Hyönteisten häikäilemätön käki: Metallinhohtoinen kultapistiäinen on muiden pistiäisten pesäloinen

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kultapistiäinen
© Pekka Raukko / vastavalo
Suomessa on havaittu viitisenkymmentä eri kultapistiäislajia, joista 22 prosenttia on nostettu uhanalaisina maaliskuussa julkaistulle Suomen lajien punaiselle listalle.

Kultapistiäinen on harvoin kultainen. Suomessa tavattavien kultapistiäisten yleisin väritys on sinipunainen. Kultapistiäisen väritys kuitenkin vaihtelee riippuen siitä, mistä kulmasta aurinko paistaa metallinhohtoiseen pintaan.

”Kultapistiäisissä voidaan nähdä kaikki sateenkaaren värit. Sateessa kastunut kultapistiäinen on eri värinen kuin kuiva”, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Juho Paukkunen.

Suomessa on havaittu viitisenkymmentä eri kultapistiäislajia, joista 22 prosenttia on nostettu uhanalaisina maaliskuussa julkaistulle Suomen lajien punaiselle listalle.

Varsinkin paahteisen ympäristön kuolleesta puuaineksesta riippuvaiset, pienikokoiset kultapistiäiset ovat merkittävästi vähentyneet.

”Metsätalouden tehostumisen ja vanhojen hirsirakennusten katoamisen myötä loisina elävien kultapistiäisten isäntälajeilla ei ole enää elinympäristöjä samoissa määrin kuin ennen.”

Lajitoveri leuoissa

Kultapistiäiset elävät toukkavaiheessaan pääsiassa erakkoampiaisten ja -mehiläisten ja petopistiäisten loisina. Kultapistiäisnaaras munii käen tavoin isäntälajinsa pesään.

Kuoriutunut toukka syö pesässä isäntälajinsa ravintoa ja toisinaan myös isäntälajinsa toukan.

Nuorella kultapistiäisen toukalla on huomattavan suuret leuat, joilla se tuhoaa mahdollisesti pesän samaan kennoon kuoriutuneen lajitoverinsa.

”Yhdestä isäntälajin toukan kennosta ei riittäisi ravintoa kahdelle kultapistiäisen toukalle”, Paukkunen kertoo.

Kultapistiäinen talvehtii toukasta kehittyneenä esikotelona, mistä muodostuu varsinainen kotelo keväällä.

Ensimmäiset kotelostaan kuoriutuneet aikuiset kultapistiäiset saatetaan havaita jo toukokuussa, mutta yleisimmin kultapistiäiset nousevat siivilleen vasta kesäkuussa.

”Kultapistiäisen lentoaika päättyy yleensä elokuussa. Aikuiset pistiäiset käyttävät ravinnokseen kukkien mettä.”

Munat saaliiseen

Kultapistiäiset parittelevat alkukesästä aloitettuaan lentonsa. Sen lisäksi, että naaras munii isäntälajinsa pesään, se voi munia myös isäntälajinsa saaliiseen.

”Petopistiäiseksi luokiteltavan kirvahukan pesään kultapistiäisen muna voi päätyä kirvan mukana”, Paukkunen kertoo.

Kuolleiden puiden ja vanhojen puurakenteiden ohella kultapistiäiset elävät avoimissa, hiekkapohjaisissa ympäristöissä kuten hietikoilla, kedoilla ja paahteisilla hiekkapenkoilla.

Oletettavasti alun perin kuumilta aroalueilta peräisin olevat kultapistiäiset ovat lämpöhakuisia hyönteisiä.

”Metsälaidunnuksen käytännössä loputtua kultapistiäisen on paikoittain vaikea löytää tiheistä metsistä elinpaikakseen auringossa tarpeeksi lämpeneviä, kuolleita puita.”

Hento pistin

Suomessa kultapistiäiset ovat yleisimpiä etelässä ja varsinkin kaakossa, mutta niitä on tavattu harvalukuisina jopa Lapissa saakka.

Museomestari Juho Paukkusen mukaan ilmaston lämpenemisen myötä maahamme saattaa levitä uusia kultapistiäislajeja, mutta samaan aikaan elinympäristöjen väheneminen kaventaa kultapistiäisten elintilaa.

Kultapistiäisiä voi nähdä kuolleiden puiden, hirsirakenteiden ja pylväiden pinnoilta.

”Kultapistiäisen hento pistin ei läpäise ihmisen ihoa kuin poikkeuksellisesti, joten kultapistiäinen on ihmiselle vaaraton.”

X