonka vastuulla ryhmä on. Jarin tehtävänä on vain ajaa.
”Välillä minäkin laulan ajaessani. Jingle bells on luriteltu monta kertaa.”
Hotelleilla on omat opastonttunsa. Heistä suurin osa tulee ulkomailta, kuten Tšekeistä, Kreikasta, Italiasta tai Espanjasta. Talvisesongin loputtua moni lähtee oppaaksi Etelä-Eurooppaan.
”Nuorekas ja kansainvälinen työympäristö sopii minulle. Asuin vuosia Yhdysvalloissa, ja olen liikkunut paljon Keski-Euroopassa työni vuoksi. Opastontut ovat omia lapsiani nuorempia. Se antaa erilaisen fiiliksen kuin oman ikäisteni kanssa työskentely.”
Lapin tyhjä tila ihmetyttää turisteja
Yksi vakituisista retkikohteista on Leviltä 80 kilometriä Muonion suuntaan. Sinne ajetaan tunnin verran mutkaisia ja lumisia teitä.
”Juttelen matkustajien kanssa usein säästä. Lumipyry saattaa jännittää ihmisiä.”
Silloin linja-autossa on rauhallinen ja vähän jännittynyt tunnelma: miten tästä selvitään?
”Kun pääsemme perille joulupukin pihaan metsän keskelle, tunnelma repeää iloon. Mahtavaa, me selvisimme!”
Jari on nähnyt, kuinka monet aasialaiset ihmettelevät Lapissa tilaa ja tyhjyyttä. He haluavat itsestään valokuvan, jossa ovat yksin kädet levällään luonnossa eikä muita ihmisiä näy lähimaillakaan.
Kausityöläinen asuu kimppakämpässä
Lapissa Jari asuu kahden muun kuljettajan kanssa paritalossa, jossa hän nukkuu olohuoneen nurkassa. Kolme viikkoa sujuu siinä hyvin, mutta pidempi aika saattaisi kiristää pinnaa.
”Harvoin kokkaan kämpillä, sillä monet paikat tarjoavat kuljettajille ruoan ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi. Koska Levillä eletään matkailusta, meitä kuskeja pidetään hyvänä.”
Viime jouluna Jarilla oli sukset mukanaan, mutta sää oli liian kylmä hiihtämiseen. Vapaatakin oli aika vähän.
Työvuorojen jälkeen Jari usein saunoi. Pari kertaa hän kävi Levillä syömässä.
Usein päivä alkoi aamukahdeksalta, ja Jari pääsi kämpille vasta 22.30. Vaikka päivät olivat pitkiä, sen jaksoi, koska työ oli erilaista kuin tavallisesti.
”Se oli minulle kolmen viikon loma omasta arjestani, kuin kiinnostavaa leikkiä. Kyydittävät ovat Lapissa vapaalla, ja ajatukset ja keskustelut lentävät kuin olisimme satumaailmassa.”
Jari voisi hyvin kuvitella tulevansa Lappiin kausitöihin myös eläkkeellä. Talvisesongin aikana voi tienata koko vuoden ansiot.
”Ihan kannattavaa työtä ne kolme viikkoa olivat. Ja kehujakin sain. Yrittäjä lupasi, että jos minulla on jatkossa vapaata, voin tulla milloin vain. Tunnen jo kaikki paikat ja reitit ja hoidan vuoroni itsenäisesti.”
Jos ihmeitä ei tapahdu, Jari pyörittää bussin rattia tänäkin jouluna Levin tienoilla.
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 12/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti