Juoksijalegenda Kip Keino, 83, auttaa orpokodin lapsia elämässä eteenpäin: ”Ei ole vaikeaa olla kuuluisa, paljon vaikeampaa on olla nöyrä”
Kipchoge ”Kip” Keino, 83, kansainvälinen juoksijalegenda ja Kenian kansallissankari lopetti kilpaurheilu-uransa 50 vuotta sitten. Nykyään Keino yrittää muun muassa tarjota nuorille mahdollisuuksia parempaan elämään.
Yleisurheilun legendan Kip Keinon sydäntä lähellä ovat lapset ja heidän auttamisensa kohti parempaa elämää. © Päivi Arvonen
Rautaporttiin on taottu teksti ”Kipchoge Keino Children’s home” eli Kipchoge Keinon lastenkoti. Ison omakotitalon takana pyörivät pienen tuulivoimalan tuulimyllyjen lavat, aurinkopaneelit kimaltavat päiväntasaajan pistävässä auringonpaisteessa.
Hymyilevän miehen silmät tuikkivat uteliaana.
”Tervetuloa kotiini!”
Entinen orpokoti on nykyään Kipchoge ”Kip” Keinon oma koti. Orpokodille on rakennettu modernimmat tilat lähistölle. Ollaan Eldoretin kaupungin laitamilla Itä-Keniassa.
Kaupungin 10 000 katsojan urheilustadion on myös nimetty paikkakunnan kuuluisuuden, urheilulegenda Kip Keinon mukaan. Toinen hänen mukaansa nimetty urheiluareena on Englannin Bristolissa.
Eldoretissa on myös kaksi Keinon nimeä kantavaa koulua sekä 90 urheilijalle harjoittelu- ja majoitustilat tarjoava Kip Keino Training Center -urheilukeskus. Nuorten opintoja ja urheilustipendejä koti- ja ulkomailla rahoitetaan osaksi Kip Keinon hyväntekeväisyyssäätiön kautta.
”Meistä jokainen tulee maailmaan tyhjin käsin, ja lähtee tyhjin käsin. Jos voi auttaa ihmisiä, pitää auttaa”, Kip Keino tiivistää elämänfilosofiansa.
Kestävyysjuoksijana kilpaillut Keino on voittanut muun muassa kaksi kertaa kulta- ja kaksi kertaa hopeamitalin olympialaisissa. Lopetettuaan urheilijauransa vuonna 1973 hän teki työuran poliisina ja toimi kahden vuosikymmenen ajan Kenian olympiakomitean puheenjohtajana.
Keinolla lienee maanmiestensä keskuudessa myös matkustusennätys; hän on matkustanut 187 maassa ja tavannut lukuisia maailman eri maiden johtajia ja kuuluisuuksia.
Keinon kodin seinillä on kuvia hänestä muun muassa golfaamassa Yhdysvaltojen entisen presidentin Ronald Reaganin kanssa, kättelemässä Englannin kuningatar Elisabetiä sekä tervehtimäsä Michelle ja Barack Obamaa.
”Olen tavannut paljon maailman johtajia ja merkkihenkilöitä. Tärkeää minulle on ollut saada keskustella heidän kanssaan ja yrittää oppia heidän elämänkokemuksestaan”, Keino sanoo.
Ura alkuun ilman kenkiä
Kip Keino syntyi lähellä nykyistä kotikaupunkiaan vuoristoisella seudulla köyhään perheeseen parikymmentä vuotta ennen Kenian itsenäistymistä vuonna 1940.
”Juokseminen oli minulle luontaista. Yleensä juoksin kouluun ja takaisin, ja ruokatunnilla juoksin kotiin syömään.”
Teeviljelmillä työskennellyt isä kannusti häntä urheilemaan. Keinon vanhemmat kuolivat hänen ollessaan nuori ja hänet kasvatti sukulaistäti.
”Myös äidinäitini oli tärkeä kannustaja ja rohkaisija”, Keino kertoo.
Keino osallistui paikallisiin ja Kenian sisäisiin juoksukilpailuihin, jotka hän poikkeuksetta voitti.
”Tein vain parhaani. Olin hyvä, paras. Oli suuri kunnia, että pääsin kilpailemaan ulkomaille.”
Hänen ensimmäinen ulkomaan kilpailumatkansa oli 1950-luvun lopussa Israeliin.
”Israelissa juoksin ilman kenkiä, kuten olin aina harjoitellutkin. Ensimmäiset juoksukengät sain vuonna 1962 Kansainyhteisön kisoissa Australian Perthissä. Kengät olivat kengurunnahkaa.”
Ensimmäiset ulkomaanmatkat olivat Keinon maailmaa mullistavia elämyksiä.
”Ihan aluksi muistan olleeni hyvin hämilläni siitä, miten paljon ihmisillä tuntui olevan vaatteita. Olin kasvanut hyvin vähin vaattein ja tuntui oudolta nähdä ihmisten vaihtavan vaatteita jopa useamman kerran päivässä.”
Kip Keino on kokenut urheilumaailman täydellisen muutoksen vuosikymmenten kuluessa.
”Mahdollisuuksia harjoitteluun on nykyään enemmän, mutta kilpailu ja maailma ovat muuttuneet paljon kovemmiksi.”
Suomessakin kisoja
Suomessa Keino muistelee olleensa viisi tai kuusi kertaa ja juosseensa siellä ainakin 5 000:n ja 3 000 metrin kilpamatkoja. Päällimmäisenä muistona Suomesta hänellä on hyvät harjoittelumahdollisuudet.
”Suomessa ja muualla maailmalla otin aina oppia siitä, miten muut harjoittelevat. Suomesta muistan hyvät kuntosalit ja useat päivittäiset harjoituskerrat. Suomalaiset urheilijat tekivät todella paljon työtä menestyksensä eteen.”
Urheilukansan mieleen on jäänyt vuoden 1972 Münchenin olympialaisten 1 500 metrin juoksu, jossa Pekka Vasala voitti kultamitalin ja Kip Keino hopeaa. Keino aloitti loppukirinsä jo 800 metriä ennen maalia. Kilpailijoista ainoastaan Vasala pysyi Keinon perässä ja kiihdytti loppusuoralla Keinon ohi.
Keino muistaa kilpatilanteen hyvin.
”Olin yksinkertaisesti vain liian väsynyt. Olin jo juossut 3 000 metrin matkan, jossa voitin kultaa. Vasalalla oli 1 500 metrin lopussa enemmän voimia jäljellä kuin minulla. Lopputulos oli pettymys, koska luulin voittavani myös 1 500 metrin matkan.”
Suomea edustanut Pekka Vasala oli ainoa, joka pysyi Kip Keinon loppukirissä ja lopulta voitti vielä tämän 1 500 metrillä Münchenin olympialaisissa 1972. © Shutterstock
Olympiakultaa Suomelle toi Pekka Vasala, Kenian Kip Keino sai hopeaa ja Uuden-Seelannin Rod Dixon pronssia 1 500 metrin juoksussa 1972. © EPU / Lehtikuva
Kuningatar Elisabet ojensi kultamitalin Kip Keinolle 1500 metrin juoksun voitosta Kansainyhteisön kisoissa 1970. © Keystone Archives / Heritage Images / MVPhotos
Mahdollisuuksia nuorille
Kipchoge Keinolla on kahdeksan lasta ja 13 lastenlasta.
”Käytännössä minulla on satoja lapsia. Olen orpokotini lapsille isähahmo ja rakastan heitä kaikkia.”
Köyhistä oloista maailmanmaineeseen ponnistanut Keino kantaa huolta synnyinmaansa vähäosaisista nuorista.
”Monilla lapsilla ei ole yhtään mitään. Ei kotia, ei mahdollisuuksia. Haluan auttaa nuoria rakentamaan parempaa elämää itselleen ja koko maalle.”
Keinon orpokodin kasvattamista ja kouluttamista nuorista moni on päätynyt tohtoriksi asti ja useampi työskentelee ulkomailla. Hänen perustamassaan kahdessa yksityiskoulussa opiskelee satoja lapsia, osa hänen nimeään kantavan säätiön apurahoilla.
”Haluan rohkaista nuoria ainakin harrastamaan liikuntaa ja urheilemaan. Kaikista ei tule kilpailijoita, mutta lahjakkaimmat voivat päästä pitkälle ja luoda urheilusta hyvän uran ja toimeentulon itselleen.”
Hän kiertää edelleen Keniassa kouluissa puhumassa oppilaille liikunnan tärkeydestä ja terveestä luonnonmukaisesta urheilusta ilman kemiallisia lisäpotkuja. Hän haluaa rohkaista myös vanhempia tukemaan lasten liikunta- ja urheiluharrastuksia.
Lue myös: Koomikko Sami Hedberg rakentaa nuorisotalon Ugandaan – mutta miksi ihmeessä juuri sinne?
Kenian kehityttävä itsenäisesti
Kip Keino rakastaa synnyinmaataan Keniaa, joka viettää tänä vuonna 60. itsenäisyyspäiväänsä.
”Meillä on todella upea ja rikas maa. Meillä on kaikkea; aurinkoa, tuulta, mineraaleja, metsää, hedelmällinen maaperä. Meidän ei pitäisi kerjätä apua vaan olla omavaraisia. Meillä olisi omavaraisuuteen kaikki mahdollisuudet.”
Keino asettelee sanansa tarkoin ja varoo kritisoimasta kotimaansa johtoa mutta myöntää kaikessa olevan kyse siitä, miten valtaa käytetään. Tämän hän on oppinut tavatessaan maailman johtajia eri maanosissa ja maissa.
”Tavatessani johtajia ja keitä tahansa ihmisiä pyrin aina selvittämään, mitä voin oppia heiltä ihmisyydestä ja siitä, mitä ihmiset tekevät ja voivat tehdä muiden hyväksi”, Keino sanoo.
”Urheilu on ollut suuri intohimoni, mutta suurin intohimoni on ihmisyys. Meidän elämäntehtävämme on auttaa muita ja tehdä maailmasta parempi paikka.”
Keino on, monien maanmiestensä tavoin, vahvasti tunnustava kristitty.
”Jumala on antanut meille tämän kaiken rikkauden, upean vihreän maan ja puhdasvetisiä järviä. On meidän tehtävämme suojella, viljellä ja varjella maatamme.”
Keino pyrkii elämään kuten opettaa. Siksi hänen kotitalonsa sähköstä isoin osa tulee tuuli- ja aurinkoenergiasta.
”Tiedän olevani esikuva monille nuorille. Toivon olevani hyvä esikuva. Liikun ja kuntoilen edelleen päivittäin. Alkoholin käytön lopetin 16-vuotiaana, jo 67 vuotta sitten.”
Keinolta on usein kysytty, onko haastavaa olla kaikkien tuntema kansallissankari.
Maailmankuuluksi urheilijalegendaksi Kip Keino on vaatimaton mies.
”Kaikki hyvä ja siunaus tulee Jumalalta. Meidän pitää olla kiitollisia siitä, mitä meillä on. Ei ole vaikeaa olla kuuluisa, paljon vaikeampaa on olla nöyrä.”