Kirjansitoja Päivi Pärssinen korjaa rakkaita ja pitkään suvuissa kiertäneitä kirjoja – ”Välillä jännittää kajota näin tärkeisiin esineisiin”

Kirjansitoja Päivi Pärssisen sitomo on viihtyisä. Kaksi korkeaa ikkunaa päästää luonnonvalon huoneeseen, ja lukuisat värit sekä pienet esineet tuovat mieleen karkkikaupan.

Hento paperin tuoksu kuitenkin muistuttaa, että hyllyissä eivät lepää karamellit vaan kaikenlainen tilpehööri, jota kirjansitojan voi kuvitella työssään tarvitsevan.

Silmiin osuu lujaa lankaa, ompeluneuloja, nahkaa sekä rullakaupalla kluuttia eli kansien päällyskangasta, mutta myös naskaleita, pensseleitä ja kapiteelinauhoja.

Kirjansitojaksi kalliagrafiakoulutuksen kautta

Pärssisen kirjansitomo sijaitsee Hämeenlinnassa Wetterhoffin talossa, käsityöläisten perinteikkäässä yhteisössä. Siellä hän on työskennellyt täysipäiväisesti vuodesta 2011, mutta kirjansidonnan ammattilainen Pärssinen on ollut jo yli kaksikymmentä vuotta.

Kirjansidontaan hän tutustui alkujaan Kankaanpään taidekoulun kalligrafiakoulutuksen yhteydessä.

Päivi Pärssinen ompelee omaksi ilokseen etiopialaista koptisidosta. © Sara Pihlaja

”Sain sellaisen kipinän, että jäin vielä syksyn mittaiselle kirjansidontakurssille. Seuraavana keväänä 1999 sitten löysin tieni silloiseen Vammalaan kirjansitojakisällikoulutukseen ja suoritin kirjansitojan ammattitutkinnon”, Pärssinen kertoo.

Kirjansitojien yhteisö on varsin pieni, mutta ammattilaisille sitäkin tärkeämpi. Pärssinen tuntee vajaat parikymmentä sitomonpitäjää. Hän pitää säännöllisesti yhteyttä kollegoihinsa jakaakseen ajatuksiaan alasta tai kysyäkseen itseltään puuttuvaa tietoa, taitoa tai materiaalia.

Kirurginveitsi, taittoluu ja naskali – kirjansitoja tarvitsee työssään lukuisia työvälineitä

Lähes koko Päivi Pärssisen kirjansitojauran ajan kysytyin työ on ollut sidoskorjaus.

Moni asiakas saattaa alkuun säikähtää täysin käsityönä tehtävän korjauksen hintaa, mutta useimmat palaavat mietinnän jälkeen Pärssisen pakeille. Kirjan ehostus maksaa kirjan kunnosta ja materiaaleista riippuen yleisimmin 60–150 euroa.

Useimmiten kyseessä on iäkäs perheraamattu tai vastaava.

”Suvussa kiertäneillä kirjoilla on paljon tunnearvoa. Välillä jännittää kajota näin tärkeisiin esineisiin, mutta asiakkaiden ilmeet valmiista töistä ovat paljonpuhuvia. Usein he ihmettelevät ihastuksissaan, miten olen voinut saada siitä hajonneesta kasasta näin hienon.”

Vasaran hamaran on oltava pyöreä, ettei se jätä nahkaan painaumia. © Sara Pihlaja

Nyt työn alla oleva Raamattu ei ole erityisen iäkäs, mutta sen painos on harvinainen.

Kirjan selän rikkoutumisesta Pärssinen päättelee sen pudonneen. Hän ompeli kahdessa osassa olleen raamatun kokonaiseksi ja valmistaa juuri uusia kansia rikkinäisten tilalle.

Tärkeää on ollut vahvistaa koko kirjan selkämys – hylsyn ansiosta sivut mahtuvat aukeamaan, ja uusi kansi pysyy jämäkästi kiinni. Hylsykirjan tunnistaa siitä, että kun kirjan avaa, sen selkämyksen ja sivujen väliin jää putkilomainen ilmarako.

Seuraavaksi vuorossa on nahkakannen kulmien liimaus. Pärssinen kostuttaa nahkaa vesitipalla ja nakuttelee kulmat ruotuun pyöreähamaraisella suutarinvasaralla. Liiman kuivumista odotellaan yön yli.

”Hamaran pitää olla pyöreä, ettei herkkään nahkaan jää jälkiä vasarasta.”

Päivittäisessä korjaustyössä Pärssinen tarvitsee lukuisia työvälineitä. Metalliviivotin antaa suoran tuen, jota pitkin materiaali viilletään kahtia kirurginveitsellä.

Taittoluun ja viivottimen avulla Pärssinen kääntää siistit taitokset eli nuuttaukset, ohutpiikkisellä naskalilla hän pistää sivuihin sidontalangan mentävät reiät.

Koristeellinen nuuttausura, joka usein painetaan kirjan selkämyksen ja kannen taitteeseen, tarvitsee muovisen taittoluun: oikea luu kun jättää jälkeensä myös kiiltävän jäljen.

Samat välineet Pärssinen tarvitsee myös silloin, kun sitoo kirjan alusta asti itse.

Kirjansitoja Päivi Pärssinen eniten käyttämät työvälineet: taittoluu, kirurginveitsi, metalliviivotin, naskali sekä muovinen taittoluu. © Sara Pihlaja

Eläinliimoista synteettisiin

Päivi Pärssisen yritystoiminnasta 75 prosenttia koostuu kirjansidonnan tarvikkeita myyvästä verkkokaupasta. Seuraavana tulevat sidoskorjaukset, ja pienimmän osuuden muodostavat asiakkaalle tilauksesta sidotut kirjat. Joskus tilaaja on yksityishenkilö, mutta useimmiten yritys.

”Yksityiset haluavat esimerkiksi albumeita, yritykset vieraskirjoja. Joskus olen saanut valmiita lomakesivuja, joista olen sitonut vierailijakirjan.”

Kirjoja sitoessa joutuu odottelemaan liimojen kuivumista. Muinoin liimoja valmistettiin esimerkiksi eläinten luista ja nahoista, mutta nykypäivänä ne koostuvat useammin synteettisistä ainesosista. Pärssinen käyttää yhä myös jauholiisteriä.

Jos Pärssinen jättää huomiotta kuivatteluun kuluvan ajan, sitoo hän uniikin kirjan alusta loppuun noin kolmessa tunnissa. Lopullinen hinta vaihtelee sidontatekniikasta, kirjan koosta ja materiaaleista riippuen. Esimerkiksi A4-kokoiselle, muutaman sentin paksuiselle, kluutista ja paperista sidotulle kirjalle tulee hintaa noin sadan euron verran.

Etiopialainen koptisidos

Entä kuka on tilannut Päivi Pärssisen työpöydällä lepäävän, selästään avonaisen ja vanhaa tyyliä huokuvan kirja, jonka mokkanahkaiset kannet kutittelevat kämmentä miellyttävästi?

”Tämä ei ole kaupan, vaan on työn alla ihan tekemisen ilosta! En ole pitkään aikaan kokeillut tätä etiopialaista koptisidosta, joten palauttelen sitä mieleeni. Olin kurssilla Sastamalan opistolla.”

Neula ja lanka rapisevat rauhoittavasti, kun Pärssisen käsi vetää niitä läpi japanilaisella punsselilla tehdyistä rei’istä. Huolella sidottu kirja on paitsi yksityiskohtaisen kaunista käsityötä myös kestävä käyttöesine.

Hän uskookin, että perinteisille kirjansitojille löytyy paikkansa tulevaisuudessakin. Digitaaliset vaihtoehdot eivät korvaa sivujen tuoksua tai kirjahyllystä selailtavaksi napattavaa muistoesinettä.

Kirjansitoja Päivi Pärssinen rakastaa erilaisia kirjottuja koristuksia. © Sara Pihlaja

Lue myös: Tunnistatko nämä käsityöläisten erikoiset työkalut ja niiden käyttötarkoitukset?