Minna ja Eero ovat kuin vastarakastuneita ja 30 vuoden liitto kukoistaa: ”Nautimme toisistamme, lapsista ja kaikesta mitä meillä on – olemme kuin vastarakastuneet”
Kun Eero Heiskasen paino laski kymmeniä kiloja, se vaikutti myös parisuhteeseen. Minnan ja Eeron yli 30 vuotta kestänyt liitto sai uutta kipinää.
"En kaipaa onnellisuuteen iltapukuja tai hienoja hotelleja. Nautin, kun voimme pyöräillä yhdessä tai saunoa pihapiirimme saunassa ja pulahtaa välillä kotilampeen”, Minna Heiskanen kertoo vierellään aviomies Eero.
Näiden eväsleipien väliin tulee paljon vihanneksia: salaatinlehtiä, kurkkua, paprikaa ja tomaattia. Kun termospulloon on vielä kaadettu kahvia, Minna ja Eero Heiskasen auto starttaa Pinsiön kodin pihasta. Vapaa viikonloppu sopii ex tempore -lähtöön kohti Kuusamoa ja pientä karhunkierrosta.
”Aiemmin Minnan ehdotukset yhteisistä ulkoiluretkistä kaikuivat kuuroille korville, mutta nykyään lähdemme miltei joka viikonloppu liikkumaan jonnekin”, Eero sanoo.
Muutoksen taustalla on Eeron eli Pinsiön pantterin elämäntaparemontti. Sen aikana hän on laihtunut yli 30 kiloa. Se vaikutti yllättävän paljon myös parisuhteeseen.
Tapaaminen
Juuri ajokortin saanut Eero Heiskanen ajeli kaverinsa kanssa autorinkiä kesällä 1984 Tampereen keskustassa. Minna oli liikkeellä kävellen tyttökaverinsa kanssa, mutta nousi illan aikana poikien kyytiin. Minna laittoi heti merkille jääkiekkoa pelaavan Eeron lihaksikkaan kropan ja sen, että toisen kanssa oli ihmeen helppo jutella.
Kun Eero rohkaisi mielensä ja pyysi Minnaa seuraavana päivänä elokuviin, Minnan oli helppo suostua. Olkoonkin, ettei hän ollut aiemmin kuullutkaan James Bondista.
”Soitit ujona kotimme ovikelloa, ja isäni tuli avaamaan. Jännittävintä taisi olla sanoa hänelle, että tulit hakemaan minua treffeille”, Minna muistelee.
Eero muistaa yhä tulevan vaimonsa vaatteet: harmaaraitaiset housut, inkkarityyliset mokkanahkakengät ja collegepaidan. Elokuvasalin hämärässä nuoret ottivat toisiaan kädestä kiinni – ja pussailivat.
Kihloihin Minna ja Eero menivät talvella 1986. Hääkellot nuorille soivat seuraavana kesänä. Sitä ennen Eero pyysi Minnan kättä tämän isältä.
”Toit tullessasi sacher-leivoksia, mutta olisi isäni muutenkin antanut luvan mennä naimisiin, sillä hän piti sinusta kovasti alusta asti.”
”Hääkakun saimme lahjaksi leipomosta, jossa työskentelin kolmivuorotyössä”, Eero muistelee.
Minna ja Eero menivät naimisiin kesällä 1987. Pekka Holmström / Kuvaryhmä / SKOY
Ensimmäiset vuodet
Minnan ja Eeron esikoispoika Henry syntyi joulun alla 1987. Pari asui kaksiossa Tampereella, Eeron armeija oli juuri päättynyt. Perheen ruuhkavuodet alkoivat, kun Kristian syntyi 1992 ja Kasper 1997.
”Monen vuoden ajan arkeamme rytmittivät työ ja lasten harrastukset. Toisessa pulkassa kulkivat isompien poikien jääkiekkovarusteet ja toisessa nuorimmaisemme, kun tarvoimme Tesoman ulkojäälle.”
Poikien kasvaessa vauhti kiihtyi: kesäisin jääkiekko vaihtui jalkapalloon. Viikonloppuisin oli usein turnauksia. Koska pojat pelasivat eri joukkueissa, kuljetukseen tarvittiin monesti molempia vanhempia. Kaupassa kävi ja ruoan teki se, joka ehti.
”Elimme lasten ehdoilla, mutta se oli tietoista. Emme koskaan haikailleet kahdenkeskisten lomien perään, vaan halusimme tehdä asioita yhdessä. Kesäviikonloput vietimme usein mökillä Kokemäellä, ja kerran vuodessa pyrimme käymään koko perhe etelässä”, Minna sanoo.
”Välillä oli taloudellisesti tiukkaa, mutta lasten harrastuksista emme nipistäneet.
Monena kesänä kävimme Linnanmäellä ja Korkeasaaressa omien eväiden kanssa”, Minna muistelee.
Eeron oma pelaaminen vaihtui lapsien myötä poikien joukkueiden valmentamiseen. Sitä jatkui vuoteen 2015 saakka.
Kun oma pelaaminen jäi, Eeron paino alkoi nousta salakavalasti. Lopullisesti tilanne karkasi käsistä, kun hän yli 20 valmentajavuoden jälkeen päätti siirtyä taustalle ja vetää henkeä.
”Sohva, televisio ja iltapalana lihapiirakat tuntuivat pitkän työpäivän jälkeen houkuttelevilta. Vapaapäivinä maistui usein olut”, Eero kertoo.
”Nautimme toisistamme, lapsista ja kaikesta mitä meillä on”, Minna sanoo. Sara Pihlaja / Otavamedia
Vakava paikka
Eeron paino nousi lähes 140 kiloon. Parisuhdekriisiä se ei aiheuttanut, mutta Minna oli huolissaan puolisostaan.
”Eeron sokeri- ja kolesteroliarvot huitelivat korkealla ja verenpaine vaati lääkitystä. Niveliäkin särki. Samaan aikaan hän painoi lähes yötä päivää töitä kuljetusalan yrityksessämme. Tiesin, että enemmin tai myöhemmin tulee jokin stoppi, jos tilanne ei muutu”, Minna kertoo.
Eeron mukaan vaimo ei silti ikinä sanonut ilkeästi. Minnan mukaan se johtuu osittain tasaisesta luonteesta.
”Olin tikittävä aikapommi, mutta Minna ei silti alkanut nimitellä minua hirveäksi läskiksi. Emme ole koskaan edes harkinneet laittavamme lusikoita jakoon painoni, lamavuosien talousvaikeuksien tai minkään muunkaan asian takia. Meillä on ollut aina tunne, että yhdessä pärjätään”, Eero sanoo.
Kyllä liikunnallista Minnaa silti toisinaan otti päähän. Hän hankki itselleen juoksumaton. Jos Eero pisteli poskeensa sohvalla nakkisämpylöitä ja kaljaa, Minna saattoi sisuuntua ja pelkästään kiusallaan tehdä juoksumattolenkin. Ja sekös otti Eeroa päähän.
Kun Minna ehdotti yhteistä patikointireissua lomamatkaksi, Eeroa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
”Kilot menivät myös päähäni. Minusta tuli saamaton, jaksamaton ja negatiivinen. Noloimmalta tuntui, etten enää löytänyt vaatteita tavallisista vaatekaupoista. Mikään asia ei huvittanut. En halunnut enää osallistua esimerkiksi perhejuhliin. Usein Minnakin jäi takiani kotiin, koska ei halunnut mennä yksin.”
Sohvaperuna herää
Joulukuussa 2016 Eeron ja Minnan poika näki televisiosta mainoksen Tosimiehet-ohjelmasta, johon haettiin osallistujia. Poika ehdotti isänsä ilmoittamista ohjelmaan.
”Sanoin ensin, ettei tule mitään, mutta aika pian lisäsin, että anti mennä vaan, ei siihen kuitenkaan mukaan pääse”, Eero kertoo.
Jo samana iltana Minna otti Eerosta hakemukseen tarvittavat kokovartalokuvat kodin eteisessä ja kolmikko täytti yhdessä hakuilmoituksen.
”Kun tieto ohjelmaan pääsystä tuli, Eero suhtautui asiaan jo positiivisesti.”
Eero ei kuitenkaan tiennyt, ettei kyse ollut vain laihduttamisesta, vaan elämäntaparemontista, jonka tavoite oli triathloniin osallistuminen.
”Minna ja koko perhe kannustivat minua koko ajan, vaikka en alussa jaksanut juosta edes kahden lyhtypylvään väliä.”
Heinäkuussa 2017, ohjelman viimeisissä kuvauksissa Eero ui 1500 metriä, pyöräili 40 kilometriä ja juoksi 10 kilometriä. Sitäkin oleellisempaa Eerolle oli se, että elämä sai uuden käänteen.
”Emme ole koskaan edes harkinneet laittavamme lusikoita jakoon”, Eero kertoo 30 vuoden liitosta. Sara Pihlaja / Otavamedia
Parasta aikaa
Monipuolinen liikunta on tullut jäädäkseen Eeron elämään. Heiskasten kotona on nykyään molemmille tärkeä liikuntahuone, jonne Minnan juoksumatto on saanut kaverikseen muun muassa painot, kuntopyörän ja infrapunasaunan.
Nykyään Minna ja Eero kuntoilevat huoneessa päivittäin yhdessä.
”Sain elämäni takaisin. Olen voinut jättää verenpainelääkkeet ja olen taas oma sosiaalinen ja positiivinen itseni. Enää en keksi tekosyitä sille, etten ehtisi liikkua”, Eero sanoo.
Minna sanoo parin elämän olevan hyvää juuri nyt.
”Nautimme toisistamme, lapsista ja kaikesta mitä meillä on”, Minna sanoo.
Eeron mukaan parin läheisyyteen hänen painonsa muutokset eivät ole vaikuttaneet.
”Olemme aina vaihtaneet suukot, kun toinen on lähtenyt tai tullut kotiin. Moni asia on silti helpompaa – seksikin – kun en enää ole niin topakassa kunnossa kuin ennen. Olemme kuin vastarakastuneita”, Eero kuvailee.
Minnan ja Eeron lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa. Nyt kun aikaa on, pariskunnnalla on taas yhteisiä hankkeita, kuten triathlon kesällä 2019. He haaveilevat myös matkasta Australiaan tai vetäytymisestä pariksi kuukaudeksi Espanjaan.
Iso ilon aihe on tuore isovanhemmuus. Eero on pappa, Minna muori.
”Nyt tiedän, millaiselta tuntuu nukkua isoäidin vieressä,” Eero sanoo ja katsoo lämpimästi vaimoaan.
Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 5/19
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti