Kotimaisten livertäjän talviretket – Ilmaston lämmetessä taviokuurnan elintila kaventuu
Taviokuurnan muuttomatkat rajoittuvat kotimaan rajojen sisäpuolelle.
Taviokuurna pesii Skandinavian lisäksi Alaskassa, Kanadassa ja Siperiassa.
Taviokuurna on parhaillaan talvivaelluksella. Lapissa pesivä näyttävä lintu suuntaa loka-marraskuussa Keski- ja Etelä-Suomeen. Taviokuurnia houkuttelevat erityisesti pihlajanmarjat, joita on ollut kuluneena syksynä eteläisessä Suomessa runsaasti, mutta pohjoisempana pihlajan marjasato on jäänyt niukaksi.
Aivan Suomenlahden rannoille taviokuurnat tulevat harvoin, vaan ne jäävät useimmiten talveksi Pohjanmaalle ja Länsi-Rannikolle.
Tänä syksynä taviokuurnien vaellus käynnistyi Ruotsissa aikaisemmin kuin Suomessa.
”Taviokuurna saattaa vaeltaa Skandinaviasta jopa keski-Eurooppaan saakka” kertoo Jan Södersved lintujärjestö BirdLifesta.
Suomessa rengastettuja taviokuurnia ei ole kuitenkaan Manner-Euroopasta tavattu.
”Taviokuurna on silti muuttolintu, vaikka se muuttaakin pääsääntöisesti vain maamme rajojen sisäpuolella.”
Marjoista siemenet
Taviokuurna pesii Skandinavian lisäksi Alaskassa, Kanadassa ja Siperiassa.
Pesimäaikanaan havu- ja sekametsissä pysyttelevä taviokuurna on vaikeasti havaittava, piiloon vetäytyvä lintu, minkä vuoksi taviokuurnien määrää Suomessa on ollut vaikea arvioida.
”Maassamme pesii 5 000–20 000 paria. Liikkuvalla lajilla vuosittaiset kannanvaihtelut voivat olla hyvinkin suuria”, Södersved kertoo.
Parvina vaellukselle lähteneet taviokuurnat voivat kuitenkin olla jopa yllättävän rohkeita. Alkutalvesta taviokuurnaparvet saattavat asettua myös taajamien pihlajiin.
”Se ei syö pihlajanmarjasta hedelmämaltoa, vaan siemenet. Niiden lisäksi se käyttää ravinnokseen muiden puiden siemeniä, silmuja ja pieniä hyönteisiä.”
Taviokuurna on helposti tunnistettava lintu. istockphoto
Karvoista vuoraus
Taviokuurnat palaavat vaellukseltaan pesimäseuduilleen Lappiin yleensä helmi-huhtikuun välisenä aikana. Keväällä niitä saatetaan havaita Pohjois-Suomessa myös ruokintapaikoilla.
Taviokuurna rakentaa pesänsä jokivarren tai tunturinrinteen kuuseen, mutta toisinaan myös mäntyyn tai koivuun.
”Juurilla, korsilla, sammaleilla ja jopa poronkarvoilla vuorattu pesä sijaitsee vähintään kahden metrin korkeudella, joten maapedot eivät ole uhka taviokuurnalle. Sen sijaan päiväpetolinnut saattavat napata myös taviokuurnan saaliikseen”, Södersved kertoo.
Naaras munii touko-kesäkuussa keskimäärin neljä munaa, joista poikaset kuoriutuvat parin viikon hautomisen jälkeen.
”Sekä koiras että naaras ruokkivat poikasia, jotka lähtevät parin viikon jälkeen kuoriutumisestaan pesästä, mutta jäävät vielä pesän lähistölle emolintujensa huomaan.”
Metsälapin väripilkku
Taviokuurna on helposti tunnistettava lintu. Täysikasvuisten koiraiden höyhenpeitteen vallitseva väri on karmiinin- ja jopa vadelmanpunainen ja vuoden ikäisten koiraiden ja naaraiden keltainen ja oranssi.
Rauhoitettu taviokuurna luokitellaan Suomessa elinvoimaiseksi lajiksi, vaikka taviokuurnien kanta ollut taantumaan päin.
Taviokuurna lukeutuu niihin pohjoisiin lajeihin, jotka tulevat kärsimään ilmaston muutoksesta.
”Ilmaston lämmetessä taviokuurnan levinneisyyden eteläraja nousee yhä pohjoisemmaksi ja sitä mukaan lajin elintila kaventuu”, Södersved toteaa.
Tiesitkö tätä taviokuurnasta?
1. Rastaita muistuttava, tanakka taviokuurna on kooltaan suurin Suomessa pesivä peippolintu. Pitkänomainen Taviokuurna on noin parikymmentä senttimetriä pitkä ja painaa 40–70 grammaa.
2. Sekä taviokuurnanaaraalla että -koiraalla on mustissa siivissään kaksi valkoista juovaa. Silmän värikalvo ja koivet ovat tummanruskeat. Niin ikään tummanruskean nokassa on vaaleampi tyviosa.
3. Taviokuurnalla on lyhyt ja sointuva ja livertävä ääni, mikä kuuluu, keväisenä soidinaikana kirkkaana kauas. Lentäessään taviokuurna saattaa päästää huilumaisia vihellyksiä.