Tiina Reijonen osti punaisen tuvan kylän keskeltä Lapinjärvellä: ”Jo pihalla tiesin, että tämän talon minä haluan”
Tiina Reijonen ihastui punamultaiseen Annelundin taloon ensisilmäyksellä. Yleensä harkitsevainen nainen tarttui heti tilaisuuteen, kun 220-vuotias talo tuli myyntiin. Ennen kauppoja hän asui talossa vuokralla varmistuakseen, että kaikki on kunnossa.
Villa Annelund kohoaa aivan Lapinjärven keskustassa. © Arto Wiikari
”Aamuisin ajattelen usein, että voi, kuinka onnellinen olenkaan! Siitäkin huolimatta, että ostettuani 220-vuotiaan vanhan Villa Annelundin talon elämäni oli myllerryksessä. Ero pitkästä avoliitosta, luopuminen rakkaasta kesämökistä, vesivahinkoremontti ja työstressiä”, Tiina Reijonen kertoo.
”Rakastan hitaita aamuja”
”Onni minulla on kuitenkin juuri tässä ja nyt: omassa kodissani, punamultaisessa talossani.
Rakastan hitaita aamuja. Herään ilman herätyskelloa, venyttelen rauhassa ja kuuntelen lintujen laulua. Sitten tassuttelen villasukissa yläkerran makuuhuoneestani alas keittiöön.
Laitan tulen puuhellaan ja keitän ison kupillisen teetä. Sitten vetäydyn kuistille katselemaan runsaana rönsyilevää pihaani. Otan oman aikani ja nautin hiljaisesta aamun teehetkestä lukemalla uutiset ja sisustuslehtiä.”
Yrittäjän arkea lenkkien lomassa
”Teen yrittäjänä töitä kotona. Saatan kirjoittaa raporttia tai koulutussuunnitelmaa vaikka keskellä yötä. Tällainen rytmi sopii minulle erinomaisesti.
Ennen koronaa olin yrityskonsultin työssäni tottunut olemaan ihmisten edessä kasvotusten. Korona opetti, että tätäkin työtä voi tehdä hyvin myös tietokoneen välityksellä. Toki kaipaan läsnäoloa, sillä vuorovaikutus kärsii hieman etätapaamisissa.
Suunnittelen päiväni niin, että aikaa jää käydä neljäkin kertaa päivässä Nelly-koiran kanssa lenkillä. Kiertelemme tätä ihanaa maalaiskylää ristiin rastiin työpalaverien ja -tehtävien lomassa.”
Tiina Reijonen ja Nelly-koira nauttivat aamuhetkistä talovanhuksensa kuistilla. © Arto Wiikari
Kaksitoistavuotias Nelly vahtipaikassaan. © Arto Wiikari
Puuliesi tuo lämpöä ja lämmintä tunnelmaa keittiöön. © Arto Wiikari
Euroopasta Porvoon kautta Lapinjärvelle
”Olen asunut ja työskennellyt eri puolilla Eurooppaa 23 vuotta, mutta Lapinjärvelle muutin Porvoon keskustasta. Meillä oli ex-mieheni kanssa myös saarimökki Porvoon Pellingissä.
Sairastuttuani koronaan maaliskuussa 2020 työskentelin siellä lähes viisi viikkoa. Mökillä ei ollut mukavuuksia, mutta silti ajattelin, että voisin muuttaa kokonaan maalle.
Mökillä huomasin, että pystyin työskentelemään myös etänä, kunhan vain opettelin vaadittavan tekniikan. Olin myös huomannut tulleeni kaupungissa ääniherkäksi. Autojen ja mopojen pärinä sekä kerrostalon asumisen äänet tuntuivat häiritsevältä.
Ajatus maalle muutosta alkoi itää.”
Saaristomökiltä kulkeutuneita aarteita. © Arto Wiikari
”Sisällä talossa tunsin hyvää energiaa”
”Vuotta aiemmin olin vieraillut Lapinjärvellä työasioissa. Olin aikaisin liikkeellä, ja aikaa jäi pikkukylän tunnelmaan tutustumiseen. Ihastuin heti paikan kauneuteen ja ihaniin vanhoihin puutaloihin kylänraitilla.
Myöhemmin tapasin työasioissa paikallisia yrittäjiä, joiden joukossa oli myös Annelundin edellinen asukas. Kun hän sitten myöhemmin vinkkasi minulle, että legendaarinen Villa Annelund tulisi myyntiin ja hän muuttaisi sieltä Loviisaan, olin innoissani. Nähtyäni kuvan talosta kiiruhdin heti seuraavana päivänä Lapinjärvelle taloa katsomaan.
Jo pihalla tiesin, että tämän talon minä haluan. Kun astuin sisälle taloon, tulin yhä varmemmaksi siitä, että tässä on tuleva kotini. Olen yleensä harkitsevainen päätöksissäni, mutta tällä kertaa en epäröinyt.
Annelundista olisi ollut muitakin kiinnostuneita, mutta onneksi myyjän kanssa löytyi heti yhteinen sävel. Heille oli tärkeää, että uusi asukas ymmärtäisi vanhan talon haasteet ja arvon. Sisällä talossa tunsin hyvää energiaa.”
Ensin vuodeksi vuokralle Villa Annelundiin
”Talokaupoista neuvoteltaessa sovimme, että asuisin talossa ensin vuoden vuokralla. Vasta sen jälkeen tehtäisiin lopulliset kaupat.
Se oli hyvä idea, sillä talossa ilmeni pitkään jatkunut vesivuoto jo kuukausi muuton jälkeen. Se oli ollut niin pientä, ettei vuotoa ollut huomattu vesilaskussa. Valumavesi oli kuitenkin saanut aikaan sen verran tuhoa, että eteisen, vessan ja keittiön lattiat piti avata.
Vanhojen hirsien ja maapohjan kuivaus sekä muu työ kesti kolme kuukautta, jolloin asuin evakossa toisaalla Lapinjärvellä. Juuri ennen joulua vuonna 2020 pääsin lopullisesti muuttamaan sisään.
Nyt suunnittelen piharakennusta, johon tulee vierashuone, sauna, saunatupa ja pyykkitupa, jonne aion sijoittaa myös pesukoneet. Näin Annelund olisi mahdollisimman turvassa vesivahingoilta.”
Värikkyys viehättää
”Annelund on ulko-osiltaan museosuojattu. Olen saanut apua ja neuvoja Porvoon museovirastosta sekä kuntotarkastuksen tehneeltä asiantuntijalta. Tiedän, missä järjestyksessä kannattaa edetä. Pidän talon kauniista hirsiseinistä, ja aion ottaa niitä vielä enemmän esille sisätiloissa.
Olohuoneen lankkulattiat on hiottu ja käsitelty, ikkunaremonttia suunnittelen ensi keväälle. Siinä ajattelin olla mukana apupoikana.
En osaa remontoida, mutta sisustamista rakastan! Pidän väreistä, ja annan niiden hehkua myös Annelundissa.
Asuessani Tallinnassa minulla oli tanskalaistyylinen, vaaleasävyinen sisustus. Nyt tuntuu, että värikkyys on Annelundin juttu.
Olen tehnyt upeita löytöjä kirpputoreilta ja vanhojen talojen sekä kartanoiden jäämistöistä pikkurahalla. Huonekaluja, valaisimia, astioita ja matkalaukkuja! Laukut koristavat nyt makuuhuonettani.
Ostan vain sellaista, jolle tiedän olevan sopiva paikka. Yhteenkään tavaraan en ole kuitenkaan kiintynyt niin paljon, ettenkö voisi siitä luopua. Jos pitäisi pelastaa äkkiä jotain, niin ottaisin mukaan valokuvat ukista ja papasta sekä vanhemmistani.”
Tiina leikittelee mielellään väreillä. © Arto Wiikari
Tiina Reijonen © Arto Wiikari
Edellisessä kodissa Tiinalla oli vaaleasävyinen sisustus, mutta nyt värit saavat hehkua. Kirpparilöydöt lisäävät viihtyisiyyttä. © Arto Wiikari
Yläkerran makuuhuoneessa on rauhallinen tunnelma. © Arto Wiikari
Palttinan yrittäjät verhoilivat Fidan nojatuolit. © Arto Wiikari
Vanhempien hääkuva ja ukki 1940-luvulla. © Arto Wiikari
Muisto jokavuotiselta Hollannin-matkalta. © Arto Wiikari
Lapinjärven palvelut lähellä
”Vuonna 1800 rakennetussa talossa on ehtinyt asua paljon asukkaita. He ovat olleet varmasti onnellisia, sillä talo henkii niin positiivista energiaa. Talossa on toiminut kuulemani mukaan ainakin hammaslääkärin vastaanotto, SKOP-pankki, kahvila ja kukkakauppa. Paikallisilla ihmisillä on paljon muistoja Annelundista.
Lapinjärveläiset ovat avoimia, mukavia ja auttavaisia ihmisiä. Apua ja osaavaa työvoimaa on helppo saada. Kaksikielisyyskin on hyvin harmoniassa. Minulle on tärkeää, että saan puhua ruotsiakin.
Minusta on hienoa, kun ihmiset tervehtivät ja vaihtavat pari sanaa kanssani. Läheisen päiväkodin lapset ihailivat talvella puunoksasta keinuvaa joulupukkia. Käsistään taitava sisareni lupasi tehdä lisää figuureja lasten iloksi.
Puutarhassani on kaksi isoa omenapuuta ja erilaisiin ruukkuihin, purkkeihin ja vanhoihin esineisiin istutettuja kukkia, lähinnä perennoja. Tontti viettää hieman, joten piha kerää vettä ympäristöstä.
Varsinaiset kukkapenkit voin perustaa sitten, kun talon vierustalle on saatu kunnollinen sadevedenohjaus. Rakastan erityisesti pelargoneja, malvaa ja syysleimua.
Olen liittynyt Loviisan kansalaisopiston mullankuopsuttajat-ryhmään oppiakseni lisää puutarhanhoidosta. Herään aamuisin hymy huulilla. Niin onnellinen olen täällä Annelundissa!”
Juttu julkaistu ensi kerran Viva-lehden numerossa 9/2022.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti