Nautojen röyhtäilemää metaania voisi vähentää ruokinnalla – Tutkija: Ravinnon peukaloinnilla on myös kielteisiä ympäristövaikutuksia

Jaa kaverilleTilaa Seura
Charolais-sonnit Bosgård, Porvoo
Naudanlihan vaikutus ilmastoon on fakta. Kilo pihviä tuottaa ilmakehään laskennallisesti 15 kilon hiilidioksidipäästöt eli kolme kertaa enemmän kuin kilo sikaa tai broileria.

Korkeisiin hiilidioksidipäästöihin suurin syntipukki on metaani, kasvihuonekaasu, jota muodostuu naudan ruoansulatuksessa sen märehtiessä. Toisaalta, juuri märehtiessään nauta pystyy muuttamaan energiaksi ja proteiiniksi sellaisetkin kasvit, jota muut eläimet eivät pysty edes syömään.

Siat ja broilerit kasvatetaan Suomessa pääosin viljalla. Ne eivät pysty käyttämään ravinnokseen nurmea kuten lehmä. Viljapainotteisempi ruokavalio naudalla vähentää elimistössä syntyvän metaanin määrää.

Samalla menetetään hyöty siitä, että nauta pystyy käyttämään hyödyksi ravintoa, jolla sika tai broileri nääntyisi nälkään.

Yhtälö märehtijän metaanipäästöjen ja muiden ympäristövaikutusten välillä on kuitenkin monimutkaisempi.

Pihistänkö pihvistä vai polttoaineesta?

Maataloustieteen päivillä 2018 Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kirsi Järvenranta ja johtava tutkija Perttu Virkajärvi esittelivät laskelmia, joiden mukaan naudanlihasta luopuminen pudottaisi suomalaisen hiilidioksidipäästöjä vuodessa 420 kiloa per henki.

Mittayksikkönä päästövähennyksissä on laskennallinen hiilidioksidiekvivalentti, jossa tuotannon kaikki ilmastoon vaikuttavat päästöt on muutettu hiilidioksidiksi.

Yksilökohtaisen ruokahävikin ilmastovaikutuksen globaali keskiarvo on samaa luokkaa suomalaisten naudanlihan kulutuksen kanssa.

Luopumalla kaikesta lihasta maailmanlaajuinen päästövähennys olisi nuppia kohti kolminkertainen, jos verrataan keskivertosuomalaisen luopumiseen naudanlihasta.

”Suomessa syödään vähemmän lihaa ja naudanlihan päästöt ovat alempia kuin globaalisti. Suomalaisen keskimääräinen yhteenlaskettu lihan kulutus on ilmastovaikutuksiltaan 645 kiloa hiilidioksidia vuodessa, eli 1,5-kertainen pelkkään naudanlihaan verrattuna. Suomessa nauta vastaa 57 prosenttia kaikesta lihan kulutuksen päästöistä. Tämä osoittaa, kuinka maailmanlaajuinen tilanne ja suomalaisten kulutus eroavat toisistaan”, Virkajärvi täsmentää.

Auton vaihtaminen ympäristöystävällisempään pudottaisi vuotuisia päästöjä 2,5 kertaa enemmän kuin naudan lihasta luopuminen.

Jättämällä väliin yhden edestakaisen Helsinki-Bangkok-lennon, säästö olisi keskimäärin 4,2-kertainen mutta sähkön vaihto ekosähköön jopa 7-kertainen.

Maatalouden osuus oli vuonna 2014 vain 11 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä, joista kolme neljännestä oli lähtöisin energiasektorilta, johon lasketaan energiateollisuus, kotimaan liikenne, lämmitys ja muu polttoaineen käyttö.

”Naudanlihan syönti on pienemmässä roolissa, sillä perusongelma on fossiilisten polttoaineiden käyttö”, Virkajärvi kertoo.

Maatalouden osuus oli vuonna 2014 vain 11 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä, joista kolme neljännestä oli lähtöisin energiasektorilta, johon lasketaan energiateollisuus, kotimaan liikenne, lämmitys ja muu polttoaineen käyttö.

”Auton vaihto vähäpäästöisempään oli minulle helppo keino päästöjeni vähentämiseksi. Merkitys minun elintavoillani oli 8,8-kertainen verrattuna naudanlihasta luopumisen suuruinen tai 4,4-kertainen lihasta luopumiseen”, Virkajärvi laskee.

Virkajärvi avasi haastavaa metaanikysymystä hieman lisää ja perusteli, miksi siihen ei ole yksiselitteistä ja helppoa vastausta.

Rikkaruoholeikkurin äänetön röyhtäys

”Nauta on kömpelö eläin ja hyvä saalis pedoille. Evoluution kannalta sille on hyvä ratkaisu syödä hämärässä pötsiinsä sellaista kasvillisuutta, mitä muut eläimet eivät pysty syömään. Päiväksi lehmä vetäytyy piiloon märehtimään”, Perttu Virkajärvi kertoo.

Märehtiessään lehmä röyhtäilee ruoansulatuskoneistossaan kehittyvän kaasun ruokatorvesta henkitorven kautta suoraan keuhkoihin ja sieltä hengitysilman mukana ulos, äänettä, jotta saalistajat eivät kuule sitä.

”Ruoansulatuksessa muodostuva metaani on hinta siitä, että lehmä syö kasveja, jota muut eläimet eivät voi syödä. Viljelty nurmi vähentää eroosiota ja fosforin huuhtoutumista sekä sitoo hiiltä maaperään ja parantaa maaperän rakennetta. Tämä kompensoi märehtijän ilmakehään tuottamia metaanipäästöjä.”

Lehmä laiduntaa ja lannoittaa

Perttu Virkajärvi muistuttaa, että eläintuotannossa häviää energiaa verrattuna ruoaksi soveltuvien kasvisten kasvisravinnon viljelyyn, mutta tämäkään kaava ei ole yksiselitteinen.

”Maailman maatalousmaista 40 prosenttia on sellaista, joka kelpaa ainoastaan nurmen viljelyyn. Ei voida ajatella, että tuolla maalla tuotettaisiin linssejä, papuja tai jotain muuta. Nauta taas pystyy muuttamaan heinää proteiiniksi ja energiaksi.”

Luonnollisimmassa elinympäristössään tuotantoeläimeksi valjastettu nauta on eläessään luonnonlaitumella. Käytännössä laidunkausi Suomen ilmastossa on mahdollinen loppukeväästä syksyyn.

Laiduntava nauta syö kasvillisuutta ja poistaa maaperästä ravinteita, joita se palauttaa takaisin lannan ja virtsan muodossa.

Virkajärven mukaan eläimen lisäkasvun myötä ravinteita lähtee pois vain vähän. Tärkeämpi merkitys karjalla on sen laiduntaman alueen luonnon monimuotoisuuteen.

”Nauta syö kasvillisuutta, jolloin pienet ja harvinaisemmat kasvit saavat tilaa kasvaa. Lanta sisältää fosforia kasveille ja ravintoa ötököille. Maanpinnan kierrosta tulee intensiivisempi.”

Kasvien ja ötököiden lajiston myötä laiduntaminen vaikuttaa lintujen elinolosuhteisiin.

”Kottaraiset varsinkin ovat vähentyneet perinteisen karjatalouden vähenemisen myötä. Vanhan ajan hakamaalaitumilla oli tarjolla sekä puita että lehmänläjiä, mutta tällaiset laitumet ovat käyneet harvinaisiksi.”

Karja muokkaa elinympäristöään

Laiduntamisessa tulee Virkajärven mielestä pohtia hyötyjen ja haittojen suhdetta.

”Noin 25 prosenttia  Suomen uhanalaisista eliöstä viihtyy perinnebiotoopeilla, kuten ahoilla, kedoilla niityillä, hakamailla ja metsälaitumilla. Tärkeä luonnonlaitumien ominaisuus on se, ettei niitä lannoiteta eikä muokata ja niinpä niistä kehittyy normaaleista pelloista hyvin poikkeavia biotooppeja.”

Nauta sopii tällaisten perinnebiotooppien hoitoon hyvin. Laiduntava eläin syö korkean kasvuston ja antaa siten tilaa ja valoa pienemmille kasveille, sekä esimerkiksi merenrannoilla pesiville linnuille.

Sorkat rikkovat maaperän pintaa ja parantavat siementämällä leviävien kasvien mahdollisuuksia menestyä.

”Koska eläimet syövät laidunta laikuittain, tulee kasvustosta vaihteleva. Tällöin useammat eliöryhmät, kuten perhoset ja maakiitäjäiset, löytävät paremmin elinympäristöjä kuin esimerkiksi niittokoneilla tasakorkeuteen niitetyillä nurmilla.”

Luonnonlaitumen jättiläiset

Hyvän esimerkin naudan kyvystä repiä ruohosta irti kaikki mahdollinen tarjoaa Porvoon Bosgårdin tilalla kasvava charolais-lihakarja.

Kesäisin tilan naudat laiduntavat luonnonlaitumilla. Syksystä kevääseen ne viettävät ulkoaitauksissa ja syövät omilla pelloilla tuotettua säilörehua, jonka tärkein komponentti on eläinten omalla lannalla ravittu apila.

Karjankasvattaja kertoo: Näin valtavat sonnit sopivat laumassa hierarkiastaan! Video: Miikka Järvinen / Otavamedia 2019

X