Laura kerää ja kasvattaa perhosen toukkia: ”Pidän aina perhoshaavia mukana, jottei kukaan pitäisi minua puskassa kyykkivänä kylähulluna”

Laura Rostedtin, 41 luontosuhde parani, kun hän alkoi kerätä toukkia. Katso kuvat hauskoista toukista!

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kun Laura Rostedt on toukkajahdissa, kaikki muu unohtuu.

Laura Rostedtin, 41 luontosuhde parani, kun hän alkoi kerätä toukkia. Katso kuvat hauskoista toukista!
Teksti:
Aino Mielo
Kuvat:
Tommi Mattila, Laura Rostedt

Vuonna 2016 Laura Rostedt, 41 oli ulkotöissä golfkentän hoitajana. Luonnon helmassa näkyi erilaisia perhosia. Hän alkoi ottaa kuvia niistä, ja sitten tulivat toukat. Rostedtin luontosuhde muuttui.

”Perhosentoukat ja niiden kasvattaminen on minun juttuni”, Rostedt sanoo.

Kiehtovat ja persoonalliset otukset

”Ei ole sellaista toukkaa, jota en voisi kädessäni pitää. Ne eivät ole ällöttäviä. Kun katsoo läheltä suurennuslasilla, näkee hienoja yksityiskohtia. Ne ovat kauhean sympaattisia – hitaita, eivät pure eivätkä lähde kämmeneltä mihinkään.

Innostuin perhosentoukista niin paljon, että voisi melkein sanoa hulluuden alkaneen.”

Härkäpää (Phalera bucephala), jonka keräsi toukkaharrastaja Laura Rostedt
Härkäpää (Phalera bucephala) © Laura Rostedt

”Useita isoja toukkia kasvatetaan verkkokankaasta valmistetussa terraariossa. Pienempiä toukkia kasvatetaan karkkirasioissa, pakastepurkeissa ja lasipurkeissa. Puolisoni nauroi joskus, että jääkö tilaa ruokaostoksillekin, kun olen säilyttänyt perhosen koteloita talven ajan purkeissa jääkaapissa. Haluan, että ne kuoriutuvat suunnilleen samaan aikaan kuin lajitoverinsa.

Etsiminen on rauhallista puuhaa, jossa keskittyy niin, että koko muu maailma sulkeutuu pois. Pidän aina perhoshaavia mukana, jottei kukaan pitäisi minua puskassa kyykkivänä kylähulluna.”

Laura Rostedt auttoi yhdessä pienen työryhmän kanssa viimeistelemään edesmenneen Kimmo Silvennoisen kirjan ”Suomen perhoset ja toukat”. © Tommi Mattila

Lue myös: Ritariperhonen on suuri, mutta onko se Suomen suurin?

Mistä löytää piileskelevä toukka?

”Monet lajit piilottelevat lehtien alapuolella, joten niiden etsiminen on aika lailla lehtien kääntelyä. Hyvä johtolanka on nakerrettu lehti. Minulla on aina mukana muovipurkki tai pilttipurkki käsilaukussa kiinnostavan toukan varalta.

Kun kasvattaa jonkun lajin, tarkkailee paljon sen elämää. Toukka voi vaihtaa nahkaa ja muuttua eri näköiseksi.

Opettelin tunnistamaan niitä katselemalla kuvia ja määrittelemällä Facebook-ryhmien ja tiedonhaun avulla ne, joita itse löysin. Jos haluan löytää jonkun tietyn, opiskelen ensin, mitä ravintokasveja se syö ja millaisella biotoopilla se elää.

Siihen jää koukkuun. Löytää uusia ja uusia ja erilaisia. Luen kaiken tiedon löytämästäni lajista. On mahdotonta löytää kaikkia lajeja, joita haluaisin kasvattaa, joten tämä harrastus saattaa kestää aika pitkään.”

Leppäiltayökkösen toukka (Acronicta alni), jonka keräsi toukkaharrasta Laura Rostedt
Leppäiltayökkösen toukka (Acronicta alni) © Laura Rostedt

Luontosuhde parani toukkien myötä

”Olen ollut joskus ötökkäkammoinen. Perhosen toukat ovat karistaneet jopa hämähäkkipelon pois. Olen ymmärtänyt, että kaikilla hyönteisillä on oma tärkeä merkityksensä.

Tämä harrastus opettaa kärsivällisyyttä ja keskittymistä kiireettömään asiaan. Kun kesäkausi on käynnissä, päivässä voi mennä tunti tai kaksi, kun siivoan toukkien häkkejä ja purkkeja. Viikonloppuisin kuluu useita tunteja, kun lähden lähiluontoon retkelle. Se on aina hieno hetki, jos saa uuden lajin tai erityisesti pääkallokiitäjän (Acherontia atropos). Jokaisen harrastajan unelma on löytää se.”

Lue myös: Uusi paarma, kaunis päiväperhonen ja kookas muurarimehiläinen rikastuttavat lajikirjoa – Ilmastonmuutos houkuttelee ötököitä Suomeen

Kirjoniittyperhonen löytyi Ahvenanmaalta Finströmistä, ja sen löysi Timo Nupponen © iStock
X