Tiesitkö: Iilimatoja käytetään edelleen hoitokeinona

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Håkan Söderholm /Vastavalo
Iilimato on Suomessa uhanalainen laji. Se istutettiin aikoinaan vesistöihin kivun- ja sairaudenhoitoja varten. Iilimatoja käytettiin jopa hammashoidossa.

Jos haluaa nähdä iilimadon, kannattaa laittaa jalat lammikkoon ja polskuttaa. Veden liikkeeseen reagoiva iilimato iskee äkkiä kiinni.

”Eikä se haittaa, vaikka polskutellessa on saappaat jalassa. Iilimato tulee muutamassa minuutissa paikalle, jos niitä vaan elää vesistössä”, kertoo Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti.

Iilimato eli verijuotikas on kuitenkin luokiteltu Suomessa nykyään uhanalaiseksi lajiksi. Pysyviä iilimatokantoja on löydetty enää Lounais-Suomesta ja Ahvenanmaalta.

”Kivun- ja sairaudenhoitoihin käytettyjä iilimatoja istutettiin aikanaan vesistöihimme, ja sitä kautta laji levisi maahamme aina Joensuun ja Vaasan korkeudelle saakka.”

Kaksineuvoisten parittelu

Rehevissä ja ravinteikkaissa lammikossa ja lammissa elävät iilimadot vetäytyvät syksyn myötä pohjan läheisyyteen ja lopettavat syömisen sekä liikkumisen.

”Verijuotikas passivoituu, kun veden lämpötila laskee alle +10 celsiusasteen ja aktivoituu taas, kun vedet keväällä lämpenevät”, Karhilahti kertoo.

Iilimato tulee toimeen ja kasvaa imemällä vaihtolämpöisten, kuten sammakoiden ja kalojen verta ja hyönteisten kudosnestettä. Lisääntyäkseen verijuotikas tarvitsee kuitenkin lämminveristen eli nisäkkäiden ja lintujen verta.

”Lämminveristen veri sisältää valkuaisaineita, joita iilimato käyttää munien tuottamiseen.”

Kastematojen tavoin myös iilimadot ovat kaksineuvoisia. Pariteltuaan kumpikin yksilö munii yhdellä kerralla jopa tuhansia munia, joista poikaset kuoriutuvat muutaman viikon kuluttua munimisesta.

”Iilimato saavuttaa sukukypsyyden vasta 10–15 vuoden iässä, ja se voi elää jopa parikymmentä vuotta.”

Möykystä lieroksi

Iilimato pystyy vaihtamaan muotoaan venymällä muutaman sentin mittaisesta möykystä enimmillään 20 senttimetriä pitkäksi lieroksi.

Verta yksittäinen iilimato pystyy imemään kerralla noin puolisen desilitraa.

”Ennen imemistä iilimato erittää puremaansa haavaan hirudiinia, joka estää veren hyytymistä. Haava voi vuotaa tai tihkua verta vielä vuorokauden jälkeen puremisesta”, Karhilahti kertoo.

Iilimatoa on käytetty Suomessa esimerkiksi nivelrikkojen ja hammaskipujen hoitamiseen aina 1700-luvulta lähtien. Verijuotikkaat poistettiin apteekkimyynnistä vasta 1930-luvulla.

”Hampaan pakotuksesta kärsineelle laitettiin ikeneen verijuotikas, joka imi siitä pahan veren pois. Iilimatoja eli hirudoterapiaa käytetään yhä hoitokeinona luontaishoidoissa varsinkin Keski-Euroopassa, mutta myös Suomessa.”

Lehmien kuppausta

Iilimatokantojen taantuminen johtuu vesien saastumisesta ja ennen kaikkea siitä, että karjan rantalaiduntamista ei Suomessa enää juurikaan harjoiteta.

”Kun lehmät kävivät kahlaamassa lammikoissa, iilimadot pääsivät imemään verta niiden sorkista”, Karhilahti kertoo.

”Verijuotikkaiden elinalueilla karja oppi myös käyttämään iilimatoja hyväkseen. Lehmät saattoivat vaeltaa usein jopa laumoina verijuotikkaiden kuppaushoitoihin.”

X