Ulla ja Sammeli Juntusen unelmien puutalo löytyi tutuilta kulmilta Savonlinnassa – Katso upeat kuvat!

Suruttomankatu on Savonlinnan ainoa puutalokatu. Halusimme muuttaa juuri tähän täysin uniikkiin taloon, sillä puutalo on historialtaan tuttu.

Talo oli mieheni Sammelin nuoruudenystävän Karin lapsuudenkoti, jossa Sammeli vietti aikaa 15-vuotiaasta asti saunoen pihasaunassa. Minustakin on otettu valokuva täällä jo 1970-luvulla, kun olimme seurakuntanuoria.

Olimme molemmat lähteneet Savonlinnasta Helsinkiin opiskelemaan 1980-luvun alussa ja rakensimme talon Kirkkonummelle. Palasimme kuitenkin Savonlinnaan Sammelin töiden perässä yli 10 vuotta sitten kahden tyttäremme Lindan ja Auroran kanssa.

Sammeli kaipasi takaisin kotiseudullemme, mutta päätös palata Savonlinnaan ei ollut helppo. Tytöt olivat teini-iässä ja minun psykoterapiaopintoni olivat kesken. Ajattelimme kuitenkin, että kotikaupunkiin voi rakentaa uudestaan juuret. Olimmehan mökkeilleet joka kesä Savonlinnassa aina Kirkkonummen-vuosinakin.

Juntuset ihastuivat aikoinaan erityisesti taloa ympäröivään puutarhaan, joka on kuin satumaa. © Anna-Katri Hänninen

Asetuimme Savonlinnaan vaihtuviin vuokrakoteihin ja jäimme odottamaan Suruttomankadun talon vapautumista, sillä tiesimme Karin äidin Anjan olevan jo iäkäs pitämään yksin yllä isoa taloa.

Minuun oli tehnyt vaikutuksen erityisesti talon runsas ikivanhoja omena­puita sisältävä takapihan puutarha, johon astuminen jyrkkiä rappuja pitkin tuntui melkein vierailulta satumaahan.

Kuopuksemme oli juuri muuttanut pesästä ja päätimme jäädä vuorotteluvapaalle vuonna 2014. Välimeren-matkasuunnitelmat lyhenivät vuodesta neljään kuukauteen, kun unelmiemme talo tulikin yllättäen myyntiin.

Suruttoman-kadulla sijaitsevassa talossa on asunut muun muassa liikeapulainen ja leskivaimo, kertoo talonkirja. Katu on ilmeisesti saanut nimensä irtolaisista, joita on kutsuttu suruttomiksi. © Anna-Katri Hänninen

Pihassa kasvaa sitruunoitakin. © Anna-Katri Hänninen

Kodin työläs remontti

Aloitimme remontin heti Auroran lakki­aisten jälkeisenä päivänä vetämällä lattian auki. Remontista tuli paljon isompi kuin aluksi luulimme. Seinälevyt ja putket piti purkaa ja vaihtaa.

Purimme lisäksi paljon väliseiniä, sillä halusimme neljä pikkuhuonetta sisältäneeseen keskikerrokseen lisää avaruutta. Remontin jälkeen keskikerrokseen jäi vain meidän molem­pien omat huoneet, keittiö ja olohuone.

Remonttiprojekti oli tosi raskas varsinkin Sammelille, joka on tehnyt melkein kaiken itse. Minä olen auttanut suunnittelussa ja saanut puutarhan kukoistamaan.

Pihalla kukki oikeastaan vain ikivanhat omenapuut ja mukulaleinikit, mutta olen saanut vanhat pionit uuteen loistoon ja lisännyt paljon istutuksia.

Vaikka Sammeli oli rakentanut pakettitalon Kirkkonummelle, kotimme remontti oli melkeinpä kovempi urakka, sillä työmäärää ei voinut tietää ennakolta.

”Tuskin olisimme ryhtyneet tähän, jos olisimme etukäteen tienneet työn määrän!”

Teimme vuorotteluvapaan aikana vain kaikkein välttämättömimmät kunnostukset. Sitten piti levätä pari vuotta, ennen kuin jatkoimme. Teetätimme vielä yläkertaan uuden vessan ja Sammeli uusi alakerran saunan.

Uudessa vessassa on valmiiksi vesi­eristeet siltä varalta, että jäämme asumaan tänne vanhuksiksi asti. Silloin voimme lisätä tilaan suihkun, eikä tarvitse kulkea portaissa niin paljon.

Ruokatilan seinää koristaa Köyliön ryijy. © Anna-Katri Hänninen

Harmaa tuo keittiöön harmoniaa. © Anna-Katri Hänninen

Säilytystilaa tarvitsemme paljon enemmän kuin mitä talossa oli. Sammeli on rakentanut liukuovikaappeja, varastoja ja hyllyjä rappujen päälle taitavasti.

Pihavajaan on rakennettu puolilämmin talvipuutarha, jossa sitruunamme, viiniköynnöksemme ja appelsiinimme voivat talvehtia.

Olemme tyytyväisiä remontin lopputulokseen. Mutta tuskin olisimme ryhtyneet tähän, jos olisimme etukäteen tienneet työn määrän!

Talomme on rauhallisella ja mukavalla paikalla, toisiaan auttavassa naapurustossa. Ikkunat osoittavat moneen suuntaan, ja useimmista näkyy vettä ja valoa. Olemmekin kääntäneet makuuhuoneen nojatuolit kohti ikkunoita, jotta voimme ihailla ikkunasta avautuvaa Saimaan järvimaisemaa.

Saimaan järvimaisema näkyy lähes joka huoneen ikkunasta. © Anna-Katri Hänninen

”Tarvitsemme paljon tilaa myös toisistamme”

Meille on Sammelin kanssa erityisen tärkeää, että puutalo tarjoaa tilaa tarpeeksi. Tarvitsemme paljon tilaa myös toisistamme, koska teemme hyvin sosiaalista työtä. Meillä on yhteisen makuuhuoneen lisäksi omat huoneet.

Koti on meille lepopaikka ja rentoutumispaikka. Me haluamme aina ottaa toisen huomioon, emmekä aiheuta toiselle melua. Televisio on omassa huoneessaan, jotta sen äänet eivät häiritse.

Viherkasvit luovat viihtyisyyttä. © Anna-Katri Hänninen

Juntuset rentoutuvat lukemalla. Isosta talosta löytyykin useita paikkoja, joissa voi upputua kirjojen maailmaan. © Anna-Katri Hänninen

Haluamme pystyä nukkumaan myös kesällä kunnolla, joten olemme asentaneet ilmalämpöpumpun pitämään pahimmat helteet pois. Tämän ikäisessä talossa se on pakollinen.

Nyt kodissamme on neljä makuuhuonetta, keittiö, sauna sekä avoin iso oleskelutila. Noin 140-neliöinen puutalo lämpiää takoilla, joista yhdessä on sähkövastukset. Yläkerran lattiakäytävän narina tuntuu kotoisalta, eikä haittaa, vaikka alkuperäiset ikkuna­lasit ovat kupruilla.

”Olemme kääntäneet makuuhuoneen nojatuolit kohti ikkunoita, jotta voimme ihailla Saimaan järvimaisemaa.”

Meille ei sovi valkoinen, kliininen funkkis, vaan runsas ja inspiroiva tyyli. Me emme sisusta, vaan koti on sisäisen minän jatke. Silloin kodista tulee oman näköinen, kun ei etsi vaan tekee löytöjä.

Olen esimerkiksi ostanut uniikin Savonlinnan Laattapisteen lämpiävän kylpylätuolin esittelykappaleen, koska se teki minuun vaikutuksen. Samoin matkoilta tuodut eri kulttuurien tavarat tuovat kotiimme väriä: niin marokkolainen hääpeite, sambialainen naamio kuin lissabonilaiset kaakelitkin. Niiden seassa ovat omat keramiikka­käsityöni ja Sammelin maalaukset.

Suosimme värikkäitä paperitapetteja ja kuoseja. Kirjahyllymme pursuilevat yli, sillä lukeminen on meille elämäntapa.

Lämpiävä kylpylätuoli, Akseli Gallen-Kallelan Liekki-ryijy ja taidelasiesineet ovat kauniita katseenvangitsijoita. © Anna-Katri Hänninen

Kansakoulun opetustaulu sopii tyyliin. © Anna-Katri Hänninen

Puutalo täyttyy juhlaväestä

Useimmiten vietämme kotona aikaa vierekkäisillä sohvilla tai parisängyssä lukien sekä divaanilla aamupalaa syöden. Aamupalalle kerään oven pielestä itsekasvattamiani yrttejä sekaisin leivän päälle.

Hengellisyys on meille tärkeää, joten seinillä on krusifikseja. Mutta ei pappila ole enää sosiaalinen keskus. Työasiat hoidetaan kirkkoherranvirastossa ja kotona olemme vain läheistemme parissa.

Pienet yksityiskohdatkin on talossa mietitty. © Anna-Katri Hänninen

Juhlapyhinä kutsumme paljon sukulaisia kylään. Välillä kutsumme myös ystäviä syömään. Saamme omista omena­puista niin paljon omenia, että Sammeli tekee niistä oikein hyvää, kirpeää siideriä.

Toissavuonna järjestimme talon sata­vuotisjuhlat pihassamme, mutta sen jälkeen kävi ilmi talon olevan vielä vanhempi. Juhlat olivat kuitenkin isot – vuosisadan parhaat.

Ei haittaa, vaikka satavuotisjuhlien ajankohta ei osunut oikeaan. Tämä talo on kyllä monienkin juhlien arvoinen!

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 9/20.

Lue myös: Markku Haapion omakotitalo on hyvän mielen huusholli, jossa korostuu isäntänsä sikamainen keräilyvimma

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti